Vasikkaketjun yhteispeli kehittyy
Vasikoiden alkuhoidon parantaminen tuo terveyshyötyjä kaikille vasikkaketjun toimijoille.
Ternivasikoiden laatu vaihtelee paljon. Vaikka vasikoiden hoitokäytännöt ovat pääosin kunnossa, lähes joka kymmenennellä maitotilalla pikkuvasikoiden kuolleisuus on keskimääräistä suurempaa. Huonon alun saaneet vasikat aiheuttavat lisätyötä vasikkakasvattamoissa. Parempi vasikkaterveys säästäisi työtä ja kustannuksia sekä maitotiloilla että kasvattamoissa. Lääkitysten vähentäminen on tärkeää myös maidon maineelle.
Suvi ja Juha Moilanen kasvattavat ternivasikoita Ruukissa Palokankaan maatilalla. Tilalle tulee kerrallaan 150 vasikkaa. Juotto kestää kuusi viikkoa, ja vierotuksen jälkeen eläimet siirretään välikasvatusnavettaan. Sieltä ne lähtevät puolivuotiaina loppukasvattajatiloille pääosin lähiseudulla. Vasikoita voi tulla jopa sadalta tilalta, ja jokaisella on oma alkukasvatustapansa, aiemmin lomittajana työskennellyt Suvi Moilanen toteaa.
”Suurin osa tiloista tuottaa hyvälaatuisia vasikoita, mutta erilaisia tulehduksia on silti jopa 20 prosentilla tulokkaista.”
Moilasella on esittää vasikoidenpuolesta muutama toive maitotiloille.
”Vasikan tulisi syntyä kuivaan ja puhtaaseen paikkaan, jotta se ei saa bakteereja napaansa ja nivelten iho pysyy ehjänä. Toinen tärkeä asia on ternimaidon laadun tutkiminen ja riittävän annoksen antaminen mahdollisimman pian syntymän jälkeen. Tieto ensijuoton myöhästymisestä tai heikosta ternimaidon laadusta olisi meille ensiarvoisen tärkeä.”
Juottamoon saapuessaan vasikan olisi osattava juoda tutista. Siirto stressaa eläimiä aina, mutta jos vasikka lisäksi pelkää ihmisiä ja muita vasikoita eikä osaa juoda, alku on sille erityisen hankala. Kasvattamo toivoo lähtötilan myös juottavan vasikoita melko runsaasti ja tutustuttavan ne karkearehuun ja veteen.
”Kun vasikka on tottunut juomaan hitaasti ja ison annoksen, sopeutuu se nopeammin kasvattamon runsaaseen maitojuottoon eikä sairastu niin helposti ripuliin. Runsaasti juotetut vasikat oppivat myös nopeammin syömään kuivia rehuja”, Moilanen tietää viiden vuoden kokemuksella. "Kun vasikka lisäksi tutkitaan hyvissä ajoin ja hoidetaan napa ja nivelet kuntoon ennen välitystä, sen alkutaival uudella tilalla on mahdollisimman ongelmaton."
Kasvattamossa jokainen saapuva vasikka tutkitaan ja kaikki normaalista poikkeava merkitään ylös.
Hoitoa vaativat vaivat hoidetaan heti. Eläinlääkäri tarkistaa myöhemmin kaikki tavalla tai toisella poikkeavat vasikat.
”Laatupuutteista yleisin on napatulehdus. Vasikka voi olla virkeä ja hyvin kasvanut, ja tulehdus havaitaan vasta täällä. Muita vaivoja ovat esimerkiksi hiertymän aiheuttama nivelen ulkopuolinen tulehdus, niveltulehdus, hengitystietulehdus, tulehtuneet haavat ja ripuli, kuume ja jopa kuivuminen.”
Vasikat ryhmitellään 15 eläimen ryhmiin lähtökarjan koon mukaan.
”Pienillä maitotiloilla tautipaine on pieni, ja siksi hyvänkään ternimaitojuoton saaneilla vasikoilla ei ole yhtä paljon vastustuskykyä kuin isommissa karjoissa syntyneillä. Ne sairastuvat helposti kohdatessaan muiden tilojen taudinaiheuttajia.”
Moilanen toivoo saavansa jokaisesta vasikasta mahdollisimman paljon tietoa, mieluiten sähköisesti.
”Kaikki tieto vasikan alkuvaiheista auttaa meitä. Minun Maatilani -ohjelma on tosi monipuolinen. Sinne voi tallentaa tiedon ternimaidon brix-luvusta, saannista ja juottomääristä. Vasikan mahdolliset lääkitystiedot löytyvät Nasevasta nopeasti, jos se tarvitsee lääkitystä vielä myöhemmin.”
Suvi Moilaselle silmät ovat tärkein työväline. Alkuun vasikoiden hoito on sairauksien ja vikojen hoitamista, juomaan opettamista ja tiivistä tarkkailua. Juomisen väheneminen ennakoi sairastumista, ja tällaisen vasikan lämpöä ja vointia hän seuraa erityisen tarkoin.
Huolellisen hoidon ansiosta hengitystietulehduksia lääkitään vain 40 prosentilla vasikoista ja kuolleisuus välikasvatusaikana on 1,5 prosenttia. Moilanen on alhaisiin lukuihin tyytyväinen.
Kun vasikat oppivat syömään säilörehua ja väkirehua, juottoa vähennetään kahdeksasta ensin kuuteen ja sitten yhteen litraan päivässä. Juottokauden mittaan vasikoiden kokoerot yleensä tasaantuvat.
”Sonnivasikat kasvavat meillä keskimäärin 1100 grammaa päivässä. Tavoitteena on, että kasvu ei notkahda eikä vasikoille tule energiavajetta, kun ne siirretään teinilään. Siellä niillä on aina ruokaa edessä ja jokainen saa sitä varmasti riittävästi.”
Maitotilat eivät välttämättä tiedä, mitä välikasvattamossa tapahtuu. Voimavasikka-hankkeen pienryhmään osallistunut Suvi Moilanen koki pilotin lisänneen tietoa ja ymmärrystä vasikoiden hyvinvoinnista niiden siirtyessä syntymäkarjasta jatkokasvatukseen. Avoimuutta kaivataan silti vielä lisää, hän sanoo.
”Tautipaine tiloilla on kasvanut ja se aiheuttaa meille lisätöitä, mutta eläintaudit ovat edelleen vaiettu aihe. Olisi tärkeää, että lypsykarjatila ilmoittaisi vasikkavälitykseen mahdollisista tautipurkauksista. Vasikalle löytyy kyllä sopiva välikasvatuspaikka.”
Pienryhmässä pohdittiin myös ternimaidon ratkaisevaa merkitystä vasikan terveydelle. Moilanen näkee sen selvästi työssään.
”Ilman ternimaitoa jäänyt vasikka on vailla vastustuskykyä ensimmäiset kolme kuukautta. Puutetta ei voi jälkeenpäin paikata. Siksi olisi tärkeää, että maitotila varmistaa ternimaidon vasta-aineiden pitoisuuden ja juottaa kaikki syntyvät vasikat yhtä hyvin.”
Seuraa ternivasikoiden kasvatusta Instagramissa @palokankaanmaatila
Voimaa vasikoille pienryhmistä
Maitotila voi omilla toimillaan vähentää vasikoiden sairastuvuutta ja lääkityksiä välikasvatuksessa.
Kaikkien vasikoiden huolellinen hoito vahvistaa viestiä suomalaisen maidontuotannon eettisyydestä myös kuluttajien suuntaan. Vasikka saa hyvän alun, kun se syntyy puhtaaseen paikkaan ja kuivataan nopeasti, ja se saa tarvittaessa lämpöliiviin suojakseen. Lisäksi ternimaito tulee lypsää viipymättä ja juottaa vasikalle parin tunnin sisällä syntymästä. Ternimaidon laadun selvittämiseksi sen vasta-ainepitoisuus kannattaa mitata.
Tarkat rutiinit poikimisen yhteydessä hyödyttävät sekä maitotilaa että lihantuotantoketjua. Voimavasikka-hankkeen pilottiryhmissä maidontuottajat ideoivat hyviä käytäntöjä, joilla tuetaan vasikoiden terveyttä ja sujuvaa siirtymistä välikasvatukseen. Yhdessä pienryhmässä kehitettiin erityisesti tietojen kirjaamista: jokaisen vasikan osalta pistettiin ylös mahdolliset vaikeudet syntyessä, miten pian se sai ternimaidon ja millaista se oli laadultaan sekä vasikan painon kehitys. Välineenä käytettiin ryhmässä kehiteltyä sähköistä versiota tutusta valkotaulusta.
Tiedot auttavat maitotilaa parantamaan prosessiaan ja välikasvattamoa tukemaan eritysesti niiden vasikoiden terveyttä, joiden kohdalla kaikki ei mennyt ruusuisesti.
Voimavasikka on myös Facebookissa. Facebook-ryhmä on tarkoitettu kaikille vasikoiden hyvästä hoidosta kiinnostuneille: www.facebook.com/groups/Voimavasikka
Teksti: Raila Aaltonen Kuvat: Suvi Moilanen ja Jouko Koskela