Omalla viljalla ja herneellä säästöä rehukuluihin

Kustannusten hallinta on aiheuttanut Hoskolassakin tänä vuonna päänvaivaa. Tuotantopanokset ovat Sakari Hoskolan mukaan maksaneet tänä vuonna kolme kertaa enemmän kuin viime vuonna.

– Kannattavuus on mennyt koko ajan heikompaan suuntaan, sillä tuotteiden hinnat nousevat hitaammin kuin kustannukset. Olemme siirtyneet moniravinnelannoitteista osittain pelkkiin typpilannoitteisiin. Typpimäärä on pysynyt ennallaan, mutta kiloissa mitattuna olemme levittäneet lannoitteita noin viidenneksen aikaisempaa vähemmän. Ensi vuoden lannoitteista on hankittu nyt kolmannes. Hyvän rehuomavaraisuuden ansiosta rehukustannukset ovat pysyneet kohtuullisesti kurissa.

– Puolitiivistettä joudumme edelleen ostamaan kioskeihin ja robotille. Se muodostaa neljänneksen kaikista rehukustannuksista, Tuula Hoskola laskee. Tilalla on viljelty hernettä neljänä vuonna, ja se on todettu hyväksi rehu- ja myyntikasviksi. Tänäkin vuonna Ingrid-hernettä kasvaa 40 hehtaarilla.

– Herne on kasvanut tänäkin vuonna hyvin. Herneen maahan sitoma typpi on myös eduksi, Sakari sanoo. Herneen ja nurmien lisäksi tilalla viljellään tällä kasvukaudella kevät- ja syysvehnää sekä kauraa. Tilan viljelykiertoon kuuluu yleensä myös rypsi, mutta tänä vuonna sitä ei ole kasvussa. Viljelykasveista kolme neljäsosaa menee myyntiin, ja loppu jää rehuksi omalle tilalle. Ruokintaan menevät viljat ja herneet kuivataan hakkeella lämpiävällä kuivurilla ja jauhetaan omalla litistemyllyllä.

Yrittäjät ovat kiinnittäneet jo pitkään huomiota nurmen kasvilajivalikoimaan. Apila on ollut mukana nurmiseoksissa vuodesta 2008 ja sinimailanenkin jo viisi vuotta. Apila ja sinimailanen tuottavat hyviä satoja, ja niistä on hyötyä myös typensidonnassa.

Vuonna 1988 maidontuottajauransa aloittaneet yrittäjät pitävät kustannuksia kurissa myös maltillisilla rakennus- ja konekustannuksilla. Vuonna 2002 valmistuneen pihaton lypsyasema korvattiin kaksi vuotta sitten lypsyrobotilla ja samalla uusittiin väkirehukioskit. Yrittäjät ovat olleet tyytyväisiä erillisruokintaan.

– Erillisruokinta on ainakin tässä kokoluokassa seosrehuketjua edullisempi, sillä energiaa, konekuluja ja työaikaa säästyy. Ruokinnan eläinkohtainen säätäminen on myös helpompaa, Tuula tiivistää. Eläinten hyvinvointia on kohennettu tänä vuonna asentamalla navetan kattoon vesisumutinlinja, joka helpottaa lehmien oloa kuumina päivinä. Lehmillä on jaloittelutarha, mutta tilan sijainti kahden vilkasliikenteisen tien välissä ei anna mahdollisuutta laidunnukseen. Eläinterveyttä edistetään myös kuuden viikon välein tapahtuvilla terveydenhuoltoeläinlääkärin käynneillä.

Sähköä tilalla kuluu maltillisesti, noin 65 000 kilowattituntia vuodessa. Oman metsän hakkeella saadaan isot säästöt lämmityskuluihin. Aurinkosähköjärjestelmän rakentamiseenkin on jo saatu Ely-keskukselta avustuspäätös, mutta lopullista päätöstä aurinkopaneeleiden asentamisesta ei ole vielä tehty.

Yhdeksi energiansäästökeinoksi Sakari Hoskola nimeää myös suorakylvön. Kyntöauroista on luovuttu vuosituhannen vaihteessa. Nurmetkin perustetaan yleensä suoraan sänkeen. Hoskolan tilan omavaraisuuteen voi lukea myös sen, että kone- ja rakennusremontit pystytään tekemään pääosin omin voimin. Jukka Hoskola on kouluttautunut sähkö- ja automaatioasentajaksi, mikä on hyvä koulutus modernille maatilalle.

Hoskolan tilan ruokinta-asiantuntijana kaksi vuotta työskennellyt Heli Ojala ProAgria Etelä-Suomesta muistuttaa, että kenenkään ei kannata säästää rehukustannuksista hinnalla millä hyvänsä.

– Tilan omiin rehuihin sovitetulla väkirehutäydennyksellä varmistetaan eläinten terveyttä. Jos väkirehun osuutta pienennetään liikaa, tulevat lisäkustannuksiksi helposti piilevä ketoosi ja huonommat tiinehtymiset.

Ojalan mielestä Hoskolan tilan vahvuuksia ruokinnassa ovat säilörehun hyvä valkuaispitoisuus ja oman herneen käyttö.

Ruokinta-asiantuntija käy laatimassa tilalle ruokintasuunnitelman syksyisin, jolloin kaikkien rehujen, myös viljan ja herneen, laatuanalyysit ovat valmiit. Toisen kerran ruokintaa suunnitellaan saman pöydän ääressä talvella. Ruokinnan toimivuutta seurataan Karjakompassin seurantalaskelmalla 3–4 kertaa vuodessa. Maitotuotto vähennettynä rehukustannuksilla kertoo ruokinnan onnistumisesta euroina.

Ojalan tiivistetty neuvo ruokinnan kustannustehokkuuteen on: analysoi, suunnittele, budjetoi ja seuraa.

”Kaikista rehuista pitää olla laatuanalyysit, jotta ruokinta saadaan optimoitua eläinryhmäkohtaisesti ja pystytään kilpailuttamaan ostorehut kunnolla. Rehujen käyttö pitää myös budjetoida, jotta nähdään niiden riittävyys ja osataan tehdä seuraavan vuoden viljelysuunnitelma. Seurantaan kuuluu maitotuoton ja rehukustannuksen laskeminen. Laskelmasta nähdään selvästi, kuinka ruokinta vaikuttaa tuotannon kannattavuuteen.”

”Nurmi on aina maitotilan ykkösrehu, ja hyvälaatuinen nurmirehu on nyt entistä tärkeämpää. Laidunnuksesta on myös saatavissa kustannussäästöjä eläinten paremman terveyden kautta, mutta laidunnus on aina tilakohtainen asia”, Ojala muistuttaa.

Teksti ja kuvat: Markku Pulkkinen