Tilojen arki ei mahdu tilastoihin

Energian hinta on ennätyksellisen korkealla ja arjen todellisuus on monella maitotilalla ja perheellä nyt kestämätön. Koko ruokaketjun kilpailukyky olisi varmistettava, jotta myös tulevaisuuden kestäviin investointeihin on varaa niin tiloilla kuin teollisuudessa.

Tätä kirjoittaessani (2.9.) on päivän puheenaiheena niin kodeissa, työpaikoilla kuin politiikassa arjen perusasiat: mitä ruoka maksaa ja riittävätkö rahat sähkölaskuun. Hallituksen budjettiriihessä yritettiin löytää apua pienituloisten ja lapsiperheiden ahdinkoon, mutta maatilojen ja teollisuuden näkökulmasta helpotusta tai ratkaisuja ei ole vielä näköpiirissä. On selvää, että nyt on pystyttävä ottamaan käyttöön erilaisia tukimekanismeja, ja myös Suomen kaikki sähköä tuottavat voimalaitokset pitäisi ottaa käyttöön.

Kun puhutaan kotitalouksien tai maatilojen kustannuksista ja tuloista, vedotaan usein keskimääräisiin lukuihin ja menneestä kertoviin tilastoihin. Ne eivät valitettavasti anna oikeaa kuvaa siitä, mitä on arjen todellisuus. Arjen todellisuus on monella maitotilalla ja perheellä nyt kestämätön. Suurimpana syynä tilanteeseen tällä hetkellä energian, sähkön, hinta.

Valio on nostanut maidon tilityshintaa osuuskunnille vuoden 2021 alusta 37 prosenttia, mutta energia-, rehu- ja lannoitekustannusten nousu on ollut tätäkin kovempaa. Olemme tehneet säästöjä Valion omassa toiminnassa ja vieneet tilojen ja Valion kohonneita kustannuksia hintoihin useampaan otteeseen. Hintojen nousu näkyy myös kaupan hyllyssä.

Kuluttajien ostokäyttäytymisessä nähdään jo muutoksen merkkejä: hinta on ratkaisevin ostopäätös. Kotiin ostettava valikoima supistuu, kun ostoskoriin poimitaan vain tärkeimmät tuotteet. Nähtäväksi jää, mikä on kotitalouksien ostovoima talvella.

Päättäjät puhuvat paljon omavaraisuudesta ja huoltovarmuudesta ja kannustavat viennin lisäämiseen. Nyt tarvitaan konkreettisia tekoja, joilla myös alkutuotanto ja elintarviketeollisuus selviävät talvesta, ja ruokaketjumme pärjää kansainvälisessä kilpailussa. Suomen energiapäätökset eivät saa johtaa siihen, että Suomen tuotanto- ja jalostuskustannukset ovat kilpailijamaita korkeammat. Pahimmillaan – hinnan ollessa merkittävä valintaperuste – tuonti Suomeen lisääntyy ja viennin kannattavuus heikkenee. Käymme jatkuvasti keskustelua päättäjien kanssa. Viestimme on, että koko ruokaketjun kilpailukyky on varmistettava, jotta myös tulevaisuuden kestäviin investointeihin on varaa niin tiloilla kuin teollisuudessa.