Eihän säilörehu ole tilasi tuotannon pullonkaula?
Säilörehunteossa pienellä lisäpanostuksella saadaan paljon vastinetta tilan kannattavuuteen.
Säilörehun laatu on keskeinen menestystekijä lypsykarjatilan talouden näkökulmasta. Sen tärkeys lähtee märehtijän biologiasta. Pötsi tarvitsee paljon kuitua toimiakseen optimaalisesti. Säilörehussa kuitu on maittavassa muodossa. Maittava säilörehu mahdollistaa väkirehun syöttämisen niin, ettei pötsin tasapaino horju. Lehmä pysyy terveenä ja tuottaa paljon maitoa, jossa rasva- ja valkuaispitoisuudet ovat korkeat. Hyvä säilörehu on samanaikaisesti lehmän terveys-, energia- ja valkuaisrehu. Säilörehunteon onnistumista voi pohtia muutaman peruskysymyksen avulla.
Onko hyvää säilörehua riittävästi? Joskus rehua voi olla varastossa paljon, muttei hyvää rehua ollenkaan. Yleisesti ottaen voisi sanoa, että Suomessa on harvoin pulaa säilörehusta, mutta hyvästä säilörehusta on pulaa joka vuosi.
Panosta ensimmäisen korjuukerran satoon
Nurmen ensimmäisen korjuukerran sato on tuotantovaikutukseltaan parasta rehua. Lehmät syövät ensimmäisen korjuukerran satoa enemmän kuin samanlaista toisen tai kolmannen niittokerran satoa. Siksi tuotantopanokset kannattaa kohdistaa ensimmäisen sadon määrän maksimointiin. Jos lannoitteista on niukkuutta, ne kannattaa kohdentaa hyville lohkoille, joissa on täystiheä nurmikasvusto. Rehunkorjuun ajoitus on tasapainoilua kasvavan määrän ja laskevan sulavuuden välillä säätila huomioiden. Lypsykarjatilan nurmenviljelyssä tavoitteena on, ettei kasvustoa tarvitse päästää vanhaksi, jotta rehua saataisiin riittävästi.
Suomessa on harvoin pulaa säilörehusta, mutta hyvästä säilörehusta on pulaa joka vuosi.
Ennakointi ja valmistautuminen kannattaa
Onko lypsylehmien säilörehu riittävän sulavaa ja energiapitoista? Säilörehun heikko sulavuus on kaksiteräinen miekka: rehussa on vähemmän energiaa per suupala ja kaiken lisäksi lehmä syö vähemmän suupaloja, sillä huono sulavuus heikentää voimakkaasti myös rehun maittavuutta.
Usein huonosti sulavan rehun syynä on jokin epäonnistunut vaihe rehunkorjuussa. Niistä kannattaa ottaa opiksi, ja miettiä miten voidaan jatkossa välttää vastaavat epäonnistumiset. Ennakointikykyä kannattaa kehittää, ja todennäköisimpien riskien toteutumiseen voi yrittää varautua. Kuluvat osat voivat hajota, työntekijä sairastua tai muuta vastaavaa. Aikatauluun kannattaa jättää pelivaraa yllätysten varalle. Ennakointi ja valmistautuminen säästävät päiviä kiireisenä rehunkorjuuaikana.
Optimaaliset korjuupäivät on hyvä hyödyntää korjaamalla lohkoja, joista saadaan paljon satoa varastoon tehokkaasti. Toissijaiset lohkot kannattaa kenties korjata eri yhteydessä ja eri eläimille, tai jopa murskata kasvusto, jos korjuu tulee kalliimmaksi kuin kasvuston arvo.
Tarkastuslista
Ajattele koko vuotta ja tilan kaikkia rehuja erikseen sekä millaisina yhdistelminä ne eläimille ruokitaan
- Onko hyvää säilörehua riittävästi?
- Joudutko ruokkimaan lypsylehmille laadultaan toisarvoisia rehuja?
- Onhan rehua vapaasti tarjolla koko ajan?
- Tapahtuuko säilönnässä hävikkiä, jota pienentämällä rehua olisi enemmän?
- Oletko varautunut katovuoteen, onko ylimääräistä rehua varastossa?
- Onko lypsylehmille syötettävä säilörehu riittävän sulavaa ja energiapitoista?
- Se ratkaisee, mitä lopulta on ruokintapöydällä tarjolla.
- Hyvää ykkössatoa pitää saada paljon, jotta koko vuoden rehustus voi olla optimaalista.
- Toisaalta ensimmäisen sadon korjaaminen liian aikaisin voi jopa heikentää koko vuoden rehujen sulavuutta ykkössadon määrän ja osuuden jäädessä pieneksi. Siksi pitää tarkastella kokonaisuutta.
- Onhan säilörehu maittavaa?
- Säilörehun syöntiä lisäävät rehun hyvä sulavuus ja säilönnänaikaisten muutosten minimointi käyttämällä säilönnässä muurahaishappoa ja esikuivaamalla rehu enintään 42 prosentin ka-pitoisuuteen.
- Vältä syöttämästä lämmennyttä tai pilaantunutta rehua edes pieniä määriä
Tehokkaat säilöntämenetelmät ja -aineet
Onnistuihan säilöntä, tulihan rehusta maittavaa? Vain syöty rehu voi tuottaa. Säilörehun maittavuus on parasta, kun säilönnän aikaiset muutokset ravintoaineissa minimoidaan. Tähän tarvitaan oikeat säilöntämenetelmät ja tehokkaat säilöntäaineet.
Tehokas, nopea esikuivaus estää puristenestetappiot, edistää säilönnän onnistumista ja lisää myös rehunsyöntiä. Toisaalta liian kuiva rehu lisää tappioiden riskiä syöttövaiheessa. Optimi kuiva-ainepitoisuus laakasiiloon tai aumaan säilöttävälle rehulle onkin noin 30–35 prosenttia. Esikuivauksen tehostamiseksi on tärkeää, että niittohetkellä pystykasvusto on kuiva. Karhojen on hyvä olla mahdollisimman levällään esikuivauksen ajan pinta-alan maksimoimiseksi. Esikuivauksen aikana niitetyn nurmen pitää kuivua. Jos näin ei tapahdu, tulee karho korjata pois pellolta mahdollisimman pian pilaantumisprosessien pysäyttämiseksi.
Säilöntöaineen muurahaishappo laskee rehun pH:n nopeasti. Tämä auttaa pysäyttämään valkuaisen hajoamisen ja haitallisten mikrobien toiminnan. Maitohappokäymisen avulla vastaavaan muutokseen pääseminen kestää vuorokausia, kun muurahaishappolisän vaikutus on välitön. Lisäksi sokerit säästyvät, kun niitä ei kulu käymisreaktioissa. Sokereiden säästyminen parantaa suoraan rehun maittavuutta. Tutkimusten perusteella syönti on paras, kun säilörehun sokeripitoisuus on 110 g/kg ka.
Käymistuotteiden suuri määrä heikentää säilörehun syöntiä 2 kg ka/vrk, eli tuorepainossa 4–10 kg lehmä/vrk. Mitä vähemmän säilönnän aikana on tapahtunut mikrobitoiminnasta johtuvia muutoksia, sitä parempi on rehun maittavuus. Tämä on syytä muistaa vielä syöttövaiheessakin: mitä vähemmän rehussa on hiivoja, sitä hitaammin rehu lähtee pilaantumaan ja lämpenemään siilon avaamisen jälkeen.
Hyvä säilörehu lypsylehmien ruokintaan
- D-arvo: 680–710 g/kg ka
- Kuiva-aine: 300–400 g/kg
- Säilöntälaatu:
- ammoniakki: < 40 g/kg N
- haihtuvat rasvahapot: < 10 g/kg ka
- maito-ja muurahaishappo: 20–60 g/kg ka
- sokerit: 50–150 g/kg ka
Teksti: Arja Seppälä, AIV-tuotekehityspäällikkö, Eastman Chemical Company
Pääkuva: Janne Viinanen
