Laitumen monet mahdollisuudet

Nykykarjan laidunnus on erilaista kuin jokunen vuosikymmen sitten, mutta yhtä kaikki monet tilat järjestävät lehmille mahdollisuuden laiduntaa. Entisen täyslaidunnuksen sijaan lehmät saavat laitumelta osan rehun tarpeesta tai maistiaisia tuoreesta heinästä. Laidunnus mukautuu karjan koon ja käytettävissä olevan pinta-alan sekä säiden mukaan, sen ei tarvitse olla joko–tai. Laiduntamiseen käytetään se ala, jolla se on järkevää toteuttaa, ja sadejaksoilla navetan ovet voi pitää kiinni.

Avoimet ovet tai osa-aikalaidunnusta

Kaavilaisella Virpi ja Pauli Tirkkosen tilalla sekä siilinjärveläisellä Tiina Nyyssösen ja Jari Eskelisen automaattilypsytilalla lehmät pääsevät laitumelle toukokuulta syyskuulle. Laiduntamisella ei kummassakaan karjassa ole lypsävien osalta ruokinnallista merkitystä, vaan navetan ruokintapöytä pidetään täynnä seosrehua. Lehmät toki syövät laidunnurmea, mutta pinta-ala ei riitä merkittävään rehun saantiin laitumelta.

Siilinjärvellä navetan ovet aina avoinna. Siten käynnit lypsyllä pysyvät tasaisina eikä ruuhkia synny. Viiden hehtaarin laidunala on jaettu kolmeen lohkoon, mikä vähentää laidunpainetta ja antaa nurmelle aikaa kasvaa välillä.

Tirkkosten navetassa lehmien rutiinit toimivat parhaiten, kun ovet avataan aamutöiden jälkeen ja laitetaan kiinni päivätarkastuksen aikaan yhden maissa. Siihen mennessä kaikki ulkoilijat ovat tulleet takaisin navettaan.

Osa-aikalaidunnus toimii puolestaan esimerkiksi Anna-Stiina ja Matti Niskasen tilalla Kiuruvedellä, Janne Pietikäisen tilalla Pielavedellä sekä Laura Kauhasen ja Henri Remeksen tilalla Vieremällä. Laitumet on jaettu lohkoihin ja lehmät laiduntavat yhtä lohkoa muutamasta päivästä viikkoon kerrallaan. Ihanteellinen rutiini noin 50–60 lehmän laiduntamiseen olisi noin puolen hehtaarin lohkot ja lohkon vaihto kolmen, neljän päivän välein.

Navetassa tarjottavan rehun laatu tärkeää

Hyvä rehu houkuttelee lehmää sisään ja syömään riittävästi. Esimerkkitiloilla ei ole tehty laiduntamiseen tarkkoja sääntöjä, vaan sen suhteen eletään tilanteen mukaan, ja laidunnusta rajoitetaan tarvittaessa. Jos kierto heikkenee, voi ovet laittaa kiinni ja avata myöhemmin uudelleen.

Pitkän sateisen kauden aikana laidunnusta voi olla syytä rajoittaa laitumen säästämiseksi. Laiduntavat tilat toteavat lehmän olevan niin mukavuudenhaluinen eläin, että se menee laitumelle vain hyvällä säällä: Ei saa sataa, olla liian kuuma tai liikaa hyönteisiä.

Laidunnus aloitetaan mahdollisimman aikaisin keväällä ja sitä jatketaan säiden salliessa pitkälle syyskuuhun. Parhaiten lehmät tuntuvat viihtyvän laitumella viileinä syyspäivinä.

Jotta tuotos ja kierto automaattilypsyssä säilyy, on navetassa tarjottavan rehun laatu erityisen tärkeä seikka. Myös uuden rehun jakamisen ajankohta ja rehun määrä vaikuttavat lehmien liikkumiseen laitumelle ja sieltä pois. Laitumelta haettavia eläimiä on hyvin harvoin, kun edellä mainitut houkutustekijät toteutuvat. Eivätkä säännöllisesti haettavat ja avustettavat lehmät ylipäätään kuulu automaattilypsytiloille.

Jos lehmillä on vapaa pääsy laitumelle, on tiloilla vesi yleensä navetassa, joka houkuttaa eläimiä takaisin navettaan. Ruotsalaisissa laidunnusohjeissa vesipistettä suositellaan myös laitumelle, ja hyvää rehua pidetään vettä tärkeämpänä navettaan vetävänä tekijänä.

Laiduntavilla tiloilla aitauksien tekemiseen ja kunnostamiseen kuluu aikaa, mutta toisaalta laitumella olevat lehmät vähentävät työtä navetassa. Parsien siivousta on vähemmän ja se hoituu helpommin väljässä tai jopa tyhjässä navetassa. Kuivikkeen kulutus pienenee tiloilla selvästi kesäaikana.

Hyvät ja lehmille helpot kulkuväylät lisäävät helppoutta myös hoitajalle. Kiinteä pohja navetan uloskäynnin yhteydessä ehkäisee pohjan kuraantumista, eikä kuraa myöskään kulkeudu navettaan.

Laiduntamisen oppimista jo vasikkana ja hiehona on tärkeää. Nuorkarja ja umpilehmät laiduntavat läpi kesän. Lehmäksi varttuneelle laiduntamisen rutiinien opettaminen ja oppiminen on haastavampaa.

Laiduntamisen aloittaminen tauon jälkeen tai uuden lohkon vaihto voivat aiheuttaa lievän notkahduksen kiertoon robotilla, päivämaitotuotokseen tai nostaa hieman solumääriä, mutta näitä seikkoja ei pidetty haastatelluilla tiloilla millään tavalla ongelmina.

Tyhjempi utare kestää reipasta ulkoilun aloitusta paremmin kuin täysi, ja lypsyviiveiden tarkistus ennen uloslaskua ehkäiseekin utareongelmien syntymistä.

Laiduntamisesta ei pidä tehdä vaikeaa, vaan haastatellut tilat kannustavat seuraamaan tilannetta ja elämään sen mukaan.

Katso vinkit laiduntamiseen ja ulkoiluun Valmasta Valio Kehitys
- Seminaari ja koulutusmateriaali
- Laidunnus ja ulkoilu

Teksti: Eeva-Kaisa Pulkka, TKI-asiantuntija, Savonia-ammattikorkeakoulu