Täsmärehulla terveyttä

Anssi ja Saara Virtalan tilalla Soinissa on kehitetty säilörehun tuotantoa asiantuntijan opastuksella.

Säilörehu tuotetaan tarkasti eri eläinryhmille

Virtalan kahden lypsyrobotin ja reilun 120 lehmän maitotilalla on viimeisten vuosien aikana tarkennettu säilörehun tuotantoa eri eläinryhmille sopivaksi. Samalla kustannustehokkuus on parantunut.

Tilalla on nyt seitsemän laakasiiloa, mikä antaa mahdollisuuden säilöä erilaiset rehuerät eri siiloihin. Rehujen käyttö ja seosrehun teko onkin aikaisempaa joustavampaa.

”Säilömme jokaisen sadon omiin siiloihinsa. Hiehojen ja ummessa olevien hieman korsiintuneen rehun varastoimme omaan siiloonsa. Tämän siilon pohjalle ajetaan lisäksi hieman olkea. Murskesäilötylle viljallekin on oma siilonsa”, Anssi Virtala kertoo.

”Otamme rehujen laatunäytteet syötettävistä siiloista vähintään kerran kuukaudessa. Käymme rehuanalyysit, ruokintasuunnitelmat ja koelypsytulokset ProAgrian asiantuntija Sini Kuirin kanssa läpi videopalaverissa kerran kuukaudessa. On todella hyvä, että ulkopuoliset silmät ovat koko ajan seuraamassa tuotantoa.”

Seosrehun kuitupitoisuutta päädyttiin nostamaan ruokinta-asiantuntijan kanssa käytyjen keskustelujen perusteella, sillä kuitu tukee eläinten hyvinvointia. ”Otimme uusia lajeja ja lajikkeita mukaan siemenseokseen. Nyt seoksessa on kolmea timoteilajiketta, kahta englanninraiheinälajiketta, nurminataa ja ruokonataa. Ruokonata ja nopeasti kasvava Grindstad-timotei tuovat kuitua seokseen.”

Lehmille syötetään kaikkien kolmen sadon säilörehua. D-arvotavoitteena lehmien rehulle on 670–700. Lehmien seosrehuun lisätään murskesäilötyn viljan lisäksi rypsirouhetta ja kivennäisiä.

Hiehoille ja umpilehmille tehdään vähäenergisempää rehua hieman normaalia myöhemmin niitetystä toisesta sadosta. Hiehojen ja umpilehmien seosrehuun lisätään hieman viljaa ja myös rypsirouhetta.

”Umpilehmien rehussa pitää olla riittävästi valkuaista, muuten ternimaidon vasta-ainepitoisuus laskee”, Virtala kertoo havainnoistaan.

Edellä mainituilla eväillä Virtalan tilalla on päästy reilun 11 000 kilon EKM-keskivuosituotokseen.

Säilörehun tuotantokustannukseksi tuet mukaan lukien on laskettu viime vuonna 16,6 senttiä kuiva-ainekilolta. Tavoitteena on päästä tulevina vuosina 8 000–10 000 kilon hehtaarisatoihin. Silloin nurmenviljelyalaa voisi pienentää ja osasta vuokrapelloista tai sopimusalasta luopua. Nyt tilalla kasvaa nurmea 110–130 hehtaarilla ja viljaa noin 70 hehtaarilla.

Hyvän sadon takana kolme tärkeää tekijää

Avaimina hyvään satoon Virtala pitää sopivan siemenseoksen lisäksi maksimilannoitusta ja vuosittaisia täydennyskylvöjä.

”Nurmet perustan nykyisin ilman suojaviljaa. Lakoon mennyt suojavilja jätti perustettavaan nurmeen usein isoja aukkoja. Jatkossa saatamme taas koettaa kevyttä, murskeviljaksi korjattavaa suojaviljaa nurmen kylvön yhteydessä”, Anssi Virtala kertoo.

Kuluva vuosi tuo muutoksen rehunkorjuuseen. Ajosilppuri kävi liian kalliiksi ja työlääksi, kun konekimpasta putosi tiloja pois. Virtalat korjaavat jatkossa säilörehun toisen tilan kanssa kahdella noukinvaunulla.

Aikaisemmin siiloilta ei ole otettu korjuun yhteydessä raaka-ainenäytteitä, mutta tänä vuonna on tarkoitus ottaa korjuuaikanäytteiden lisäksi raaka-ainenäytteet niitetystä sadosta.

”Biologisella säilöntäaineella säilötyn rehun ammoniakkityppipitoisuus on välillä hieman noussut ja kokeilemmekin tulevana kesänä säilöntää myös hapolla.”

Teksti: Markku Pulkkinen

Ruokinta
Omalla viljalla ja herneellä säästöä rehukuluihin
Ruokinta
Neljällä korjuulla parempaa laatua
Ruokinta
Inventoi, analysoi ja budjetoi rehut