Kolme näkökulmaa: Vastuullisuusohjelma kehittyy

Ulos terveys edellä

Lehmien talviulkoilu alkoi Hasun tilalla lähes vahingossa muutamia kymmeniä vuosia sitten. Vuonna 1946 rakennettua ja 1970-luvulla remontoitua parsinavettaa oli helpompi siivota ja korjata, kun osa lehmistä oli ulkona. Aamupäivällä ulkoili toinen rivillinen, iltapäivällä toinen.

”Olemme suunnitelleet uudisrakennuksemme lähtökohdasta, että eläimet pääsevät ulos. Jo parsinavetan aikaan havainnoimme, että talviulkoilu puhdistaa sorkat, tuuheuttaa turkit ja tekee eläimistä virkeämpiä”, Henna Hasu kertoo.

Lypsävillä on ovet auki, jotta ne pääsevät laitumelle kesäisin läpi vuorokauden. Laidunlohkot ovat pihaton ympärillä. Vesihuolto on järjestetty navettaan, ja ape jaetaan ympäri vuoden samalla tavalla ruokintapöydälle.

”Lypsävät talviulkoilevat terveyden ehdoilla. Jos ulkona on kova pakkanen tai liukasta, navetan ovi tarhaan pidetään kiinni. Tehtävämme on valvoa ulkoilua ja varmistaa, ettei eläimille aiheudu siitä vaaraa”, Henna jatkaa. Keskimäärin lypsävät ulkoilevat talvella 2–3 kertaa viikossa.

Valinnan vapautta

Ummessa olevilla ja hiehoilla on omat kylmäpihattonsa Pitkärannan tilalla. Hiehoilla on kestokuivikepohja ja ovet auki tarhoihin ja kesäisin laitumelle 24/7. Umpparit laiduntavat naapurin peltolohkolla, koska myös naapuri arvostaa laiduntavia eläimiä niin, että halusi tarjota Hasuille navetan lähellä sijaitsevan lohkonsa laidunkäyttöön.

”Eläimet saavat valita, missä ne haluavat kulloinkin oleskella eikä niitä ajeta ulos tai sisään. Sateisella tai tuulisella säällä ne tykkäävät olla sisätiloissa, helteellä samoin.”

Hasujen mielestä eläinten ulkoilussa on terveyshyötyjen lisäksi ympäristöllisiä, työn säästöllisiä ja maisemallisia arvoja.

”Laitumilla kasvilajit monipuolistuvat ja erilaisten pörriäisten määrä kasvaa. Arvostamme myös laidunnuksen ja ulkoilun tuomaa maisemallista arvoa, joka on sekä yrittäjille että kuluttajille arvokasta.”

Navetassa tehtävä työ vähenee eläinten ulkoillessa. Aitaustarvikkeisiin ja aitojen suunnitteluun on kuitenkin järkevää panostaa. Irtoaitaelementit ovat edullisia ja varmoja, eivätkä eläimet pääse karkailemaan niiden läpi. Aitaan kannattaa laittaa riittävän monta lankaa sekä valita riittävän tehokas sähköpaimen. Kun eläimet ovat tottuneet liikkumaan ja ulkoilemaan, se sujuu ilman suurempia riehumisia ja juoksenteluja.

”Mitä nuorempana ne ulkoiluun tottuvat, sitä helpompaa se jatkossa on. Jos tilalla ei ole ulkoilutettu eläimiä ennen, se on helpointa aloittaa tiineistä hiehoista.”

”On hyvä muistaa, että kaikkia eläimiä ei ole välttämätöntä ulkoiluttaa samaan aikaan, vaan sen voi aloittaa ryhmittäin ja laittaa kerralla ulos esimerkiksi neljäsosan lehmistä.”

Hasuilla on hyvä vinkki, jos eläimet pääsisivät jostain syystä karkaamaan. Käynnistämällä apevaunun he saavat houkuteltua eläinporukan vikkelästi tarvittaessa pihaton ovelle.

Perinnebiotooppi hiehojen kesäkotina

Pietinmäen tilan hiehot ovat laiduntaneet 50 vuoden ajan Metsähallitukselta vuokratulla perinnebiotooppialueella Mynälahden rannalla. Alueella on eri ikäisiä perinnebiotooppialueita, joista vanhin ja arvokkain on avoin merenrantaniitty.

”Kansallisesti arvokkaaksi arvioitu alue on ollut myös yhteislaitumena. Vieressä on lisäksi kaksi nuorempaa perinnebiotooppialuetta”, Katja ja Henri Hartikainen kertovat.

Hiehot kuljetetaan kärryllä noin kolmen kilometrin päässä olevalle perinnebiotooppialueelle toukokuussa ja takaisin kylmäpihattoon lokakuussa.

”Biotooppien hoito vie kesäisin työtunteja jonkin verran. Aitojen rakentaminen ja kunnossapito sekä ruovikon raivaus aitojen alta 3–4 kertaa kesässä ovat suurimmat työt. Osalle laitumista viemme veden, toisaalla eläimet pääsevät juomaan luonnonvesistä eli joesta”, Henri kertoo.

”Kesällä siivouksen ja kuivituksen poisjäänti säästää työtä.”

Hartikaiset tarkastavat päivittäin hiehojen voinnin, ja lisäksi alueen mökkiläiset seuraavat eläimiä aktiivisesti.

“Vanhimman perinnebiotooppialueen keskellä on lintutorni, joten myös lintubongareita liikkuu alueella. Olemmekin tulleet tutuiksi monen lintuharrastajan kanssa”, pariskunta kertoo hyvillään.

Syksyisin Hartikaiset seuraavat, koska eläinten ravinnonsaanti ehtyy ja ne on hyvä noutaa takaisin tilalle. Perinnebiotoopilla ei saa lisäruokkia eläimiä.

”Metsähallituksen kanssa asiat ovat sujuneet aina hyvin, samoin ELY-keskuksesta olemme saaneet avun eri kiemuroiden selvittelyyn”, Hartikaiset kiittävät.

Perinnebiotoopille tulee tehdä hoitosuunnitelma, ja tehdyistä hoitotoimenpiteistä on pidettävä kirjaa.

Monimuotoisuus viljelyn perusta

Hartikaiset toteavat, että ilman luonnon monimuotoisuutta viljelykin loppuisi. Monipuolistamalla viljelyä ja lajikkeita poikkeusvuosinakin saadaan helpommin hyvä sato.

”Kylvimme viime vuonna maisemakasvipellon, josta ohikulkijat ovat keränneet kukkia. Pellolla näkyi erilaisia siivekkäitä hyönteisiä runsaasti.”

Pietinmäen tilalla on luovuttu myös pellon- ja tienpientareiden niitosta lintuharrastajien toiveesta. Nurmissa käytetään 6–7-lajista seosta, ja viljelyssä on hernettä, härkäpapua, maissia ja durraa. Lypsävät pääsevät kesällä laitumelle ja talvella kelien mukaan ulkoilemaan.

”Uusista vapaaehtoisista vastuullisuuslisän toimista löytyi helposti tilallemme sopivat. On mukavaa, että vastuullisuustoimista maksetaan maidon hinnassa”, Hartikaiset toteavat.

Poikiminen sujuu karsinassa

Yrittäjä Ida Ijäs aloitti maitotilayrityksen puikoissa vuonna 2020, ja samana vuonna tilan vanhaan parsinavettaan remontoitiin lehmille poikimakarsinat. Yrittäjä halusi parantaa eläinten hyvinvointia poikimakarsinoilla. Lisäksi karsinassa poikiminen vapautti aikaa, kun poikimisia ei ole enää tarvinnut avustaa ja olla siten minuutilleen navetassa.

”Lehmät poikivat karsinassa paremmin kuin parressa: poikimiset ovat nopeita ja sujuvat omatoimisesti, kun eläimet saavat olla vapaina. Ainoastaan, mikäli tulee poikkeustilanteita kuten kohtukierteitä tai muita ongelmia, tarvitaan ihmisen apua”, Ida sanoo.

”Yleensä riittää, että seuraan kamerasta etenemistä.”

Tilalla poikimakarsinoissa käytetään kuivikkeena turpeen, oljen ja purun sekoitusta. Karsinat siivotaan perinteisesti talikolla lantakouruun.

”Siirrän lehmät poikimakarsinaan noin 5 päivää ennen poikimista, kun utare alkaa kasvaa. Vanhemmille lehmille annan kalkkia juuri ennen poikimista.”

Lehmät viettävät karsinassa muutamia päiviä vasikkansa kanssa, jonka jälkeen vasikat siirretään tuttijuotolle yksilökarsinoihin.

”Huolehdin tarkasti, että vasikat saavat ternimaitoa ja vasta-aineita riittävästi heti syntymän jälkeen. Ne joko imevät emää, tai vaihtoehtoisesti lypsän lehmän karsinassa kannukoneella ja juotan vasikan. Ternimaidosta teen vasta-ainemäärityksen Brix-mittarilla. Hyvälaatuista ternimaitoa on pakkasessa ja terni- maidon tehostetta varastossa”, Ida kertoo.

Hiehot ja umpilehmät kylmäpihatossa

Tilan hiehoille ja umpilehmille valmistui viime vuonna kylmäpihatto, jossa ne pääsevät liikkumaan vapaasti.

”Laitumia on tilakeskuksen ympärillä rajoitettu määrä eli tarkalleen kaksi lohkoa. Viitostie kulkee tilan vierestä ja rajoittaa osaltaan peltojen ja laidunten käyttöä. Kauimmaiset peltolohkomme sijaitsevat 20 kilometrin päässä Kuortissa.”

Vastuullisuuslisän vapaaehtoisista toimista oli Ijäksen mukaan helppoa löytää sentin edestä omalle tilalle sopivia toimenpiteitä.

”Lypsävät laiduntavat meillä helposti pidennetyn ajan, ja lisäksi ne talviulkoilevat navetan päädyssä 2–4 kertaa viikossa kelien mukaan. Tosin talviulkoilu on välillä hieman hankalaa järjestää, koska hoidan eläimiä yksin.”

Ijäksellä on peltotöissä apuna puoliso ja veli, mutta navettatyöt hän hoitaa pääsääntöisesti yksin.

Kuvat: Maitotilayrittäjien kotialbumit