Valion kiivas johtaja piirtyi kirjaan

Uutuuskirja esittelee Valiota 36 vuotta johtaneen patruunan ja Suomen talouselämän mahtimiehen F. M. Pitkäniemen mukaansatempaavalla tavalla.

Historioitsija Sakari Siltala on ollut kirjoittamassa useita yrityshistorioita. Metsäalan yritysten historiaa penkoessaan hän huomasi, että 1920- ja 30-luvuilla Suomen vientikauppa oli pitkälti kahden värikkään teollisuusmiehen näpeissä. Siltalan tammikuussa ilmestynyt kirja valottaa F. M. Pitkäniemen ja Axel Solitanderin elämää.

Aihe sytytti Valion hallintoneuvoston puheenjohtaja Esa Kotalan, jonka maisteriopintojen pääaine oli taloushistoria. Hän pyysi Siltalan etähaastatteluun kertomaan, mitä tutkimus paljasti F. M. Pitkäniemen elämästä ja Valion varhaisista vuosikymmenistä.

Siltalan innostus aiheeseen välittyy ruudun takaakin. Kaksoiselämäkerta Kirnu ja kartelli lähti syntymään kuin itsestään, elämäkerturin omasta mielenkiinnosta.

”Törmäsin näihin kahteen hahmoon aiempien töideni kautta, jotka käsittelivät metsäteollisuutta ja osuustoimintaa. Valion pääjohtaja Pitkäniemestä ja Metsäteollisuus ry:n toimitusjohtaja Solitanderista henkilöinä ei ollut paljoa kirjoitettu, mutta löytyneet sitaatit ja säilyneet kirjeet kertoivat molempien olleen poikkeuksellisen reippaita sanankäyttäjiä”, Siltala kertoo.

Siltala tajusi löytäneensä aarteen, jota ei voinut jättää tutkimatta. Hän kuvaa kohteitaan värikkäiksi ja hyökkääviksi kirjoittajiksi ja oman alansa agitaattoreiksi.

”He syntyivät samana vuonna 1878, kuuluivat samoihin piireihin ja verkostoihin ja toimivat samat ajat vaikutusvaltaisissa asemissa. He olivat esillä joka puolella, toimeliaita ja äkäisiäkin monessa kohtaa. Heissä oli jotain samaa.”

Frans Mikael Pitkäniemestä tuli alle 30-vuotiaana pienen, aloittavan voinvientiosuuskunnan johtaja. Kansantaloutta Leipzigissä opiskellut Pitkäniemi johti kauppakoulua Kotkassa, ja hänet oli juuri valittu vastaavaan tehtävään Helsinkiin, kun hän sai yllättävän puhelun.

”Hän saa puhelun aamiaispöytään appivanhempiensa kotona Kotkassa. Hän on aivan pöllämystynyt, mutta päättää nopeasti ottaa tehtävän vastaan. Maitotilan poikana Frans tunsi alaa ja opintojen kautta hänellä oli laajat kansantaloudelliset tiedot.”

”Väitöskirjakin oli juuri valmistunut, sen aihe oli Yhtymät (renkaat, kartellit, trustit) suurteollisuuden alalla. Hannes Gebhard intoili väitöstilaisuuden jälkeen, että vasta nimitetty pääjohtaja tekee Valiostakin trustin. Ja suurihan siitä tulikin.”

Kotala muistuttaa, että Valiolla oli tuohon aikaan selkeästi suurempia kilpailijoita eivätkä maakuntien pienet meijerit olleet kovinkaan innokkaita liittymään vientiosuuskuntaan. Miten Pitkäniemi onnistui kasvattamaan Valion niin suureksi? Siltala luettelee heti joukon syitä.

”Hänen reippaat otteensa osuustoimintajohtajana. Toimeliaisuus, kansantaloudellinen ymmärrys, ahkeruus ja aggressiivisuus. FMP:llä oli taustat hallussa, hän matkusteli Euroopassa ja toi uusia tuoteideoita.”

Siltala kertoo Pitkäniemen selvästi nauttineen taistelusta ja haasteista. Jos joku kilpailija yritti nostaa päätään, hän ”murskasi ne Valion sorkan alle”. Kirjoituksissaan hän käyttää suorastaan hurjia ilmaisuja ja vaatii, että ”epäterveet kasvannaiset on poistettava” ja ”epäsikiöt on tapettava kehtoonsa”.

”Myöhemmissä juhlakirjoissa ja muisteluissa korostetaan, että FMP ei ollut mikään despoottinen johtaja. Ehkä hän kuitenkin sitä oli, kun se niin väkevästi kielletään. Hän oli jyrkkä, mutta osasi myös innostaa joukkonsa mukaan. Ehkä tämä yhdistelmä oli poikkeuksellisen toimiva”, Siltala pohtii.

”Minulle muodostui kuva, että alkuvuosien aikana käydyt taistot kilpailijoita vastaan muovasivat johtamistavan, joka sitten pysyi. Tulikasteen hän sai jo Kotkan kauppakoulun johtajana, kun joutui ankariin taistoihin vanha- ja nuorsuomalaisten välillä.”

Siltala kertoo Pitkäniemen selvästi nauttineen taisteluista ja haasteista.

Päättäväisen toimintalinjansa liikkeenjohtajana FMP kiteytti näin: ”On iskettävä nopeasti ja päättävästi. Täytyy kyetä heilahuttamaan itsensä ohi laukkaavan ratsun selkään ja iskemään kannuksensa sen kupeisiin. Toisin sanoen, on odotettava kärsivällisesti tilaisuuttaan, joskus vuosikausia, mutta kun se viimein tulee, ei sovi epäröidä.”

Kotala ottaa esiin Pitkäniemen ansiokkaan työn voin laadun parantamiseksi. Tämä perusti Valiolle tutkimuslaitoksen vuonna 1918 ja palkkasi tutkijaksi A. I. Virtasen.

”Laatutyö oli ihan oleellinen asia”, Siltala myöntää.

”Manchesterissa valitettiin suomalaisen voin laadusta ja sen sanottiin kelpaavan lähinnä vaunurasvaksi. A. I. Virtasen kehittämästä voisuolasta muodostui Valiolle merkittävä etu. Myöhemmin tuli muita keksintöjä ja Nobel-palkinto, ja siitä ropisi kunniaa johtaja Pitkäniemellekin.”

Sekä Virtanen että Pitkäniemi olivat oman arvonsa tuntevia herroja. Tohtorien suhteet eivät Siltalan mukaan olleet täysin kitkattomat, mutta he arvostivat toisiaan alusta loppuun. Molemmat olivat myös karjanomistajia, ja he kilpailivat vähintään leikkimielisesti, kumpi saa lehmänsä paremmin lypsämään.

Suomalaisen osuustoiminnan ykkösmies ja isä Hannes Gebhard oli Pitkäniemen taisteluparina 1910-luvulla. Kotala haluaa tietää lisää näiden kahden suhteesta.

”He kasvattivat Valiota hyvässä yhteistyössä ja toisiaan arvostaen. Alusta asti Gebhardia kuitenkin kiusasi FMP:n todella kova palkka ja siihen kuuluva myyntimäärään liittyvä kannustin. FMP ei ollut valmis tinkimään palkastaan, ja tämä alkoi hiertää kaksikon välejä vähitellen yhä pahemmin”, Siltala kertoo. Kitka osuustoiminnan ja bisneksen välillä on hänen mielestään tietyllä tavalla sisäänrakennettu Valion kaltaiseen osuusliikkeeseen. Pitkäniemi oli kokoomuslainen ja sydämeltään enemmän bisnesmies kuin osuustoimintamies.

”Kun Gebhard oli siirtymässä sivuun, Pitkäniemi yritti vielä saada hänet jatkamaan Pellervo-Seuran johtokunnan puheenjohtajana. Tämän kieltäydyttyä Pitkäniemi ryhtyi itse vastentahtoisesti tehtävään.”

”20-luvulla miesten välirikko johti rajuihin oikeudenkäynteihin, joiden pohjimmainen syy lienee kamppailu Suomen osuustoimintaliikkeen johdosta. Hietaniemen hautuumaalla heidän hautansa ovat lähekkäin. Toivottavasti he nyt lepäävät rauhassa ja sovussa”, Siltala sanoo.

Kun Suomi neuvotteli kauppasopimuksiaan 1920- ja 30-luvuilla, Valion Pitkäniemi ja Metsäteollisuuden asiamies ja sittemmin toimitusjohtaja Axel Solitander olivat aina mukana kauppavaltuuskunnissa. Heitä oli pakko kuunnella, sillä voilla ja metsätuotteilla oli viennissä suuri osa. Siltala suitsuttaa kovaluisen kaksikon aikaansaannoksia.

”He olivat maan kovimmat neuvottelijat ja panivat kampoihin eurooppalaisille suurvalloille, kuten Iso-Britannialle ja Saksalle. Kovan paineensietokykynsä ansiosta he pystyivät puristamaan parhaat saatavilla olevat neuvottelutulokset.”

Valion päätehtävänä oli huolehtia maakuntien meijereiden ylijäämien viennistä. Kotalan mielestä on kiinnostavaa, miten hyvin sekä ensimmäisen että toisen maailmansodan alkaminen osattiin osuuskunnassa ennakoida. Erikoista se on myös Siltalan mielestä.

”FMP:llä oli opintojensa ansiosta laajakatseista ymmärrystä. Pitkällä turneellaan 1910-luvulla hän tutustui Euroopan markkinoihin ja hänelle syntyi näkemys, että maanosan poliittisia ristiriitoja ei voida ratkaista ilman miekkaa. Valiolla varauduttiin aikaisessa vaiheessa myös toisen maailmansodan syttymiseen, ja sotasääntelyn aikana Valio nousikin uudenlaiseen asemaan”.

Maito ja me -lehden lukijat voivat tilata Kirnu ja kartelli -kirjan 20 euron tarjoushintaan koodilla KLUBIALE kustantamon verkkokaupasta osoitteesta www.siltalapublishing.fi

Tutkimustyötä Oltermannin voimin

Sakari Siltala lähti humanistiseen tiedekuntaan isänsä, kustantaja Touko Siltalan, tavoin ja päätyi opiskelemaan historiaa sen monipuolisten mahdollisuuksien vuoksi.

”Historian tutkija voi keskittyä tiettyyn aikakauteen, maahan, alueeseen, teemaan, kulttuuriin, mihin vain.”

Väitöskirjansa hän teki Metsäliitosta, jonka historiahankkeessa hän oli mukana ensin tutkimusavustajana, sitten yhtenä kirjoittajista. Sen jälkeen teoksia on syntynyt useita. Kirnua ja kartellia hän laskee kirjoittaneensa vähän yli kolme vuotta, aluksi vapaa-ajallaan ja viime vuoden enemmän päätoimisesti. Siltalan kolmihenkisen perheen jääkaapista löytyy aina juustoa, jugurttia, maitoa ja piimää.

”Oltermannia meillä menee paljon. Paula-tytär, pian kolme vuotta, juo mieluiten piimää tai kaurajuomaa.”

Teksti: Raila Aaltonen
Pääkuva: Ida Stenros
Ylempi artikkelikuva: Kirnu ja kartelli -kirjan kansi, Kustannusosakeyhtiö Siltala
Alempi artikkelikuva: Helena Suortin sukualbumin kuva, julkaistu kirjassa Kirnu ja kartelli.

Näkökulmat
Valion tulosparannusohjelma #2021 saa jatkoa
Näkökulmat
Tietoturvaa tarvitaan navetassakin
Näkökulmat
Varautumissuunnittelu luo huoltovarmuudelle perustan