Piinavan utaretulehduskierteen salaisuus
Maitotilaa piinasi utaretulehduskierre. Erityisesti E.coli-tulehdukset olivat riesana. Osaavat ja ammattiylpeyttä tuntevat maitotilayrittäjät olivat ihmeissään.
Kaiken piti olla kunnossa – tai paremmin kuin vain kunnossa eli loistavasti. Pihattonavetassa oli hienosti toimiva lypsyasema, jonka lypsykone huollettiin vuosittain. Lehmät elelivät tyytyväisinä hyvissä olosuhteissa, eikä minkään pitänyt olla vialla.
Siitä huolimatta maitotilan nautojen utaretulehduskierre oli kehittynyt hälyttävän pahaksi: tulehdusprosentti oli huimat 92. Viikossa ilmeni jopa neljästä viiteen uutta tulehdusta. Maitoa jouduttiin erottelemaan hoitojen takia yli 50 000 litraa. Maitotilan liikevaihto romahti.
Maitotilayrittäjät olivat epätoivon partaalla ja myös ihmeissään. Maidon kokonaisbakteeripitoisuus oli koko ajan normaalilla tasolla lukuun ottamatta joitain bakteeripitoisuuden piikkejä, jotka nekin jäivät alle 20 000 pmy/ml.
”Mitä he voisivat enää tehdä tai korjata, kun kaikki näytti olevan kunnossa?”
Johtopäätökset
- Tukkeutunut maitoputkisto aiheutti lypsykoneen alimitoituksen, eli lehmiin vaikuttavat lypsyalipaineet vaihtelivat lypsyn aikana liian paljon. Lypsykone ”täyttyi” maidosta. Tämä voi selittää lehmien rauhattomuuden.
- Liian suuri alipaineen vaihtelu edistää bakteereiden leviämistä lypsykoneen välityksellä.
- Puutteellisesti peseytyneen lypsykoneen pinnat saattoivat levittää utaretulehdusbakteereita.
- Lypsykoneen huono pesutulos ei välttämättä näy maidon bakteeripitoisuudessa.
- Lypsykoneen pesutuloksen tarkastaminen ja järjestelmän toimivuuden seuranta ovat ensiarvoisen tärkeitä niin utareterveyden kuin maidon laadunkin kannalta.
- Lypsyjärjestelmän kaikkien lisälaitteiden on oltava säännöllisen huollon piirissä.