Kotala selvittää: Kotimainen ruoka on kaupalle elinehto

Esa Kotala: Mikä on Kaupan liiton tehtäväkenttä ja mitkä ovat liiton tavoitteet seuraavaan hallitusohjelmaan?

Mari Kiviniemi: Olemme kaupan edunvalvoja ja vaikutamme siihen, että kaupalla on hyvät toimintaedellytykset tässä maassa. Neuvottelemme alan työehtosopimukset ja teemme tutkimusta hahmottaaksemme kaupan tilannetta, ja toki myös edunvalvonnan tueksi.

Eduskuntavaalien alla kauppaa kiinnostaa erityisesti verotus ja ostovoima. Kauppa käy, kun ihmisillä on ostovoimaa. Verotus vaikuttaa, sehän kertaantuu kaupan hinnoissa. Valtion budjettia pitää tasapainottaa, mutta sen taso tulee pitää sellaisena, että ostovoima säilyy, täällä pystyy elämään ja yritystoiminta on kannattavaa.

Jotta saamme alalle työvoimaa, työn vastaanottamisen tulee olla aina ihmiselle kannattavaa. Maahanmuutto on kaupalle tärkeä kysymys, sillä esimerkiksi varastotyössä työskentelee todella monia eri kansallisuuksia.

Sääntely on kolmas iso kokonaisuus. Nykyinen maankäyttöön ja rakentamiseen liittyvä lainsäädäntö on kaupan investointien näkökulmasta liian byrokraattinen ja hidas prosessi. Apteekkeja ja alkoholikauppaa koskevasta erityissääntelystä haluttaisiin myös eroon.

EK: Millainen merkitys ruoan kotimaisuudella on kaupalle?

MK: Suomalaiset haluavat ostaa kotimaista ruokaa ja kauppa haluaa sitä tarjota jatkossakin. Kotimaisen ruoan osuus onkin merkittävä isoilla kaupan ketjuilla, ja myös Lidlillä.

Ymmärrämme kyllä hyvin tuottajien huolen tiukassa taloustilanteessa. Kauppa haluaa olla yhteistyössä mukana, ja esimerkiksi viime vuoden vaikeassa kustannustilanteessa hintoja neuvoteltiin uusiksi kesken sopimuskauden satojen miljoonien eurojen edestä. Kaikkia nousuja ei viety hintoihin, joten ruoan hinta ei noussut kaupoissa samalla tavalla kuin tuottajahinnat. Tämä osoitti, että markkinat toimivat ja sopeutuvat.

Pitää muistaa myös, että kaupan hyvissä tuloksissa ruokamyynnin osuus ei ole koko totuus. Isoimmat voitot ovat tulleet muualta, eikä kaupassakaan kaikilla mene yhtä hyvin.

Ruokaketjussa kaikkien osa-alueiden pitää toimia mahdollisimman kannattavasti ja hyvin. Kauppa on tehnyt ison rakennemuutoksen, vuodesta 1995 kauppojen lukumäärä on pudonnut tuhansilla liiketoiminnan lopettamisten, konkurssien ja yhdistymisten kautta. Maataloudessa ja elintarviketeollisuudessa tuottavuutta tulee vielä parantaa, kuten Reijo Karhinen totesi pari vuotta sitten ilmestyneessä selvityksessään.

EK: Millaisena näet kaupan ja elintarviketeollisuuden yhteistyön näkymät?

MK: Syyttelyn ja vastakkainasettelun sijaan tarvitaan enemmän yhteistyötä ja avointa keskustelua. Kauppa on vuodesta 2020 lähtien antanut myyntitietoja Tilastokeskukselle, sen verran kuin on kilpailunäkökulmien ja lainsäädännön puitteissa mahdollista. Näemme, että ruokaketjussa pitää voida todentaa, miten kustannukset ja tulot toteutuvat toimijoiden kesken.

Vienti pitäisi ottaa Suomessa strategiseksi kehittämiskohteeksi, koska suomalaiselle puhtaalle ja antibioottivapaalle ruualle on varmasti markkinoita. Valion vientiluvut ovat kunnossa, mutta monilla muilla on petrattavaa. Tarvitaan enemmän rohkeutta ja katsetta eteenpäin. Tässä kauppa on omine jakelukanavineen, kontakteineen ja kansainvälisine linkkeineen myös yhteistyökumppani elintarviketeollisuudelle.

EK: Eläinperäisten tuotteiden arvostelu kiihtyy ja vaatimukset ilmastonmuutoksen huomioimisesta alkutuotannossa kasvavat. Miten koet tämän keskustelun?

MK: Maalaistyttönä itseäni ärsyttää, että ei jakseta ajatella kokonaisuutta, vaan tarrataan yhteen yksityiskohtaan. Tuntuu täysin kohtuuttomalta syyttää suomalaista nautaa, kun samalla kivihiiltä ja öljyä käytetään sen kun ehditään. Pitäisi osata suhteuttaa asioita: ilmastonmuutoksen ja luontokadon vastaiseen taisteluun pitää löytää hyvät ja tehokkaat keinot, mutta siten, että ihminenkin voi täällä maapallolla tallata. Kaupan tehtävä on auttaa kuluttajaa tekemään valintoja faktojen perusteella. Meille on tärkeää olla jakamassa tutkittua tietoa, ja kuluttajat myös tätä yhä enemmän meiltä edellyttävät. Kaupassa pitäisi pystyä näyttämään, mikä on tuotteen hiilijalanjälki, missä se on tuotettu, mistä raaka-aineet ovat peräisin ja minkälaisissa työoloissa esimerkiksi vaatteet tai kengät on valmistettu. Tuotantoketjun avaamisen kannalta yhteistyö valmistavan teollisuuden kanssa on tärkeää.

EK: Huoltovarmuus puhuttaa nyt kaikkia, mikä on kaupan rooli?

MK: Sekä koronapandemia että erityisesti Venäjän hyökkäys Ukrainaan on avannut silmiä. Huomataan, ettei ole mikään itsestäänselvyys, että Suomessa on ruokaa kaikkina aikoina.

Huoltovarmuuden toteutumisessa kauppa on merkittävä toimija, olemmehan osa elintarvikesektoria. Toimimme yhdessä Huoltovarmuuskeskuksen organisaation kanssa muun muassa kauppa- ja jakelupoolissa.

Ruokaturvaan kuuluu vahva oma tuotanto ja lisäksi tuonti ja vienti. Kaikkien osa-alueiden pitää olla kunnossa, jotta pystytään varmistamaan huoltovarmuus kaikissa oloissa.

Vaikka elintarviketeollisuuden ja -kaupan keskittyneisyys maassa tuo haavoittuvuuksia, huoltovarmuutta vahvistaa se, että toimijoita ei ole paljon. Asiat saadaan nopeammin hoidettua ja käskyt jalkautettua koko kentällä, kun toimijoiden määrä ei ole ihan mahdoton.

EK: Kävit vuoden alussa suurilla kaupan alan messuilla Yhdysvalloissa. Millainen on tulevaisuuden kauppa?

MK: Verkko-ostamisesta pyritään tekemään elämyksellistä: menet ikään kuin kauppaan, pystyt liikkumaan siellä jopa kaverin kanssa ja esimerkiksi sovittamaan vaatteita virtuaalisesti. Digitaalisuus tuo kauppaan uusia elementtejä, mutta verkkokaupan rinnalla kivijalkakauppa pitää pintansa. Molempia pitää olla.

Kaikkialla maailmassa ruoan verkkokauppaa on vaikea saada kannattavaksi, koska kuljetuksessa se viimeinen maili maksaa niin paljon. Suomalainen kuluttaja on tutkitusti erittäin hintatietoinen, jopa nuuka ostaja, joka ei ole halukas pistämään kovin paljoa rahaa kuljettamiseen.

Teksti: Raila Aaltonen. Kuvat: Pekka Rousi