Utaretulehdus – mitä tehdä, jos PCR-testissä ei ole löydöstä?

Joskus karjassa on useita oireilevia utaretulehduksia, joiden PCR-testeissä ei havaita taudinaiheuttajia. Bakteeriviljely, lypsynaikaiset mittaukset ja olosuhteiden tarkastelu voivat auttaa asian selvittelyssä.

1. Onko kyseessä harvinainen taudinaiheuttaja?

Valiolla käytössä oleva PCR-testi tunnistaa merkittävimmät ja yleisimmät utaretulehdusta aiheuttavat bakteerit. Bakteeriviljelyllä voidaan tunnistaa myös Raoultella ornithinolytican, Lactococcus lactisksen ja Mycobacterium smegmatiksen kaltaisia harvinaisia taudinaiheuttajia, joita PCR-testi ei havaitse.  

On tärkeää, että viljelyyn lähetettävä näyte on otettu samaan aikaan PCR-tutkimukseen lähetetyn näytteen kanssa.  Ongelmatilanteessa otetaan siis samanaikaisesti kaksi maitonäytettä; toinen säilöntäaineella PCR-tutkimukseen ja toinen ilman säilöntäainetta pakkaseen. Jos PCR-testin tulos on ”Ei löydöstä”, pakastettu näyte lähetetään viljelyyn.

Lähetteeseen merkitään selvästi, että samaan aikaan on otettu näyte myös ­PCR-testiin ja lähetteeseen kirjataan sen tulos. Tarkemmat ohjeet löytyvät Valmasta. 

2. Onko näytteenoton aseptiikka kunnossa? 

Kutakuinkin yksi seitsemästä Ruokavirastoon viljelyyn toimitetuista utaretulehdusnäytteestä diagno­soidaan harvinaiseksi taudinaiheuttajaksi. Ruoka­virastoon toimitetuissa näytteissä mikään harvinainen taudinaiheuttaja ei vaikuta merkittävästi yleistyneen. Sen sijaan sekakasvujen määrä on ollut suuri.  

Sekakasvun esiintyminen johtuu pääasiassa puutteellisesta näytteenottoaseptiikasta, eli näytteeseen on päätynyt bakteereita iholta tai ympäristöstä. Näytteen saastuminen vaikeuttaa tulosten tulkintaa ja sekakasvu voi peittää alleen varsinaisen taudinaiheuttajan. 

3. Tapahtuiko spontaani paraneminen? 

Bakteeriviljelyllä ei aina löydetä utaretulehduksen taustalla olevaa taudinaiheuttajaa. Lehmän oma puolustuskyky on saattanut tuhota tulehduksen aiheuttajan, joten taudinaiheuttajaa ei enää löydy näytteistä.  

Toisinaan utaretulehduksen aiheuttaja voi erittyä maitoon hyvin satunnaisesti. Esimerkiksi Staphylococcus aureus -bakteeri voi piilotella utarekudoksessa, jolloin sitä erittyy maitoon vain ajoittain.  

Osa taudinaiheuttajista ei kasva tavanomaisilla viljelymenetelmillä. Esimerkiksi virukset voivat aiheuttaa utaretulehduksen kaltaisia oireita, mutta niitä ei havaita bakteeriviljelyssä eikä PCR-testeissä.  

4. Löytyykö selitys lypsystä tai olosuhteista?

Vetimen ihoa ärsyttävät kemikaalit, vetimien altistuminen kylmälle tai kuumalle,  tai mekaaninen rasitus voivat aiheuttaa kudosvauriota ja utaretulehduksen kaltaisia oireita ilman varsinaista mikrobien aiheuttamaa tulehdusta.  

Utareterveysongelmaa selvittäessä on tärkeää tarkistaa lypsytekniikka sekä lypsylaitteiston kunto ja toiminta.

Apua saa Valio Lypsy -asiantuntijoilta, jotka tekevät muun muassa lypsynaikaisia alipaine­mittauksia. Lisäksi on hyvä pohtia, voiko esimerkiksi kuivikkeissa olla vetimiä ärsyttäviä aineita tai onko olosuhteissa muita altistavia tekijöitä.