Sopivaa rehua umpilehmille ja hiehoille
Osuuskunta Maitosuomi
Hiehojen ja umpilehmien ruokinta on määritettävä ja tarkasteltava tilakohtaisesti – yleispätevää rehujen käytön ohjetta ei ole. Karkearehu muodostaa molempien eläinryhmien ruokinnan perustan.
Ruokinnan säätämiseksi kohdaleen tarvitaan karkearehuista rehuanalyysit kivennäistietoineen. Umpilehmien ja hiehojen ruokinta on onnistunut, kun poikiminen on sujuvaa sopivassa 3–3,5 kuntoluokassa, lehmä syö hyvin ja maidontuotanto lisääntyy poikimisen jälkeen tavoitteen mukaisesti. Ketoosia tai poikimahalvausta ei myöskään esiinny ja jälkeisten jääminen sekä hedelmällisyyshoitojen tarve on satunnaista. Jos edellä mainittuja ongelmia ilmenee, on syytä tarkastella umpilehmien ja tiineiden hiehojen ruokintaa.
Karkearehut suunnitellusti
Lypsävien lehmien säilörehu soveltuu ainoaksi karkearehuksi vain nuorille hiehoille. Noin yhdeksän kuukauden iästä alkaen hiehon ruokintaa muutetaan yleensä karkearehuvaltaisemmaksi ja energiaköyhemmäksi.
Usein karkearehun energian säätämiseen pyrkivät keinot vähentävät myös valkuaispitoisuutta. Kun karkearehun valkuaispitoisuus on alle 12 prosenttia, on ruokintaan lisättävä hieman rypsiä. Karkearehujen tulee olla säilönnälliseltä laadultaan moitteettomia.
Umpilehmille ja tiineille hiehoille tehdään usein pääsatoa myöhemmin korjattua karkearehua, jonka sulavuus on heikompaa. Energiapitoista, nuorena korjattua säilörehua on laimennettava hyvälaatuisella ja homeettomalla oljella. Olki silputaan kunnolla enintään 4–5 sentin pituuteen, sillä lehmät ja hiehot erottelevat ja hylkivät yli viiden sentin pituisia korsirehuja.
Kokoviljasäilörehu käy ainoana rehuna nuorkarjalle ja umpilehmille. Sen sato koostuu heikosti sulavista korsista ja hyvin sulavista jyvistä, joten sen koostumus ja rehuarvo vaihtelevat. Rehunäytteenotossa on varottava jyvien lajittumista, sillä se vaikuttaa sulavuuteen.
Paras sulavuus on ohralla ja vehnällä. Kauran sulavuus on huonompi, joten se soveltuu paremmin hiehojen ja umpilehmien ruokintaan. Kokoviljasäilörehun kalsiumja kaliumpitoisuudet ovat pienempiä verrattuna nurmisäilörehuun.
Lopputiineille suositellaan seleeniä 0,3 mg/kg ka.