Paratuberkuloositilanne tutkitaan

Aluksi infektio rajautuu eläimen suoliston seinämään ja tartunta pysyy niin sanotusti kurissa. Myöhemmin immuunipuolustus ei enää kykene estämään taudin leviämistä ja alkaa vasta-aineiden tuotanto.

Taudin itämisaika vaihtelee 2–12 vuoteen. Kun vasta-aineiden määrä alkaa lisääntyä, tuotostappiot alkavat. MAP-bakteereja voi erittyä jo ennen vasta-aineiden nousua, mutta viimeistään silloin.

Vauriot suoliston seinämässä johtavat ravinteiden imeytymishäiriöihin ja ripuliin, mikä taas johtaa lehmän kuolemaan, ellei sitä poisteta ajoissa. Hoitoa ei ole.

Myöhäisessä vaiheessa emon riski tartuttaa sikiö kohdussa ja syntymän jälkeen on suurentunut. Eläin erittää bakteeria eniten ulosteessa, mutta myös virtsassa, maidossa ja spermassa. Tartunta kulkee yleensä suun kautta ja tavallisimmin jo vasikkana maidosta tai likaisista vetimistä. Myöhemmin tauti tarttuu ulosteen saastuttaman rehun ja veden välityksellä.

Eläviä MAP-bakteereja löytyy noin 1–3 prosentista pastöroitua maitoa, joten kulutusmaitotuotteet saattavat levittää bakteereja ihmisiin.

Crohnin tautia sairastavilla lapsilla 35 prosentilla on MAP, kun terveillä luku on 5 prosenttia. Lopullista selvyyttä MAP:n merkityksestä ihmisten terveydelle ei ole, vaikka asiaa on tutkittu vuosikymmeniä. Paratuberkuloosi on kuitenkin hypoteettinen zoonoosiriski ja mahdollinen riskitekijä maidontuotannossa.

MAP-tartunta on levinnyt koko maailmaan eloeläinkaupan välityksellä. Koska tartunta pysyy piilevänä kauan, yksittäisen eläimen tutkiminen ei ole luotettava tapa todeta tartuntaa. Seuranta on tehtävä karja-tason tutkimuksilla.

Paratuberkuloosia esiintyy lähes kaikkialla maailmassa. Tanskassa arviolta 85 prosentilla lypsykarjoista on tartunta ja 800 tartuntatilaa on nyt vastustusohjelman piirissä. Ruotsissa on lihakarjoille tiukka vastustusohjelma: tartuntakarjoja on lopetettu ja tartunta saatu hävitettyä. Norjassa paratuberkuloosia on esiintynyt lampaissa, joista tauti on hävitetty, mutta naudoissa tuskin on tartuntaa – tosin kattavia tutkimuksia ei ole tehty. USA:ssa, Saksassa, Ranskassa ja Hollannissa 40–70 prosentilla karjoista on tartunta.

Kaikkiaan paratuberkuloosia on löytynyt viidestä emolehmäkarjasta, mutta ei koskaan lypsykarjoista. Pienimuotoista seurantaa on tehty, mutta nyt on ryhdyttävä toimeen tilanteen selvittämiseksi ja taudin leviämisen ehkäisemiseksi.

Osallistu, jos kutsu käy!

Tänä vuonna alkaa kolmivuotinen nautojen tutkimushanke, jossa selvitellään paratuberkuloosin tilannetta Suomessa. Päärahoittaja on maa- ja metsätalousministeriö. Hankkeessa on tarkoitus analysoida 300 lypsykarjan 20 vanhimman lehmän tuotostarkkailumaitonäytteistä vasta-aineet. Positiivisten lehmien ulostenäytteistä analysoidaan paratuberkuloosibakteereja uudella PCR-menetelmällä ja näytteet myös viljellään.

Suuntaamme tutkimusotannan niihin tiloihin, joilla on kohonnut paratuberkuloosiriski eli karjoihin, jotka ovat tuoneet eläimiä ulkomailta tai ostaneet liharotuisen sonnin emolehmäkarjasta karjaansa tai ostaneet paljon eläimiä. Asiantuntijoiden oletuksena on, että paratauberkuloosia ei löydy lypsykarjoista tai löytyy korkeintaan muutama positiivinen karja.

On erittäin tärkeää, että löydämme mahdolliset tartunnan kantajakarjat, jotta kykenemme estämään taudin leviämisen. Se säästää paljon rahaa ja on suuri etu elo-eläinkaupassa sekä eläinten hyvinvoinnille.

Jos saat kutsun osallistua paratuberkuloosihankkeeseen, lähde mukaan! Se on todella tärkeää asian selvittämiseksi ja taudin leviämisen hallitsemiseksi. Tilojen tehtäväksi jää kerätä ulostenäytteet vasta-ainepositiivisista lehmistä analysointia varten.