Paljon hyvää kerrottavaa osuustoiminnasta

Mari Kokko on ehtinyt perehdyttää itseään osuustoimintakeskus Pellervon toimitusjohtajan tehtävään parisen kuukautta. Hän asettuu Esa Kotalan haastateltavaksi energisenä ja rennon oloisena.

Kokon aiemmat työtehtävät ovat olleet pääosin politiikassa. Kiinnostus vaikuttamiseen ja toiminta opiskelijajärjestössä avasivat yhteiskuntatieteiden maisterille tien eduskunta-avustajan ja ministerin avustajan tehtäviin. Viimeisin politiikan pätkätyö oli elinkeinoministeri Mika Lintilän erityisavustajana.

Sen jälkeen hän aikoi palata vakityöhönsä Suomen Yrittäjiin. Sitten Pellervossa tuli paikka auki.

”Tähän tehtävään todella halusin. Minulle yhteisöllisyys ja vastuun kantaminen lähiyhteisöstä ovat kodin peruja. Äitini oli yrittäjä ja isäni VR:n konepajalla, ja molemmat olivat aktiivisia pienen paikkakunnan yhdistyselämässä”, Pieksämäeltä lähtöisin oleva Kokko kertoo.

”Tässä työssä pääsee edistämään yrittäjyyttä, jota Suomi tarvitsee. Myös vahva arvopohja on minulle tärkeää. Kaikki yritykset viestivät nyt paljon arvoistaan ja vastuullisuudestaan, mutta osuustoimintayritysten arvot ovat aitoja. Toiminnasta on paljon hyvää kerrottavaa.”

Pellervossa kauppa, teollisuus ja tuottajat istuvat saman pöydän ääressä. Kokon mukaan vuoropuhelu on rakentavaa, ja se keskittyy yhdistäviin tekijöihin: osuustoimintaan, osuuskuntiin ja suomalaisuuteen. Osuustoiminnalla on pitkä historia, mutta näkyvyydessä ja tunnettuudessa on haasteita, Kokko sanoo.

”Osuustoiminta- eli ot-yritykset ovat iso työllistäjä, veroeurojen tuottaja ja investoija. Ne ovat asioita, joihin suomalainen hyvinvointiyhteiskunta pohjautuu. Silti osuustoiminta on ollut vähän salassa. Siitä voisi olla paljon reippaammin ylpeä.”

Taloushistoriansa lukenut Esa Kotala tiedustelee, vieläkö osuustoiminta-aate on voimissaan 2020-luvun Suomessa. Aatetta on Kokon mukaan monilla ihmisillä, mutta hurmoshenkeä ei nykyään tunneta. Pellervossa lähestytään nyt nuoria ajan hengen mukaan YouTube- ja TikTok-tähtien avulla. Some tarjoaa uusia väyliä kertoa osuuskuntien jäsenyydestä ja mahdollisuuksista yrityksen perustajille. Näkyvyyttä on tullut yli odotusten.

”On ihana nähdä kuulla, miten nuoret ovat innostuneet. Esimerkiksi Veetu Vuoren toukokuussa julkaistua 17 minuutin videota osuustoiminnasta on katsottu yli 220 000 kertaa.”

Jotta osuustoiminta näkyisi myös korkeakouluopinnoissa, ot-yritykset ja Pellervo rahoittavat työelämäprofessuureja Aalto-yliopistossa sekä Turun, Vaasan ja Joensuun yliopistoissa. Kokon mukaan yrityksistä ja yrityslainsäädännöstä puhuttaessa mennään helposti aina osakeyhtiöiden maailmaan.

Hän kertoo osallistuneensa syksyn aikana Aalto-yliopistolla Taavi Heikkilän ja Anu Puusan luentosarjaan osuustoiminnan kilpailueduista. Kurssin alussa opiskelijat eivät osanneet yhdistää osuustoimintaan oikein mitään sanoja.

”Luentojen jälkeen yhteisöllisyys, tasa-arvo ja vastuullisuus nousivat heidän mielikuvissaan vahvasti. Negatiivisena mainittiin byrokraattisuus. Huomasin, että osuustoiminnan ideaa ei kannata nuorille tuoda hallinnon, vaan arvojen ja yhdessä tekemisen kautta. Edustajistot, hallintoneuvostot ja hallitukset ovat outo maailma, jos ei ole ollut mukana politiikassa tai järjestötoiminnassa.”

Kurssilla nuoret saivat esittää kysymyksiä yritysjohtajille, muiden muassa Valion Annikka Hurmeelle. Kokko kehuu opiskelijoiden teräviä kysymyksiä.

”He miettivät esimerkiksi, miten osuustoiminta näkyy S-ryhmässä verrattuna Keskoon, ja tuoko se kilpailuetua. Arvojen ja identiteettipuheen sijaan haluttiin tietää käytännön vaikutuksia, vaikkapa millainen mittari osuustoiminta on ja näkyykö se johtajan tulospalkassa.”

”Myös ammatillisen koulutuksen puoli on tosi tärkeä, sieltähän monet lähtevät yrittäjiksi. Yrittäjät kaipaavat apua markkinointiin, laskutukseen ja muihin käytännön juttuihin. Osuuskunnassa nämä hoidetaan keskitetysti, itse voi keskittyä omaan osaamiseensa. Tavoitteemme on lisätä ot-yritysten kiinnostavuutta nuorten silmissä myös työnantajana.”

Esa Kotala kertoo huomanneensa Valion eri tuotantolaitoksissa käydessään, että omistajuudella on merkitystä työntekijöille.

”Henkilöstö kyllä tietää, että meillä omistajilla on likaisemmat haalarit kuin heillä”, maidontuottaja naurahtaa.

Pellervo tarjoaa jäsenyrityksilleen koulutusta, tukea ja neuvontaa muun muassa hallintokysymyksissä ja sääntömuutoksissa. Neuvontaa saavat myös uusien osuuskuntien perustajat, mahdolliset tulevat jäsenet. Osuuskuntien hallintohenkilöiden koulutus on myös tärkeä työsarka.

”Hallintoon valituilla ihmisillä on iso vastuu, heidän täytyy seurata markkinoita ja yrityksen taloutta, arvioida tulevaisuutta ja tarvittaessa painaa kaasua tai jarrua. Ja koko ajan tulee uutta, erityisesti pankkipuolella”, Kokko tuumii. Valion hallinnossa pitkään mukana ollut Kotala korostaa toimivan johdon ja luottamusjohdon välistä luottamusta, avoimuutta ja informaation kulkua.

”Maito-osuuskunnissa luottamushenkilöiden vaaleihin saadaan tavallisesti riittävästi ehdokkaita. Tärkeää olisi saada ongittua mukaan ne fiksuimmat, joilla on annettavaa, ei välttämättä niitä innokkaimpia.”

Kuluttajaosuuskunnissa äänestysaktiivisuus edustajiston vaalissa jää 20–30 prosentin tuntumaan. Tuottajaosuuskunnissa luku on noin 50 prosenttia, mikä Kotalan mielestä on sekin aivan liian matala.

”Kyse on omasta toimeentulosta, joten aktiivisuuden pitäisi olla täydet 100 prosenttia”, hän toteaa.

Uusi toimitusjohtaja päivittää parhaillaan Pellervon strategiaa, joka on määrä esitellä alkuvuonna 2023. Kokko kertoo, että edunvalvontaa ja vaikuttamistyötä poliitikkojen, virkamiesten ja median suuntaan tullaan lisäämään.

”Kuluva vaalikausi on ollut edunvalvonnan näkökulmasta rauhallinen niin verotuksen kuin osuuskuntalain osalta, mutta nyt aletaan varautua ensi vaalikauteen.”

Osuustoimintasektori jatkaa myös aktiivista vuoropuhelua sisarjärjestöjen kanssa Euroopassa ja muualla maailmassa. Keskustelujen kautta pyritään ennakoimaan, mitä uutta osuustoimintakenttään saattaisi olla tulossa. Strategian yksi kulmakivi on kannattava julkaisutoiminta. Pellervo-Media julkaisee neljää aikakauslehteä: Maatilan Pellervoa Eläin-liitteineen, Kodin Pellervoa, Oma Piha -lehteä ja Osuustoimintalehteä eli OT:tä. Yksi OT:n kuudesta vuosittaisesta numerosta, Osuustoiminnan vuosikirja, analysoi osuustoimintayritysten edellisvuoden talousluvut. Ot-yrityksiä on Suomessa 3 500 ja ne toimivat monella kentällä.

Lama-aikana syntyi paljon työosuuskuntia, joiden kautta laskutettiin omasta työstä. Kokko näkee yksinyrittäjät yhtenä mahdollisuutena osuustoiminnan uudelle tulemiselle.

”Yksinyrittäjiä on 180 000, ja he haluavat tukea ja verkostoa. Osuuskunta, jossa olisi saman tai useampien alojen yrittäjiä, lisäisi yhteisöllisyyttä. Yhteinen ideoiden pallottelu auttaisi synnyttämään uutta.”

Keskustelussa siirrytään pohtimaan paikallisuuden merkitystä. Kokko näkee osuustoiminnan kannattelevan koko Suomea: Valio hakee maidon matkojen päästä pienistäkin navetoista, ja osuuskauppa on usein viimeisenä tarjoamassa kauppapalveluja harvaan asutuilla alueilla. Kotala huomauttaa, että maidon haussa on kyse myös imagosta.

”Ei se välttämättä ole bisneksen kanssa ristiriidassa, että kuluttaja näkee Valion kyltin vaikka Nuorgamissa tien varressa.”

Hänen mukaansa osuustoiminnassa alan etu laitetaan yksilön edun edelle. Jäsen ei välttämättä saa etujaan maksimoitua, mutta huonona aikana pitkäjänteinen sitoutuminen palkitsee. Kokko toteaa, että hyviä ja huonoja aikoja on ollut kaikessa osuustoiminnassa.

”70-luvulla osuustoiminta-aate hukkasi itsensä, 80-luvulla herättiin uudistumaan ja nostettiin omistajuutta ja hallintoa esille. Tuottajaosuuskunnissa taloudellinen puoli on korostunut uudella tavalla 90-luvulta lähtien, kun EU toi ihan uusia vaateita ja uuden kansainvälisen kilpailutilanteen.”

Hän arvostaa osuustoiminnan kaksoisluonnetta, jossa taloudelliseen toimintaan yhdistyvät arvot ja hyvän tuottaminen jäsenille. Valion tapa yhdistää molemmat puolet saa Kokolta kiitosta.

”Valio toimii vaikealla kentällä, jossa trendit ja kuluttajien mieltymykset muuttuvat koko ajan. Valiolla ajatellaan isosti: mennään uusille markkinoille, tehdään kunnianhimoista tuotekehitystä. Mentiin kauramaitobisnekseen, jotta sieltäkin saadaan rahaa tuottajille. Lisäksi yhteisöllisyys tuo hyvinvointia – tuottaja ei ole yksin.”

Teksti: Raila Aaltonen
Kuvat: Tero Pajukallio