Päivämaidon metsästäjä

Kassavirta. Kate. Kasvu. K-alkuiset sanat toistuvat maitotilayrittäjä Janne Paloviidan puheessa tiheään. Olemme vierailulla tilalla, jossa asioita tehdään vain tarkan harkinnan jälkeen, ei tavan vuoksi.

”Maitotilalla pitää keskittyä maidontuotantoon ja tuottaa pelloilla rehua vain oman tilan tarpeisiin. On turha viljellä yhtään enempää kuin mitä tilan omat eläimet syövät”, Paloviita tiivistää.

Vuodesta 2018 alkaen yrittäjänä toiminut Janne Paloviita (36) tarinoi tilan asioista yhdessä puolisonsa Laura Paloviidan (31) kanssa. Lauralla on sairaanhoitajan työ tilan ulkopuolella, mutta hän tekee myös tilan töitä ja on osakeyhtiön hallituksen jäsen.

Viime vuonna tapahtunut maatilan yhtiöittäminenkin on seurausta Janne Paloviidan talousajattelusta.

”Tuntui hölmöltä tyhjentää kassa aina vuoden päätteeksi, jotta saisi verotuksen järkeväksi. Nyt maatilaan suhtautuu myös enemmän yrityksenä. Se pysyy paremmin erossa muusta elämästä”, Paloviita kuvailee. Maatilamuodossa toimiessaankin Paloviidan ohjenuorana oli pitää yksityistalouden menot tiukasti kurissa.

”Voin, ja oikeastaan tykkäänkin, ajaa ruosteisella Hiacella”, mies nauraa. Navetan mittareista Janne Paloviita näkee tärkeimmäksi päivämaidon määrän. Haastatteluhetkellä, kovilla kesähelteillä, maitoa herui 37–39 litraa lehmää kohti. Keskituotos holstein-voittoisella karjalla on yli 11 000 kiloa vuodessa.

”Maitolitrat syntyvät hyvästä karja-aineksesta ja siitä, että lehmät syövät mahdollisimman paljon laadukasta rehua. Yksinkertaista. Terveet eläimet takaavat myös kannattavuuden. 130 lehmän karjassa lääkittiin viime vuonna vain kaksi utaretulehdusta”, Paloviita kertoo.

Eläinten terveyttä edistää se, että pihatto pidetään tarkoituksella hieman väljänä. Kahdella robotilla on lypsyssä koko ajan 115–120 lehmää. Tuotantotilat ovat kunnossa. Vuonna 2020, kaksi vuotta sukupolvenvaihdoksen jälkeen, valmistui uusi pihatto. Lehmien määrä nousi 40:stä 130:een. Sen jälkeen on muun muassa investoitu aurinkovoimalaan. Tänä vuonna navettaan asennetaan tuulettimet. Aktiivisempi laiduntaminen on suunnitteilla.

Pellot lähellä

Käymme kurkkaamassa, miltä pihatossa näyttää. Tuuli pääsee puhaltamaan päädystä toiseen ja lehmät märehtivät tyytyväisinä. Päivämaitoa puskee tänäänkin. Lähdemme Hiacella, sillä ruosteisella, toisen tärkeän tuotantokoneiston äärelle. Pitkälle ei tarvitse matkustaa, sillä yrittäjän periaatteiden mukaisesti peltojen pitää sijaita mahdollisimman lähellä tilakeskusta.

”Ajomatkojen on oltava inhimillisiä ja lohkojen riittävän isoja. Peltoihinkin pitää investoida. Jokaisen hehtaarin on oltava tuottavassa käytössä. Kesantoja pidetään vain painavasta syystä, kuten salaojitettaessa. Urakoitsija salaojittaa joitain hehtaareja joka vuosi. Myös kalkitus on todella tärkeää”, Paloviita luettelee.

Kävelemme ohrapeltoon, josta kuka tahansa viljelijä saisi olla ylpeä. Isoa jyvää on tulossa, mutta matalakatteista, joten kaikki menee tarkasti omille eläimille jatkojalostukseen.

Paloviidassa viljellään reilun 200 hehtaarin peltoalaa. Puolet siitä on nurmella. 90 hehtaarilla viljellään kuivattavaa ohraa ja kauraa, lopulla alalla kasvaa kokoviljana korjattavaa rehua. Monipuolisissa nurmiseoksissa on myös syväjuurisia kasveja.

Omavaraisuuden lisäksi tilan rehukuluja hallitaan termiinisopimuksilla. Ostorehuista tehdään pidempiaikaisia kiinteähintaisia sopimuksia, kun sopiva tarjous osuu kohdalle. Rehutoimittajia myös kilpailutetaan säännöllisesti.

”Kassan pitää olla koko ajan kunnossa, jotta voi ostaa lannoitteet tai kasvinsuojeluaineet Valma-kaupasta silloin, kun niitä tulee sopivaan hintaan myyntiin.”

Uusien peltojen ostamista Paloviidan tilalla harkitaan hyvin tarkasti.

”Tilan talous tykkää enemmän pitkistä vuokrasopimuksista kuin omasta pellosta, etenkin, kun pääomaa on jo muuten kiinni eläimissä, koneissa ja rakennuksissa. Oma pelto on silti kannattava sijoitus pitkällä aikavälillä, varsinkin läheltä ostettaessa”, Paloviita puntaroi.

Miljoonan euron liikevaihtoa tuottavaa tilaa pyöritetään pitkälti oman perheen voimin. Jannen vanhemmat ovat tilalla töissä joka päivä. He asuvat 200 metrin päässä tilakeskuksesta, vuonna 2017 rakennetussa hirsitalossa. Pikkuveli Teemu Paloviita työskentelee tilalla kokoaikaisesti ”pehtoorina”. Teollisuuden johtotehtävissä arkipäivät touhuava isoveli Tuomas Paloviita on osakeyhtiön hallituksen puheenjohtaja. Tilalla on lisäksi yksi osa-aikainen työntekijä ja kesäisin harjoittelija.

Uusi elämä aluillaan

Paloviidan pariskunnan tie nykyiseen tilanteeseen on hyvin suunniteltu ja toteutettu. Suunnitelmat ulottuvat pitkälle tästä eteenpäinkin.

”Jossain vaiheessa tuotanto tuplataan. Ja sitten taas tuplataan. Alamme todennäköisesti kasvattaa lihavasikat itse teuraaksi, koska lihalle on nyt kysyntää. Rakennamme yhden kylmähallin lihakarjalle. Sen voi muuttaa myöhemmin nuorkarjalle sopivaksi. Biokaasutuotantokin tulee harkintaan, kun tilan koko kasvaa”, yrittäjät visioivat yhdessä.

Yrittäjät nauttivat kovan työnteon lisäksi retkeilystä lähiluonnossa Lauhavuoren ja Kauhanevan maastoissa kävellen ja sähköpyörillä.

Kuvauksissa käsi etsiytyy kesällä häälahjaksi saadulla maitolaiturilla toiseen käteen. Maidontuotantoa suurempi muutos on tulossa pian yksityiselämän puolella. ”Esikoisen on määrä syntyä tammikuussa”, Janne ja Laura hymyilevät.

Teksti ja kuvat: Markku Pulkkinen