Näkökulmat

Ruoantuotannon supervirasto toteuttaa EU:n ja hallituksen ohjelmat

27. marraskuuta 2020

Ruokavirastoa johtava Antti-Jussi Oikarinen on nähnyt maatalouspolitiikan ohjelmakausien vaihtumisia, ja seuraava saranakohta on pian edessä.

Tasan sovittuna aikana Ruokaviraston pääjohtaja Antti-Jussi Oikarinen avaa etäyhteyden neuvotteluun, jossa Valion hallintoneuvoston puheenjohtaja Esa Kotala ja toimittaja jo odottavat. Lapualainen Kotala ajaisi kotoaan viraston päätoimipaikkaan Seinäjoelle puolessa tunnissa, mutta etäisyyksistä on tänä vuonna tullut yhdentekeviä.

Oikarinen johtaa noin tuhannen hengen keskusvirastoa. Ruokavirasto syntyi vuoden 2019 alussa, kun Elintarviketurvallisuusvirasto Evira ja Maaseutuvirasto Mavi yhdistettiin. Uuteen virastoon siirtyi myös osa Maanmittauslaitoksen tietotekniikan palvelukeskusta.

”Eviralla ja Mavilla ei ollut varsinaisesti päällekkäistä tekemistä, mutta niiden kohderyhmä oli sama, suomalainen maatila. Iso muutos on, että tietojärjestelmäpalvelut tuotetaan nyt organisaatiossa omana työnä. Tämä tuo aikanaan yhdistymisen hyödyn ja hallinnollisia säästöjä”, Oikarinen taustoittaa.

Viraston tehtävät juontuvat pitkälti EU:n säädöspohjasta, hallitusohjelmista ja maa- ja metsätalousministeriön strategioista. Niiden rinnalla virasto hahmottelee omaa strategiaansa toiminnan painotuksista tulevina vuosina ja vuosikymmeninä.

”Tärkeä vaikuttavuustavoite on kotimainen ruoantuotanto ja maaseudun elinvoimaisuus. Toinen on eläinten ja kasvien terveys ja hyvinvointi ja kolmas se, että ruoka on turvallista ja terveellistä. Toivon, että näihin riittää paukkuja sekä EU:n putkesta että kansallisesti tulevistakin hallitusohjelmista”, pääjohtaja sanoo.

”Sisäisinä toiminnan kehittämistavoitteina Oikarinen listaa palvelujen asiakaslähtöisyyden ja koko ruokajärjestelmän kehittämisen tiedon, tutkimuksen ja teknologian hyödyntämisen kautta.”

Henkilöstöpoliittinen tavoite on pysyä ajan hermolla sekä oppia ja uudistua yhdessä.

EU:n uutta ohjelmakautta valmistellaan ja ilmastopainotukset ovat vahvasti esillä. Kotala pyytää Oikarista kertomaan valmistelujen nykytilanteesta.

”Tilanne elää ja hyvään suuntaan on menty”, pääjohtaja sanoo. ”Ajatus on, että eläinpalkkioasiat säilyisivät entisen tyyppisinä. Positiivista maidontuotannon näkökulmasta on, että tukikattoa ei ole tulossa. Aiemmin kaavailtu sadantuhannen euron katto olisi ollut myrkkyä isoille kotieläinyksiköille etenkin AB-alueella. “

Monta ohjelmakauden vaihtumista nähneen Oikarisen ykköshuoli on haastava aikataulu. Sähköisiä tietojärjestelmiä ei hänen mukaansa pysty taivuttamaan toimeenpanoa tukeviksi kovin nopeasti, kun Ruokaviraston lisäksi tukihallinnon ringissä ovat elyt ja kunnat.

Maidontuottajat eivät Esa Kotalan mukaan toivo remonttia EU:n maataloustukiin. Kuva: Pekka Rousi

”Siirtymävuosia on sovittu, mutta jos vuoden -23 alusta pitäisi lähteä käynnistämään eläintukien hakua ja päätökset menevät joulukuulle -22, niin kovin tiukille menee. Kaikki muistavat haasteet edellisen ohjelmakauden taitteessa, traktorimarssit ja muut, kukaan ei niitä halua!”

Toinen huoli on hallinnollinen taakka.

”Vaikea nähdä, että järjestelmän yksinkertaistaminen onnistuisi nytkään, niin paljon tässä on ainespuita. Alussa puhuttiin, että jäsenmaille tulee enemmän vastuuta ja valtaa tukipolitiikassa, mutta komissio näyttää haluavan edelleen säädellä tiukasti näitä asioita.”

Maatalouden rakennetta kehittävien investointitukien ja Leader-rahoituksen tulevaisuus näyttäisi tässä vaiheessa olevan turvattu, sillä maaseuturahoituksen kakkospilariin on Oikarisen mukaan tulossa alkukaavailuja enemmän rahaa.

”Voisi ajatella, että Valion siirtyminen sopimustuotantoon tuo osaltaan tukea ja turvaa investointihaluihin tiloilla. Näinkin päin se voi kääntyä.”

Maitotiloilla ollaan yhä tietoisempia niin kyber- kuin bioturvallisuudesta. Kotala haluaa tietää, kuinka vahvasti Ruokavirasto on varautunut kyberuhkiin: ”Koko tukijärjestelmä perustuu toimiviin tietojärjestelmiin, entä jos joku pääsee niitä sorkkimaan?”

”Kun me olemme maksajavirasto, niin meillä on ISO27001 –sertifioitu tietoturvan hallintajärjestelmä sekä virastossa että alaishallinnossa eli elyissä ja kunnissa. Järjestelmän säännöllinen auditointi on tae tietoturvalle”, Oikarinen toteaa.

”Tietojärjestelmäkohtaisia riskejä saattaa toki olla ja niitä on hallittava. Kyllä tämä aihe puhuttaa.”

Toimivan tukien maksujärjestelmän lisäksi eläinterveyden varmistaminen on maitotilojen näkökulmasta Ruokaviraston keskeinen tehtävä. Koronapandemia on tuonut osaltaan epävarmuutta elämään.

Oikarisen mukaan sekä koronan kaltaiset ihmisten tartuntataudit että ihmisten ja eläinten yhteiset, zoonoottiset taudit ovat lisääntyvä uhka. Ruokaviraston zoonoosikeskuksessa niitä seurataan tiukasti.

”Ilmastonmuutos lisää ilman muuta tautien mahdollisuutta, valppaana pitää olla. Suomessa alkutuotannon mahdollisuudet jopa monipuolistuvat, mutta kääntöpuoli on, että myös uusia kasvi- ja eläintauteja tulee.”

Ruokaviraston toiminnan sujuvuutta koronarajoitusten keskellä on tukenut sen monipaikkainen toimintamalli. Tehtävät pystytään hoitamaan missä tahansa toimipaikassa ja nyt korona-aikana etänä. Kaikki, jotka voivat tehdä työnsä etänä, jäivät kotiin myös kesän jälkeen.

”Toimintatapa oli jo valmiina, joten kynnys hypätä etätyömoodin ei ollut suuri. Kaikki ydintehtävät on pystytty hoitamaan hyvin, niin tukimaksatukset ja -haut kuin valvonnatkin. Valvontoja kyllä vähennettiin koronatilanteen vuoksi, EU:n luvalla, eikä kukaan ole moittinut.”

Korona on tuonut jonkin verran ylimääräistä työtä virastolle. Maaseutuyrityksille maksettiin koronatukia ja laboratorioissa alettiin tehdä kesällä koronatestauksia valtion lukuun.

”Laajalla etätyöllä varmistetaan, että muun muassa laboratoriotyöntekijöillä on turvallinen työpaikka. Myös tukimaksatuksia ja tietojärjestelmiä hoitavan henkilöstön pitää pysyä rivissä, jotta ei tulisi ongelmia. Nyt katsotaan, mitä toinen aalto tuo tullessaan eri rintamilla”, Oikarinen pohtii.

Ruokaturvan toteutuminen edellyttää Oikarisen mielestä koko ketjun yhteistyön vaalimista, erityisesti nyt korona-aikana. Keskinäinen sparraus monella tasolla kehittää kaikkia osapuolia.

Samalla ketjun tasapainoa pitää parantaa, hän näkee.

”Kaikki tunnustavat, että ketju ei ole nyt tasapainossa. Alkutuottaja on se heikoin lenkki. Yhdessä pitäisi miettiä, miten ketju olisi tasapainoinen loppuun asti. Muuten se yskähtelee ihan varmasti jossakin vaiheessa.“

”Tuottajien, jalostuksen ja kaupan lisäksi järjestelmässä ovat mukana myös hallinto, neuvonta ja tutkimus, Oikarinen muistuttaa.”

”Meillä hallinnon silmien läpi kulkee näitä asioita, ja meidän roolimme on tuoda keskusteluun oma panoksemme. Joidenkin konkreettisten yhteisten haasteiden kautta voisi löytää yhteisen tekemisen, joka lisää luottamusta ketjuun. Luottamusta on vaalittava, jotta ketjun toiminta ja kilpailukyky säilyvät nyt ja tulevissakin kriiseissä.

Koko ketjun yhteistä näkemystä tarvitaan myös ilmastoasioissa. Ilmastotavoitteet pitää leipoa mukaan kaikessa, niin EU-ohjelmissa kuin muissakin asioissa, ja yhdessä pohtia mitä se kunkin roolissa tarkoittaa.”

Esa Kotala on samaa mieltä.

”Täytyy olla koko ketjun toimenpiteet rinnatusten selvillä, kun ilmastovaikutuksia pyritään vähentämään”, hän toteaa.

Vaikeista ajoista huolimatta Oikarisella on kova usko suomalaiseen maitotilayrittäjään ja yrittäjyyteen.

”Vaikka maitotilalla on painiskeltavaa ja haasteita ilmamuutokseen liittyen, hyvä puoli on, että ratkaisut ovat siellä samassa paikassa. Uskon, että maitotilat löytävät eväitä ilmastonmuutoksen torjuntaan. Niin ilmastonmuutoksessa kuin koronassakin pitkä juoksu ratkaisee, vaikka joskus on vaikeaa ajatella niin pitkälle taloudellisten haasteiden kanssa painiessa.”

Ruokaviraston kahden uuden virkahenkilön tehtäväkenttä koskettaa maitotilallisia

Elintarvikemarkkinavaltuutetun virka perustuu vuonna 2019 voimaan tulleeseen lakiin. Valtuutetun tehtävä on työskennellä markkinoiden toimivuuden parantamiseksi ja hyvien liiketapojen vastaisten käytäntöjen estämiseksi.

Eläinsuojeluasiamiehen määräaikainen virka taas perustuu hallitusohjelmaan. Hänen tehtävänsä on edistää ja parantaa eläinten hyvinvointia seuraamalla ja tekemällä ehdotuksia. Vaikka Ruokavirasto on molempien kotipesä, he ovat toiminnassaan itsenäisiä ja riippumattomia viraston linjauksista.

”He havainnoivat toimintaympäristöä ja ovat tarvittaessa aloitteellisia. Voi tulla tilanteita, että valtuutetut ovat eri mieltä Ruokaviraston kanssa. Eläinsuojeluasiamies ei kuitenkaan ota kantaa yksittäistapauksiin eikä tee eläinsuojeluvalvontaa. Sitä tekevät kuntien ja avien eläinlääkärit”, Antti-Jussi Oikarinen kertoo.

Eläinsuojeluasiamies Saara Kupsala aloitti työt 1.9.2020 ja viran määräaika päättyy vuoden 2023 lopussa. Elintarvikemarkkinavaltuutettu Olli Wikberg on työskennellyt tehtävässään syyskuun alusta 2019.

“Vuosien saatossa olen nähnyt monta vaihetta, ja aina maitotilat ovat löytäneet paikkansa tärkeänä tuotannonhaarana Suomessa”, Antti-Jussi Oikarinen sanoo. Kuva: Kari Likonen

Monella oksalla istunut virkamies

MMM Antti-Jussi Oikarisen tie on kulkenut Helsingin yliopistosta Viikistä tutkimuksen, neuvonnan ja kuntatalouden kautta valtionhallintoon.

On ollut onni, että olen saanut niin monessa roolissa katsella maaseudun ja maatalouden kehittymistä. Olen lähtöisin Keski-Suomesta, isän kautta juureni ovat Kainuussa. Suomen vahvimmalla maatalousalueella Etelä-Pohjanmaalla olen viihtynyt yli 30 vuotta.”

Oikarinen kertoo olleensa kaksi EU-ohjelmakautta osa-aikaviljelijänä virkamiestyön ohessa. Matkaa isän kotitalon maille oli 400 kilometriä, ja iän karttuessa pitkä matka alkoi käydä raskaaksi. Tätä nykyä hän harrastaa mökkeilyä ja metsänhoitoa, joka tarjoaa sopivasti kuntoliikkumista olematta kuitenkaan liian sitovaa.

”Meijerituotteista suosikkini on maito. Olen hyvä maidonjuoja, käytän sitä myös kahvissa.”

Teksti: Raila Aaltonen