Vastuullinen mikrobilääkkeiden käyttö suojelee myös ihmisiä

Ensin keksittiin sulfa ja sitten penisilliini. Ihmisten lääkinnässä mikrobilääkkeiden käyttö yleistyi toisen maailmansodan aikaan. Pian mikrobilääkkeitä alettiin käyttää eläinten kasvunedistämiseen, kun huomattiin, että tetrasykliinien valmistuksesta syntyvät fermentaatiokakut, joista lääkeaine oli suurimmaksi osaksi otettu talteen, paransivat eläimille syötettynä kasvua. Tietenkin mikrobilääkkeitä alettiin käyttää myös eläinten sairauksien hoitoon. 1960- ja 1970-luvuilla uusia mikrobilääkkeitä kehitettiin tasaiseen tahtiin ja vielä 1980-luvulla moni ajatteli, että eläinten ja ihmisten bakteerien aiheuttamat tulehdukset voidaan hoitaa tehokkaasti mikrobilääkkeillä. Jos bakteerit muuttuisivat vastustuskykyisiksi jollekin lääkkeelle, kehitettäisiin tilalle uusia. Bakteerit ovat mukautumiskyvyllään osoittaneet tämän ajattelutavan täysin vääräksi.

Bakteerit ja niiden perimässä olevat resistenssitekijät siirtyvät eläinten, ihmisten ja ympäristön välillä (kts. kuva) ja mikrobilääkkeiden käyttö valikoi vastustuskykyisiä bakteereita. Osa resistenssitekijöistä on kromosomin ulkopuolella plasmideissa, joita bakteerit voivat siirtää toisilleen ja jopa toisen lajin bakteereihin. Suolistobakteerit ovat hankitun resistenssin haalinnassa hyvin kyvykkäitä.

Mikrobilääkkeiden käyttö aiheuttaa valintapainetta ja käytön seurauksena resistenssiä yleistyy. Käytön ja resistenssin syntymisen yhteydet ovat kuitenkin monimutkaisia. Joskus resistenssi kehittyy hyvin nopeasti ja joskus taas ei. Resistenssin hallintaa hankaloittaa se, että monille mikrobilääkkeille resistentit bakteerikannat selviävät, kun käytetään minkä tahansa mikrobilääkettä, jota vastaan bakteerilla on vastustuskykyä.

Viime vuosina suurinta huolta ovat aiheuttaneet suolistobakteerien ns. ESBL-kannat, joiden aiheuttamiin infektioihin on ihmistenkin hoidossa vain rajallisesti lääkevaihtoehtoja. Eläinperäiset ESBL-bakteerit ovat hyvin harvoin ihmisten tautien aiheuttajina mutta bakteerit voivat siirtyä eläinten ja ihmisten välillä, joten tilalla on tärkeää työskennellä hyvää hygieniaa noudattaen. Maailmalla kolmannen polven kefalosporiinien runsas käyttö on yhdistetty moniresistenttien ESBL-bakteerien syntyyn eläinperäisissä bakteereissa.

Toisena huolenaiheena on ollut eläinperäinen MRSA-bakteeri, joka siirtyy helposti tilalla sikojen ja työntekijöiden välillä. Vaikka ESBL- tai MRSA-bakteerit eivät yleensä ole taudin aiheutuskyvyltään erityisen pahoja, niiden aiheuttamien infektioiden hoidossa on turvauduttava reservilääkkeisiin. Jos bakteeri on moniresistentti, voi olla, että tehoavia mikrobilääkkeitä ei enää ole edes ihmisten hoitoon.

Yhteiset lääkkeet – yhteinen resistenssi

Viimeisen 10 vuoden aikana lähes jokainen kansainvälinen taho alkaen Yhdistyneistä kansakunnista, Maailman terveysjärjestöstä (WHO) ja Euroopan unionista on ilmaissut huolensa mikrobilääkkeiden tehon menetyksestä ihmisten hoidossa. Eläinlääkinnän asiantuntijat ovat lisäksi huolissaan siitä, onko eläinten sairauksien hoitoon tehokkaita lääkeitä, kun uusia lääkkeitä ei pystytä kehittämään edes ihmisten hoitoon riittävän nopeasti. Tilanteen toteamisen lisäksi on monissa maissa alettu tehdä myös konkreettisia toimenpiteitä.

Ihmisille ja eläimille käytetään samoja mikrobilääkkeitä. Siten yhdellä taholla – esimerkiksi eläinten hoidossa – tehtävät toimet eivät yksin riitä, vaan työtä on tehtävä yhteisen terveyden (One Health) ‑sateenvarjon alla niin, että yhteiskunnan kaikki tahot ovat tässä työssä mukana. WHO onkin edellyttänyt jäsenmailtaan laaja-alaista yhteistyötä resistenssin torjunnassa. Suomen 5‑vuotinen ohjelma laadittiin sosiaali- ja terveysministeriön sekä maa- ja metsätalousministeriön johdolla ja julkaistiin toukokuussa 2017

Tutustu ohjelmaan tästä linkistä

Sen keskeisimpinä tavoitteita on koottu alla olevaan taulukkoon.

Yhteistyö tuottaa tuloksia

Tuotantoeläinten hallittua mikrobilääkkeiden käyttöä on Suomessa edistetty jo pitkään yhteistyössä tuottajien, eläinlääkärien, elinkeinon, ETT ry:n ja viranomaisten toimenpitein (taulukko 2). Meillä tavoitteena on ollut vähentää mikrobilääkkeiden käyttötarvetta. Pääpaino on tautien tehokkaassa ehkäisyssä. Hyvällä tautisuojauksella ja hygienialla rajoitetaan myös resistenttien bakteerien tai resistenssitekijöiden siirtymistä.

Suomessa käytetään eurooppalaisen ESVAC-seurannan mukaan neljänneksi vähiten mikrobilääkkeitä, kun määrät suhteutetaan tuotantoeläinten määrään. Mukana olleiden 30 maan vertailussa vuonna 2015 edellämme olivat vain Norja ja Islanti sekä Ruotsi. Meillä käytetään paljon yksilöhoitoja ja kapeakirjoinen penisilliini on edelleen tehokas moniin tuotantoeläinten infektioiden hoitoon. Muualla Euroopassa rehuissa ja juomavedessä annettavat lääkitykset muodostavat valtaosan eläinten mikrobilääkityksistä ja myös ihmisten vakavien sairauksien hoidossa käytettäviä reservilääkkeitä (ns. kriittisen tärkeät mikrobilääkkeet) käytetään enemmän kuin meillä.

Lisätietoja Fimean verkkosivuilta tästä linkistä

Tehty työ on osoittanut, että tehokasta hidastustaistelua voidaan käydä. Meillä eläinten tauteja aiheuttavien bakteerien resistenssitilanne on pääosin vielä hyvä. Monissa naudan tavallisissa infektioissa (esim. utaretulehdus, sorkkavälin ajotulehdus) kapeakirjoinen penisilliini on edelleen ensisijainen lääke. Penisilliinin käyttö ei aiheuta resistenssin valintapainetta suolistobakteereihin. ja lisäksi se hajoaa elimistön ulkopuolella nopeasti, jolloin se ei kuormita ympäristöä.

Mitä minä voin tehdä?

Paras tapa suojella mikrobilääkkeiden tehon säilymistä on pitää eläimet terveinä. Tällöin ei ole tarvetta käyttää mikrobilääkkeitä. Aina tämä ei onnistu mutta sen tulisi olla jokaisen tilan tavoitteena.

Eläinten olosuhteet pidetään mahdollisimman hyvinä. Lypsylehmän ja terveen, välitykseen lähtevän eläimen kasvatus alkaa heti syntymän jälkeen. Ternimaito on eliksiiriä, jolla saadaan ilman vasta-aineita syntyvälle vasikalle ensimmäisiin elinviikkoihin suojaa taudeilta. Puhdas, kuiva ja vedoton poikima- ja vasikkakarsina antavat kasvuun lähdölle hyvän alun. Vasikkaan panostaminen kannattaa.

Kun mikrobilääkkeitä ei tarvitse käyttää tai käyttö on vähäistä, voidaan hidastaa bakteerien resistenssin kehittymistä ja varmistaa, että tehokkaita antibiootteja on jatkossakin käytettävissä eläinten hoitoon. Kroonisesti sairaat eläimet ovat tautiriski. Mieti, onko mahdollista poistaa kroonikko mahdollisimman pian.

Niiden mukana tilalle voi tulla esimerkiksi mykoplasma, uusia utaretulehduksen aiheuttajia tai bakteeritaudeille altistavia viruksia. Tämän vuoksi lypsykarjatilan tulisi olla suljettu eli sinne ei osteta eläviä eläimiä. Jos eläimiä on pakko ostaa, ostoeläimen terveydentilasta hankitaan aina ETT:n todistus lähtökarjan terveydentilasta.

Vierailijoille tarjotaan tilalta puhtaat suojavaatteet ja saappaat. Kannattaa muistaa, että hyvä hygienia suojaa sekä vierailijoita että työntekijöitä.

Suomessa tutkitaan lypsykauden utaretulehdusnäytteitä melko kattavasti.

Eläinlääkärin on noudatettava Eviran suosituksia mikrobilääkkeiden käytöstä: hoitoon tulee valita mahdollisimman kapeakirjoinen lääke.

Eviran uutiskirje Saparosta 6/2017 voit lukea lisää umpeenpanon hallitusta mikrobilääkekäytöstä tästä linkistä

Näytteiden otto on tärkeää muulloinkin kuin utaretulehdusta epäiltäessä. Jos vasikoilla on ripulia tai hengitystieoireita, oireiden aiheuttaja ei ole bakteeri ja silloin, kun aiheuttaja on bakteeri, sen mikrobilääkeherkkyys tulee selvittää. Tilan eläinlääkäri on paras asiantuntija arvioimaan, milloin näytteet on otettava. Tilalla lääkityksissä noudatetaan aina eläinlääkärin ohjeita.

Tutustu termeihin!

Kapeakirjoinen mikrobilääke

Mikrobilääke, joka tehoaa vain joihinkin bakteerilajeihin. Esimerkiksi tavallinen penisilliini, joka tehoaa stafylokokkeihin, streptokokkeihin ja tiettyihin hengitystietulehdusten aiheuttajiin, mutta ei esimerkiksi suoliston bakteereihin, kuten kolibakteeriin.

Laajakirjoinen mikrobilääke

Mikrobilääke, joka tehoaa moniin bakteerilajeihin. Esimerkiksi kolmannen polven kefalosporiinit. Hoidon aikana vaikutus kohdistuu paitsi infektion aiheuttajaan, myös moniin muihin elimistön bakteereihin. Tämä lisää valintapainetta resistenttien bakteerien synnylle.

ESBL-bakteerit on yleisnimitys suolistobakteereille, kuten koli-, klebsiella ja salmonellabakteereille, jotka tuottavat mikrobilääkkeitä pilkkovaa laajakirjoista beetalaktamaasi (ESBL)-entsyymiä tai joilla on vastaavia muita entsyymejä (esim. AmpC).

• ESBL-ominaisuus tekee bakteerit vastustuskykyisiksi penisilliinien lisäksi myös kolmannen polven kefalosporiineille (esim. keftiofuuri).
• Usein ESBL-bakteerit ovat resistenttejä monille muillekin mikrobilääkkeille, jolloin puhutaan moniresistenteistä bakteereista.
• ESBL-ominaisuus voi siirtyä yksittäisten bakteerien lisäksi myös eri bakteerilajien välillä.
• ESBL-bakteerit voivat siirtyä myös ihmisten ja eläinten välillä.
• Ihmisillä ESBL-bakteerien aiheuttamia infektioita hoidetaan esimerkiksi karbapeneemeillä, joiden käyttö Suomessa on kielletty eläinten hoidossa.
• Suomessa ESBL-bakteereita on yleisimmin todettu seuraeläimistä ja broilereilla. Kansainvälisesti verrattuna suomalaisissa eläimissä ESBL-bakteereita on vähän.

Lue lisää ESBL-bakteereista Eviran verkkosivuilta tästä linkistä

MRSA on lyhenne metisilliini-antibiootille vastustuskykyisestä Staphylococcus aureus –bakteerista.

• Metisilliiniresistenssi tarkoittaa sitä, etteivät penisilliinit (esim. penisilliini, kloksasilliini) tai kefalosporiinit (esim. kefaleksiini) tehoa enää bakteeriin.
• MRSA-kannat ovat usein moniresistenttejä eli vastustuskykyisiä monille erilaisille mikrobilääkkeille.
• MRSA on alun perin ollut ihmisten sairaalainfektioiden aiheuttaja
• MRSA-kantajuutta esiintyy myös eläimillä, kuten sialla, ja MRSA voi siirtyä eläinten ja ihmisten välillä
• S. aureuksen MRSA-kanta voi aiheuttaa utaretulehdusta. Suomessa tämä on hyvin harvinaista.

Teksti: Liisa Kaartinen, Ylitarkastaja, Eviran lääkitsemisen valvonta