Ripulia ratkomassa − voiko ripulia ehkäistä vapaalla juotolla?

Pikkuvasikkaripuli on yleinen sairaus, joka kuormittaa sekä eläimiä että hoitajia, ja aiheuttaa paljon kustannuksia. Ennaltaehkäisy siis kannattaa. Työssä auttaa tieto siitä, mikä auttaa pikkuvasikoita pysymään terveinä.

Vasikoiden hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on luonnollisesti satsaus tulevaisuuteen. Erityisesti pikkuvasikkaripulin torjuminen kannattaa, sillä kallis, hoitajalle työläs ja vasikoiden ensimmäisiä elinviikkoja kuormittava sairaus altistaa ne myös muille sairauksille myöhemmin kasvatuskaudella. Siten ratkaisut pikkuvasikoiden ripuliin hyödyttävät koko tilan eläinterveyttä.

Oman tilan vasikkaterveyttä voi usein parantaa kohtuullisen pienin konstein taikka rutiineja ja käytäntöjä muuttamalla. Aina ei tarvita suuria investointeja eivätkä kaikki parannukset välttämättä maksa kovin paljoa. Tämä on vallitsevan kustannuskriisin syövereissä tärkeää.

Oleellista on aika ajoin pysähtyä pohtimaan oman tilansa pikkuvasikoiden terveyttä itse ja myös oman terveydenhuoltoeläinlääkärin kanssa. Mikä on meillä hyvin? Mitä voi parantaa? Mitkä asiat tuovat vasikoiden hoitamisessa iloa ja onnistumisen tunteita? Mihin on itse tyytyväinen? Mitkä asiat kuormittavat? Mikä turhauttaa? Mitkä ovat eläinlääkärin mielestä tilan suurimmat vahvuudet ja toisaalta taas heikko kohta pikkuvasikoiden kanssa?

Oleellista on aika ajoin pysähtyä pohtimaan oman tilansa pikkuvasikoiden terveyttä itse ja oman terveydenhuoltoeläinlääkärin kanssa.

Vahvuuksiaan kannattaa vaalia, eikä hyvää ja toimivaa kannata muuttaa vain muuttamisen ilosta. On kuitenkin hyvä pysähtyä välillä pohtimaan, miten jatkossakin saa hoidettua asiat näin hyvin. Esimerkiksi, jos tilan pikkuvasikoilla ei ole ollut ripulia, kannattaa eläinlääkärin kanssa keskustella siitä, mitkä tekijät ovat vaikuttaneet hyvään tilanteeseen eniten. Näin on mahdollista toimia omalle tilalle sopivalla tavalla jatkossakin.

Toisaalta, kun parannettavaa löytyy, on hyvä pohtia muutosehdotuksia sekä mahdollisuuksia toteuttaa ne. Mitä voisi muuttaa, vaikkapa ihan heti? Mihin tarvitaan enemmän aikaa? Mikä vaatisi investointeja, esimerkiksi uusia tiloja tai laitteita? Mitä parannuksia voisi tehdä mahdollisimman pienin kustannuksin? Ja miten kuormittunut hoitaja on, ja saako hän tarvitsemaansa apua muutostyöhön?

Työtä joka päivä

Hyvän vasikkaterveyden saavuttaminen ja sen ylläpitäminen on haastavaa, jokapäiväistä työtä. Siksi esimerkiksi hoitajaan kohdistuvat vaatimukset ja paineet ovat riski myös vasikoiden hyvinvoinnille ja terveydelle.

Epätavallisina aikoina suunnittelu ja varautuminen ovat entistä suuremmassa roolissa vasikoiden parissa tehtävässä työssä, jotta niin hoitajan kuin eläinten hyvinvointi varmistetaan. On hyvä kysyä itseltään, miten vasikoiden hyvä hoito on järjestetty myös erilaisissa poikkeustilanteissa. Kun jokin menee arjessa pieleen, on hyvä rauhassa pohtia mitä pitäisi tehdä toisin, jotta tilanne ei toistuisi. Ja jos investoi uuteen, on syytä tarkastella muutoksen tuomia mahdollisuuksia ja haasteita perusteellisesti myös vasikoiden terveyden kannalta.

Vasikan elämässä kaikkein kriittisin aika on syntymä.

Vasikoiden hoidossa voi kehittyä etevämmäksi, ja omaan työhön saa ja pitää pohtia helpotuksia. Välillä on vaikeaa tehdä kaikkea niin kuin haluaisi tai kokisi tarpeelliseksi, koska aika asettaa rajoituksia. Silloin on hyvä tietää, mitä asioita voi jättää tekemättä tai tehdä toisin, jotta eläinten terveys ei vaarannu. Esimerkiksi pikkuvasikan maidon lämmittäminen lisäämällä siihen kuumaa vettä voi kiiretilanteessa houkuttaa, mutta aikaa ei kuitenkaan säästy viikkotasolla yhtään, jos eläin sairastuu − päinvastoin.

Oman työn suunnittelun pohjaksi tarvitaan vankkaa tietämystä siitä, mikä auttaa pikkuvasikoita pysymään terveinä. Vasikan elämässä kaikkein kriittisin aika on syntymä. Siksi emän ummessaolokauden ja poikimisen on sujuttava hyvin. Mikäli syntyvän vasikan elimistö kärsii tavallista suuremmasta hapenpuutteesta, kaikki voi mennä helposti pieleen heti kättelyssä ja koko vasikka-aika voi olla hankala. Lisäksi pikkuvasikan terveyden kulmakivi on välittömästi syntymän jälkeen saatu ternimaito. Vastasyntynyt ei myöskään saa kylmettyä. Myöhemmin kaikkein tärkeintä terveyden kannalta on saada runsaasti ravintoa, nukkua lämpimässä, ja pysyä puhtaana.

Ennaltaehkäise, ennakoi ja varaudu

Vasikoiden terveydelle ja hyvinvoinnille kaikkein tärkein tekijä on niiden hoitaja. Vasikoiden alkuhoidossa asioiden on tapahduttava ajallaan, eikä esimerkiksi poikimisten avustamisessa, vasikan hoitamisessa tai ternimaidon juottamisessa mikään korvaa ihmistä.

Kun yhden ihmisen on pystyttävä huolehtimaan aina vain suuremmasta eläinjoukosta, vastaan tulee väistämättä tilanteita, joissa hoitajan olisi oltava monessa paikassa yhtä aikaa. Esimerkiksi, emänsä synnytyskanavaan juuttunut vasikka tarvitsee nopeasti apua riippumatta siitä, onko lypsy, rehunteko vaiko puimurin korjaustoimet kesken. Lisäksi syntynyt vasikka tarvitsee ternimaitoa kellonajasta riippumatta. Koska lypsylehmän poikiminen on sekä uuden elämän että uuden lypsykauden alku, siinä koetut ongelmat heijastuvat yleensä kauas tulevaan. Siksi eläinten terveyden kannalta hoitajaa voidaan kaivata kipeimmin vaikeaa poikimista avustamaan sekä emää ja vasikkaa hoitamaan.

Ennaltaehkäisy, ennakoiminen ja varautuminen auttavat poikimisten valvomisen, poikima-avun antamisen sekä syntyneen vasikan välittömän alkuhoidon järjestämisessä. Esimerkiksi hyvät ja turvalliset poikimaolosuhteet sekä umpilehmien hyvä vointi vähentävät riskiä pitkittyneelle ja vaikeutuneelle poikimiselle. Umpilehmien oloja on usein mahdollista parantaa kohtuullisin pienin kustannuksin. Esimerkiksi vapaasti tarjolla oleva umpilehmille sopiva korsirehu vähentää nälän tunnetta ja siten ennaltaehkäisee stressin haitallisia vaikutuksia.

Automatiikka ja kamerat auttavat poikimisten valvonnassa, samoin toimivat rutiinit.

Automatiikka ja kamerat auttavat poikimisten valvonnassa, samoin toimivat rutiinit. Hyvä järjestys ja puhtaat astiat nopeuttavat syntyneen vasikan alkuhoitoa ja samoin se, että vasikka hoidetaan mahdollisimman nopeasti syntymänsä jälkeen. Mitä paremmin poikiminen on sujunut ja mitä nopeammin vasikalle annetaan ternimaitoa, sen helpompaa juottaminen on. Vasikka imee paremmin, kun sen elimistö ei kärsi vakavasta hapenpuutteesta vaikean syntymän takia. Kun vasikka saa energiaa ja lämpöä antavaa ternimaitoa nopeasti syntymän jälkeen, se jaksaa imeä hyvin, koska vähäiset voimavarat eivät ole vielä kuluneet lämmön tuotantoon ja lämpimänä pysymiseen. Siksi omaa työtään voi helpottaa ja tilansa eläinterveyttä parantaa avustamalla poikimisissa tarvittaessa sekä lypsämällä emä ja juottamalla vasikka mahdollisimman pian. Jos keksii keinot valvoa poikimiset itseään liikaa kuormittamatta, säästää todennäköisesti rutkasti aikaa muissa vasikoiden hoitotöissä, kun huonosti imevien ja lääkittävien hoidokkien määrä vähenee.

Voi olla myös luova ja keksiä uusia tapoja helpottaa elämää. Yksin karjaa pitävän avuksi poikimaruuhkaan tuli iltaisin ja öisin valveilla oleva ystävä, joka pystyi aika ajoin katsomaan nettikamerasta poikimakarsinaan toiselta puolelta maata ja herättämään vasikoiden hoidosta vastaavan ystävänsä tarvittaessa. Eräs pariskunta taas on järjestänyt elämänsä niin, että toinen menee nukkumaan samaan aikaan kuin perheen pienet lapset ja herää aikaisin aamutöille. Iltavirkku puoliso taas jää tekemään töitä illasta, mutta nukkuu aamulla lasten heräämisaikaan. Näin molemmat saavat unta ja lehmät ovat tarvittaessa valvottavissa ympäri vuorokauden kohtuullisen vähäisellä yöunista tinkimisellä. Ja koska molemmat onneksi osaavat nukkua päiväunia, yöllä poikimisessa avustanut saa yleensä mahdollisuuden levätä päivällä. Ruokaa on aina valmiina pakkasessa. Samoin kaikille perheenjäsenille on ainakin yksi puhdas vaatekerta kaapin ylähyllyllä siltä varalta, että maailmaan takaperin saapuva pieni nauta sotkee jälleen kerran perheen päiväjärjestystä.

Panostus pieniin − pienet puhtaassa

Poikimaympäristön puhtaus on keskeinen, joskin aika ajoin vaikeasti turvattavissa oleva, pikkuvasikoiden terveyttä edistävä tekijä. Likainen poikimaympäristö altistaa paitsi ripuleille myös napatulehduksille. Siksi onkin tarmokkaasti pohdittava ja toteutettava kaikki keinot, joilla vasikat saadaan syntymään mahdollisimman puhtaaseen paikkaan.

Myöhemmin vasikkalassa tärkeysjärjestys puhtauden osalta on: pienet ensin. Yleisin pikkuvasikkaripulin aiheuttaja on E. coli-bakteeri, joka ei yleensä pysty aiheuttamaan ripulia yli viikon ikäisille vasikoille. Vastasyntyneiden vasikoiden juoksutusmahan pH ei ole hapan, vaan se vaihtelee 6−7 välillä. Sen vuoksi mahan happamuus suojaa vasta viiden päivän iästä eteenpäin, kun mahan pH on laskenut jo alle kahteen ja riittää tappamaan kyseisen taudinaiheuttajan. Juoksutusmahan happamuuden lisäksi on olemassa myös muita tekijöitä, jotka suojaavat vasikkaa ripulilta ensimmäisen elinviikon jälkeen. Siksi ensimmäiset päivät ovat kaikkein kriittisimmät ympäristön ja tarjotun ruuan puhtauden osalta.

Jos siis joutuu valitsemaan, peseekö tänään saippualla ja kuumalla vedellä vain osan vasikkaämpäreistä, kannattaa valita pestäväksi nuorimpien vasikoiden sangot. Samasta syystä alle viikon ikäiset vasikat saavat parhaat kuivikkeet. Tämä on tärkeää myös lämpimänä pysymisen kannalta: mitä nuorempi vasikka on, sen tärkeämpää lämpimänä pysyminen on. Vasikan kasvaessa kyky vastustaa taudianaiheuttajia ja säädellä lämpöä paranee onneksi vauhdilla.

Kannattaa myös aika ajoin arvioida omia ja työntekijöidensä työtapoja vasikoiden hoidossa nimenomaan puhtauden suhteen. Missä välissä pesee ja desinfioi kätensä ja saappaansa? Hoitaako ensin sairasta ripulivasikkaa ja heti perään vastasyntynyttä? Miten sairaiden vasikoiden juottoon käytetyt välineet on merkitty ja erotetaan muista? Saadaanko vasikoiden astiat kuivaksi pesun jälkeen? Jos tuttiämpärit vain huuhtaistaan ja sitten jätetään lämpimään esimeriksi lattialle, märässä ympäristössä bakteerit ehtivät lisääntyä sangossa juottojen välissä. Siksi pestyt tuttiämpärit olisi saatava kuivumaan. Ei ole myöskään tarkoituksenmukaista ensin vaivalla pestä ja desinfioida tuttiämpäriä, jos se sitten jää likaiselle lattialle samaan kasaan pesemättömien ämpäreiden alle.

Vapaa juotto ehkäisee pienten ripulia

Koska pikkuvasikat syövät ensimmäisen kolmen elinviikkonsa aikana hyvin vähän karkea- ja väkirehuja, niitä kannattaa juottaa vapaasti. Näin ne saavat runsaasti energiaa ja niiden puolustuskyky kehittyy mahdollisimman nopeasti. Mitä viileämpää on, sitä tärkeämpää vapaa energiansaanti on pikkuvasikkaripulin ennaltaehkäisyssä.

Välimaitoja sekä maitoa on hyvä juottaa vapaasti ainakin ensimmäinen viikko ennen siirtymistä juomarehuun. Jos tilalla on ripuliongelma, voi olla perusteltua käyttää pidennettyä maitojuottoa, jolloin maitoa juotetaan vapaasti useampi viikko tai mahdollisesti koko juottokausi. Tuoreessa maidossa on luontaisesti vasikoiden ruuansulatuskanavassa ripulia aiheuttavien pöpöjen elämää vaikeuttavia aineita. Siksi kalliimpi, pidennetty maitojuotto voi itse asiassa olla kokonaisuutena edullisempi ratkaisu kuin juomarehun käyttö. Edellyttäen toki, että maidon juottaminen vasikoille saadaan järjestettyä järkevästi ja hygieenisesti, ja että vasikoiden vaikeampaan vapaalta maitojuotolta vieroittamiseen osataan varautua ja siihen saadaan tarvittavia neuvoja.

Jos tilan lehmät rokotetaan vasikkaripulien aiheuttajia vastaan, on tärkeää muistaa noudattaa eläinlääkärin antamia ohjeita ternimaidon pakastamisesta ja antamisesta vasikoille. Rokotustyö ja sen kustannukset valuvat helposti hukkaan, jos ternimaidon lypsyssä, juottamisessa ja käsittelyssä on ongelmia.

Hyvät rutiinit pikkuvasikoiden hoidossa ovat tavoittelemisen arvoisia, sillä ne säästävät voimavaroja, aikaa ja hermoja

Sujuvatko rutiinit?

Hyvät rutiinit pikkuvasikoiden hoidossa ovat tavoittelemisen arvoisia, sillä ne säästävät voimavaroja, aikaa ja hermoja. Mitä sujuvammin työ käy, sitä paremmin se saadaan tehtyä myös väsyneenä ja kiireessä. Tällöin jää myös enemmän aikaa ja voimia eläinten tarkkailuun ja nopeaan ongelmiin puuttumiseen.

Jos huomaa jonkin asian takkuavan toistuvasti, kannattaa pysähtyä pohtimaan, miten homman saisi toimimaan paremmin. Jos korvamerkkipihdit ovat aina hukassa, mihin ne voisi laittaa niin, että kaikki löytävät ne? Voisiko esimerkiksi ottaa kannellisen laatikon, jossa säilyttää korvamerkkejä, tusseja ja pihtejä? Sitten opettelee pitämään merkitsemisvälineistön laatikossa ja laatikon omalla paikallaan. Uuden tavan opetteluun menee noin kuukausi, sitten pihdit löytävät laatikkoonsa ilman erityistä ponnistelua. Ainutkertaista aikaansa ei ole hyvä käyttää kadonneiden tavaroiden etsimiseen. Vaikka tuskin aarteen metsästykseltä kotieläintilalla välttyy koskaan kokonaan, niin paljon erilaista tavaraa työssä tarvitaan.

Jotkut välineet ovat sellaisia, että ne on saatava käyttöön erityisen nopeasti. Poikima-apuvaljaat ovat siis itse oikeutetusti aina odottamassa käyttöä omalla paikallaan. Lisäksi on tavaroita, joita voi käyttää vain niiden ollessa ehdottoman puhtaita. Maailmaan ilman taudinaiheuttajilta suojaavia vasta-aineita juuri syntynyttä vasikkaa ei saa kuivata likaisella pyyhkeellä eikä juottaa mistä tahansa tuttiämpäristä. Sitä varten on varattuna oma puhdas pyyhe ja muista tuttiämpäreistä selvästi erottuva, pesty, desinfioitu ja hyvin kuivatettu ”erikoistuttisanko”.

Koska vasikat tarvitsevat hoitajaltaan nimenomaan aikaa, omaa ajankäyttöään on hyvä tarkastella. Nykyään on saatavilla erilaisia kirjoja, videoita ja oppaita ajankäytön parempaan hallintaan. On kuitenkin muistettava soveltaa saamiaan työkaluja juuri omaan tilanteeseensa ja poimia tiedon valtavirrasta juuri itselle ja omaan työhön sopivat keinot. Idea ei ole myöskään tehdä koko ajan enemmän ja tehokkaammin, vaan nimenomaan keskittyä niihin asioihin, joilla on juuri itselle ja omille eläimille eniten merkitystä.

Asiantuntija vastaa
Paljonko rehun D-arvo voi pudota säilönnän aikana?
Asiantuntija vastaa
Miten ehkäistä maidon laatu- ja antibioottipoikkeamia?
Asiantuntija vastaa
Miten nurmi uusitaan ilman kyntöä turvepellolla?