Puhdas ja terve iho hoitaa tehtäviään parhaalla mahdollisella tavalla
Terve ja puhdas iho suojaa elimistöä mekaanisesti ja ylläpitää tervettä elimistön pieneliöstöä, mikrobiomia eli tervettä bakteerikantaa.
Iholla oleva normaali pieneliöstö vastustaa omalta osaltaan taudinaiheuttajia, jotka pyrkivät tunkeutumaan ihoon tai rikkoutuneen ihon kautta muualle elimistöön. Ihon vastustuskyky ulkoisia taudinaiheuttajia vastaan on eläimen terveydelle äärimmäisen oleellista. Taudinaiheuttajien torjunnan lisäksi iho suojaa elimistöä muilta ympäristötekijöiltä, esimerkiksi hankaukselta, estää elimistöä kuivumasta ja osallistuu lämmönsäätelyyn.
Vasikka saa ruuansulatuskanavaansa ja iholleen oikeanlaisen bakteerikannan emältään ja muualta ympäristöstään. Tämän vuoksi vasikan normaalille kehitykselle on ensiarvoisen tärkeää, että emän annetaan nuolla vasikkaa heti syntymän jälkeen. Jos vasikoiden annetaan olla emän tai imettäjälehmän kanssa pitkään, aikuinen lehmä nuolee vasikkaa toistuvasti ja luovuttaa samalla vasikalle omaa pieneliöstöään. Näin vasikoille kehittyy terve mikrobiomi ja niiden vastustuskyky ulkoisia taudinaiheuttajia vastaan on tavanomaista parempi. Likaisen vasikan elimistön mikrobiomi häiriintyy ja ruuansulatuskanavaan päätyy liikaa vääränlaisia mikrobeja. Tämä vaikuttaa vasikan loppuelämään.
”Likainen eläin palelee tai paistuu.”
Iho osallistuu lämmönsäätelyyn lisäämällä tai vähentämällä pinnallista verenkiertoa ja kohottamalla karvapeitettä kylmällä säällä. Jos karvapeitteessä on likaa tai se on märkä, lämmönsäätely vaikeutuu. Likaisesta eläimestä lämpö ei haihdu normaalilla tavalla kuumassa ympäristössä esimerkiksi aurinkoisena päivänä laitumella. Aikuisilla naudoilla pötsi ylläpitää elimistön lämpötilaa kylmissä oloissa, mutta likaisen eläimen iholta lämpö karkaa. Märästä ihosta lämpö haihtuu voimakkaasti. Kärjistetysti voidaan sanoa, että likainen eläin palelee tai paistuu.
Erityisesti nuorilla eläimillä ihon vaikutus lämmönsäätelyssä on merkittävä; likainen ja märkä vasikka joutuu käyttämään paljon energiaa ruumiinlämmön ylläpitoon. Kehon lämmittämiseen käytetty energia on pois kasvusta. Paleleminen aiheuttaa sekä henkistä että fyysistä stressiä, joka heikentää vasikan vastustuskykyä, jolloin vasikka sairastuu helpommin. Puhtaalla vasikalla on hyvä olla.
Vasikan kehitykselle on tärkeää, että emän annetaan nuolla vasikkaa heti syntymän jälkeen. Kuva: Valio Oy
Ihon hoito tuottaa kaikille eläimille mielihyvää ja positiivisia tuntemuksia. Nauta laumaeläimenä toteuttaa luonnollisia käyttäytymistarpeitaan ”rapsuttelemalla kavereita” aina tilaisuuden tullen, sillä keskinäinen ihon hoito tuottaa mielihyvää ja lievittää stressiä sekä edesauttaa sosiaalisten suhteiden muodostumista ja niiden ylläpitoa. Eläinryhmän sosiaalinen toimivuus edesauttaa eläinten hyvinvointia ja lisää pihattolehmien tarkoituksenmukaista liikkumista, jolloin lehmät muun muassa menevät lypsylle helpommin itsenäisesti. Erityisesti pihatoissa eläinten keskinäiset suhteet vaikuttavat koko pihaton toimivuuteen.
Jos eläimillä on siihen mahdollisuus, ne hoitavat itse ihoaan nuolemalla, hankaamalla itseään erilaisiin rakenteisiin tai käyttävät karjaharjaa. Parsilehmien harjaaminen edesauttaa eläinten puhtautta, parantaa ihon verenkiertoa ja lisää eläinten hyvinvointia. Epämiellyttävissä tilanteissa harjaaminen ja rapsuttelu lievittävät stressiä ja parantavat eläimen mukautumista toimenpiteeseen, esimerkiksi lypsyyn opettamiseen, haavan hoitoon tai lääkitsemiseen.
Nauta märehtii ja makaa 12–17 tuntia vuorokaudessa, jos sillä on käytössään miellyttävä makuupaikka ja rehua on vapaasti saatavilla. Kuva: Valio Oy
Likainen tai rikkinäinen iho aiheuttaa eläimelle kipua ja tuntuu epämiellyttävältä liikkuessa
Puhtaus on eläimelle merkittävä hyvinvointitekijä. Jos naudat saisivat itse valita, ne makaisivat puhtaalla ja kuivalla makuualustalla. Nauta märehtii ja makaa 12–17 tuntia vuorokaudessa, jos sillä on käytössään miellyttävä makuupaikka ja rehua on vapaasti saatavilla. Eläimen hyvinvoinnista huolehtimiseen sisältyy sekä eläimen että sen pitopaikan säännöllinen puhtaanapito. Pitopaikat ja niiden hoito- ja kunnossapitojärjestelmät on suunniteltava ja hoidettava niin, että eläimet pysyvät puhtaina. Eläinten puhtaus ei saa olla ehtimiskysymys. Puhtaanapitoon tarvittava työmäärä on välttämätön osa eettisesti kestävää eläinten hoitoa, eikä siitä voi tinkiä.
”Eläinten puhtaus ei saa olla ehtimiskysymys.”
Naudan puhtautta voi edistää huolehtimalla eläimen pitopaikan puhtaudesta ja hyvästä kuivituksesta sekä tarjoamalla eläimelle riittävästi tilaa ja sopivaa ravintoa. Säädettävät parsikalusteet makuuparsissa helpottavat puhtaanapitoa, kun parsissa on vähemmän kolattavaa. Riittämätön ilmanvaihto tai kylmät makuualueet aiheuttavat kosteuden tiivistymistä pintoihin, ja kosteus puolestaan lisää eläinten lantaisuutta.
Lantakäytävällä makoilevilla tai väärinpäin parsiin ahtautuvilla eläimillä on käytökseensä jokin syy. Ahtaus on merkittävin häiriökäyttäytymistä aiheuttava yksittäinen tekijä. Ahtaassa navetassa miellyttävää makuupaikkaa ei ole saatavissa, eikä ylempiarvoisen viereen mielellään mennä. Laumahierarkian alimmatkin haluavat oleskella omassa kaveriporukassa. Joukossa voi olla sarvellisia johtajalehmiä, joita alempiarvoiset joutuvat väistämään. Väistäminen on helpompaa, jos voi lähteä parresta suoraan eteenpäin eikä ensin tarvitse peruuttaa parresta pois johtajan sarvia päin.
”Lantakäytävällä makoilevilla tai väärinpäin parsiin ahtautuvilla eläimillä on käytökseensä jokin syy.”
Ahtaus hankaloittaa pahnanpohjimmaisten elämää, koska ahtaalla käytävällä ei voi väistää riittävän kauaksi eikä juomaan tai syömään pääse aina, kun haluaisi. Ahtaassa navetassa kaikki eläimet eivät saavuta parasta mahdollista tuotosta, koska ne joutuvat aina odottamaan vuoroaan. Vähentämällä navetan eläinliikenteen pullonkauloja kaikkien eläinten hyvinvointi ja tuotos paranee. Pihatossa muutamat tyhjät parret ja riittävän leveät käytävät on todettu käytännössä toimiviksi ratkaisuiksi. Keskituotoksen nosto on halvinta navetan rakentamista, sillä pienemmällä eläinmäärällä saadaan tuotettua sama maitomäärä, ja samalla kohenevat sekä eläinten että hoitajan hyvinvointi.
Tottumus on toinen luonto. Ensikko ei välttämättä ole tottunut makaamaan parressa vaan ritilälattialla, ja uutena asiana parsi on pelottava. Makaamaan käyminen ja ylösnousu voivat olla vaikeaa tai tuottaa kipua vääränkokoisessa tai kovassa ja kuhmuraisessa parressa. Nykyiset lypsylehmät ovat merkittävästi kookkaampia kuin lehmät olivat viime vuosituhannella, joten vanhemmat navettarakenteet voivat olla niille liian pieniä. Liian pienet parret ja epätasainen kova alusta altistavat lehmät etupolvien ja kinneralueen ihovaurioille.
Ihovaurioita voi ehkäistä lisäämällä makuualustan pehmeyttä. Parsia voi pehmustaa erilaisilla parsimatoilla kuivituksen lisäksi. Kuivituksen tulisi olla niin runsasta ja puhdistusta tehdä niin usein, että makuupaikka ei tunnu märältä eikä likaiselta edes juuri ennen seuraavaa puhdistusta ja kuivitusta. Puhdistuksen ja kuivituksen riittävyyttä voi arvioida pudottautumalla makuualustalle polvilleen. Omiin polviin ei saa sattua eikä haalarin polvi kastua.
Lantaisuus
Lantapanssari muodostuu, kun lanta tarttuu kiinni naudan karvaan ja ihoon kovina paakkuina. Pahimmillaan nämä paakut muodostavat paksun laatan eläimen mahan alle, kylkiin ja reisiin. Paakut aiheuttavat naudalle kipua, kun painava lantapanssari venyttää ja kiristää ihoa. Paakkujen alla iho rikkoutuu ja tulehtuu. Pahimmillaan lantapanssari kertyy palloksi hännän ympärille, jolloin häntä voi kuolioitua ja katketa, kun verenkierto hännän päähän estyy. Lantapanssaria ei saa poistaa repimällä, koska repiminen aiheuttaa eläimelle kipua ja iho ärtyy. Lantapanssari irtoaa, kun karva kasvaa ja vaihtuu, kunhan pitopaikkaa kuivitetaan huolellisesti ja se pidetään puhtaana. Puhdistumista voi edesauttaa esimerkiksi pesemällä eläimiä laimealla saippuavedellä, harjaamalla niitä tai klippaamalla karvaa lyhyeksi.
Teurastamoilla eläinten likaisuuteen puututaan eri tavalla kuin valvonnassa. Tästä erosta keskustellaan usein tarkastusten yhteydessä. Usein teurastamolta ei ole koskaan tullut mitään moitteita eläinten lantaisuudesta, vaikka valvojan näkemyksen mukaan eläimet ovat likaisia. Asiaan on yksinkertainen selitys. Teurastamoilla lantaisuusvähennys tehdään, jos hygieeninen teurastus ei onnistu. Käytännössä kysymys on siitä, että eläimen kaulan- ja mahanalusta sekä jalat ovat niin lantaiset, että nahan avaaminen puhtaasti on mahdotonta. Jos eläin on muutoin lantainen, lantaisuusvähennystä ei tehdä. Jos tarkastuseläinlääkäri havaitsee lantaisia eläimiä ante mortem -tarkastuksessa teurastamolla, tarkastuseläinlääkärillä on velvollisuus tehdä asiasta ilmoitus aluehallintovirastoon. Ilmoituksen perusteella aluehallintovirasto määrää kunnallisen valvontaviranomaisen tarkastamaan eläinten hyvinvoinnin tilalla
Sorkkaterveys
Jatkuva seisominen lantaisessa ja märässä altistaa ihon tulehdusten lisäksi myös sorkkasairauksille. Erilaisten sorkan ja sorkka-alueen ihotulehdusten altistavista tekijöistä yksi tärkeimmistä on märkä ja likainen ympäristö. Huolehtimalla eläinten ja niiden pitopaikkojen puhtaudesta ja ennen kaikkea kuivuudesta voidaan hallita tai estää valtaosa näistä vaivoista. Sorkkaongelmat ovat merkittävä hyvinvointia heikentävä asia, joka huonontaa tuotosta ja johtaa usein lypsylehmän ennenaikaiseen poistamiseen karjasta. Tartunnallisten sorkkasairauksien hoidosta johtuvien antibioottikuurien ja varoaikojen aikana tuottaja joutuu lypsämään maitoa sivuun merkittäviä määriä ja myös antibioottivahinkojen riski kasvaa jokaisen käytetyn kuurin myötä.
Utareen puhtaus
Utareiden voimakas lantaisuus lisää merkittävästi utaretulehduksen riskiä. Taudinaiheuttajat pääsevät utareeseen muun muassa vedinkanavan kautta. Vedinkanava on avoinna noin puoli tuntia lypsyn jälkeen, koska vetimen sulkijalihas ei sulkeudu heti lypsyn päätyttyä. Jos lehmä käy heti lypsyn jälkeen makuulle likaiselle alustalle, on taudinaiheuttajien tie utareeseen auki. Utaretulehdus on eläimelle kivulias ja heikentää eläimen tuotosta merkittävästi ja pitkäkestoisesti. Lisäksi äkillinen utaretulehdus voi johtaa eläimen kuolemaan. Vakavimmat utaretulehdukset ovat useimmiten ulosteperäisten E. coli- tai Klebsiella-bakteerien aiheuttamia.
Jos lehmä käy heti lypsyn jälkeen makuulle likaiselle alustalle, on taudinaiheuttajien tie utareeseen auki.
Maidon mikrobiologisen laadun ylläpito edellyttää utareen ja lähialueen iho puhtautta. Jos iho vetimien, utareen tai utareen lähialue on likainen, se pitää puhdistaa huolellisesti ennen lypsyä. Kaikkea raaka-ainemaitoa ei pastöroida, sillä kaikkien tuotteiden valmistuksessa ei voi käyttää korkeaan lämpötilaan kuumennettua maitoa. Eläinten puhtaanapidosta ei siten voi laistaa sillä perusteella, että maito kuitenkin pastöroidaan ja bakteerit kuolevat prosessissa.
Puhtaus on puoli ruokaa. Kuva: Petteri Vilkki
Ihmiselle vaaralliset ulosteperäiset taudinaiheuttajat
Ihmisille vaarallisia ulosteperäisiä taudinaiheuttajia, kuten salmonella, EHEC, listeria ja kryptosporidi voi olla maidossa. Listerian merkitys on suuri raskaana oleville naisille, koska listerioosi voi aiheuttaa keskenmenon, mutta myös muut riskiryhmiin kuuluvat, eli iäkkäät, immuunipuutteiset ja lapset voivat sairastua vakavasti. Salmonellan serotyyppejä on satoja, ja niiden taudinaiheuttamiskyky vaihtelee. Yleisin salmonellan aiheuttama sairaus on kuumeinen oksennus-ripulitauti, mutta salmonella voi olla vaarallinen riskiryhmille ja jälkitaudit voivat olla varsinaista salmonellaa pahempia ja aiheuttaa pitkäkestoista haittaa.
Salmonella, EHEC ja listerioosi ovat sellaisia tartuntatauteja, jotka lääkärin tulisi ilmoittaa tartuntatautirekisteriin. Usein lieväoireiset eläinperäiset mahataudit eivät tule terveydenhuoltojärjestelmän tietoon, koska ne menevät ohi kotihoidolla, joten tartuntatautirekisterit eivät välttämättä ole täysin totuudenmukaisia näiden tautien kohdalla.
Kuumentamatonta tilamaitoa käyttävillä henkilöillä on kohonnut riski saada edellä mainittujen lisäksi EHEC tai kryptosporidioosi, jotka voivat olla hengenvaarallisia perusterveellekin. Nämä taudinaiheuttajat on pidettävä mielessä, jos kotieläintilalliselle tai hänen taloudessaan ruokailleella puhkeaa vakavaoireinen mahatauti. Taudin syytä selvitettäessä pitää huomata kertoa eläinkontakteista, varsinkin, jos on käynyt rapsuttelemassa vasikoita ja erityisesti kryptosporidioosin mahdollisuudesta, koska tämä tauti ei ole aina tuttu lääkärillekään.
Kryptosporidioosi on usein sairaalahoitoa vaativa tauti, vaikka THL nettisivuillaan kertoo taudin olevan yleensä itsestään rajoittuva. Taudin oireet voivat olla hyvin vakavia ja johtaa jopa kuolemaan.
Taudin aiheuttaa Cryptosporidium parvum -eliö, joka voi tarttua ihmiseen ulosteesta ja myös ulostepitoisista aerosoleista, koska tartuttava annos on hyvin pieni. Kryptosporidi-tartunnan voi saada tavanomaisissa navettatöissä ja erityisesti vasikoita hoitaessaan, joten kaikilta roiskeilta suojautuminen ja hyvä käsihygienia auttavat tartunnan ehkäisyssä.
Enterohemorraaginen E. coli eli EHEC, joka esiintyy kirjallisuudessa myös lyhenteillä STEC ja VTEC kuuluu naudan suoliston normaaliin mikrobiomiin, eikä aiheuta mitään oireita eläimelle, mutta ihmisille EHEC-tartunta voi olla vaarallinen. Kuumentamattoman raakamaidon käyttöön on yhdistetty useita EHEC-epidemioita 2000-luvulla. Epidemioiden yhteydessä EHEC on aiheuttanut aivovammoja ja kuolemaan johtaneita munuaisvaurioita erityisesti lapsille. Kuumentamattoman raakamaidon käyttöä tulisi välttää, lapsiperheissä ja jos perheessä on riskiryhmään kuuluvia henkilöitä.
Eläinten likaisuus ja valvonta
Lainsäädännössä määritellään nautojen pidolle minimitaso, joka kaikkien pitopaikkojen pitää täyttää. Eläinten hyvinvointivalvonnassa lantaisuutta arvioidaan koko eläimestä. Neuvoja annetaan, jos näyttää siltä, että vallitsevissa oloissa eläimet likaantuvat tulevaisuudessa sillä tavoin, että niiden hyvinvointi vaarantuu. Määräyksiä annetaan silloin, kun karvapeitteessä on sellaista kuivunutta likaa, jota ei voi kevyesti harjaamalla poistaa, tai on muodostunut lantapanssaria. Määräys annetaan myös, jos eläin on kauttaaltaan tai suurelta osin märkä ja likainen.
Tukien takaisinperintä laiminlyöntien seurauksena
Hakiessaan eläintukia tuottaja sitoutuu noudattamaan täydentävien ehtojen perusvaatimuksia. Tukiehdot muuttuvat vuosittain jonkin verran. Vuoden 2020 valvontaohjeen mukaisesti eläinten likaisuutta ei katsota täydentävien ehtojen laiminlyönniksi, mutta täydentävien ehtojen vaatimuksena on asianmukainen makuupaikka, jota arvioidaan muun muassa eläinten puhtauden perusteella. Jos eläimet ovat likaisia, sitä voidaan pitää osoituksena makuupaikan puutteista. Tällöin tuottajalta voidaan periä takaisin hänelle maksettuja eläintukia suhteessa havaittuun laiminlyöntiin, tavallisesti 1–5 %. Tukia voidaan periä takaisin, vaikka tilanne korjaantuisi nopealla aikataululla. Jos sama laiminlyönti havaitaan toistuvasti, takaisinperintäprosentti nousee kolminkertaiseksi edelliseen verrattuna.
Lopuksi
Tuotannon eettisyys ja läpinäkyvyys ovat tänä päivänä tärkeitä asioita. Hyvään tuotantotapaan kuuluvat eläinten hyvä hoito sekä eläinten ja pitopaikkojen puhtaanapito. Kuluttajien mielikuvia maidontuotannosta ylläpidetään kiiltävillä mainoskuvilla vihreällä laitumella märehtivistä puhtaista lehmistä. Jos todellisuus on aivan muuta, kotimaisen maidontuotannon uskottavuus kuluttajien silmissä saattaa romahtaa. Tuotannon pitää kestää tarkastelu sekä viranomaisten että kuluttajien taholta. Hyvinvoivat ja puhtaat eläimet tuottavat mielihyvää ja hyvää taloudellista tulosta hoitajilleen.