Tehoaineet
Utaretulehdukseen voi olla monia syitä. Tehokas vedinkasto ehkäisee jopa 70 prosenttia uusista infektioista. Jokaisella vedinkastoaineella on lakisääteisesti vaadittu laboratoriotulos tehon osoituksena. Valtaosalta vedinkastoista puuttuu kuitenkin luonnollisen tai kokeellisen altistuksen osoitukset tehosta in vivo, eli lehmillä. Laboratoriotulos siis kertoo yksittäisen tehoaineen tehosta bakteereja vastaan yleisellä tasolla. Se ei kerro siitä, miten tehoaine käyttäytyy lopullisessa vedinkastossa tai mitä muita ominaisuuksia vedinkastolla on. Varmasti tehokkaaksi uusien utaretulehdusten ennaltaehkäisijäksi voidaan sanoa sellaista vedinkastoa, jolla on teho todettu oikeissa lypsykarjoissa.
Vuosien saatossa vedinkastojen vaikuttavat aineet ovat kehittyneet ja uusia tehoaineita tai niiden yhdistelmiä on tullut markkinoille. Joskus myös vedinten hoitoaineita myydään asiakkaille vedinkastoina. Moni tilallinen on ollut ihmeissään, kun käytössä oleva vedinkasto ei sisällä lainkaan bakteeria tappavia tehoaineita, vaikka myyjä luvannut aineen olevan ”maailman paras”.
Jodi
Perinteisin, eniten käytetty ja tutkittu tehoaine on jodi. Kun puhutaan jodista, hyvin pienikin pitoisuus riittää (esim. 0.05 %). Vapaan jodin määrät ovat joissain tuotteissa jo hyvinkin korkeita (5000 ppm eli 0.5 %). Etenkin näissä aineissa pH:ta on voitu joutua laskemaan hyvin alas, jotta jodi pysyy aktiivisessa muodossa, ja hoitavien aineiden määrä reseptiikassa on voinut jäädä vähäiseksi. Jodi itsessään on hyvin kuivattava aine, ja jodipohjaiselta aineelta vaaditaan hyviä hoitavia ominaisuuksia.
Jodipohjainen vedinkasto on perusteltu valinta likaisissa karjoissa, Str. agalactiae ja S. aureus -ongelmakarjoissa ja sekalaisissa, laajoissa UT-ongelmatilanteissa. Siinäkin pyri hoitavimpaan mahdolliseen valmisteeseen. Kun utareterveystilanne saadaan hallintaan, voidaan palata hieman hellävaraisempaan vedinkastoon ja jättää jodi ”reserviin”.
Pakottavaa tarvetta vaihtaa jodipohjaista vedinkastoa pois ei ole, jos vetimien ihon kunto pysyy hyvänä.
Joillakin tiloilla jodipohjaista vedinkastoa on käytetty ongelmitta vuosikausia. Jodi voi aiheuttaa vetimien kuivumista aurinkoisina ja kuumina päivinä laitumella oleville lehmille.
Klooriheksidiini
Klooriheksidiinin on todettu riittävän >0.5 % pitoisuuksilla S. aureustakin vastaan. Klooriheksidiini on voimakkaasti kuivattava kuten jodikin, mutta yhdistettynä hoitaviin aineisiin (vähintään 5 %, mielellään >10 %) se on hyvä sekä vetimille että UT tilanteelle. Hoitava klooriheksidiini-pohjainen vedinkasto on useassa tapauksessa suositeltava vaihtoehto.
Maitohappo
Maitohappo on todella hellävarainen vetimien iholle – todellinen hoitoaine! Sitä on vedinkastoissa joko pelkästään tai yhdistettynä muihin aineisiin. Tarttuvia utaretulehdusten aiheuttajia (Str. agalactiae ja S. aureus) vastaan pelkän maitohapon tehosta tai tarvittavista pitoisuuksista ei ole lehmillä tehtyä kokeellista julkaisua. Euroopan kemikaaliviraston mukaan yli 3 % pitoisuuksilla on havaittu laboratoriokokeissa tehoa bakteereja vastaan. Vedinkastoista, joissa maitohappoon on yhdistetty joku toinenkin tehoaine, esim. jodi tai salisyylihappo, on saatu hyviä käytännön kokemuksia.
Maitohappoa suositellaan tiloille, joilla ei ole isoja ongelmia utareterveyden kanssa ja vetimien ihon parantaminen on päätavoite. Jos pelkän maitohapon tehot eivät tunnu riittävän, voi kokeilla ainetta, jossa on sekä maitohappoa, että jotain toista tehoainetta kuten jodia tai salisyylihappoa. Maitohappo on hoitavuutensa takia hyvä valinta käytettäväksi hetkellisesti kylmimpien talvikuukausien ajaksi, jos ongelmana on vetimien kuivuminen talviaikaan.
Klooridioksidi ja 2- komponenttiaineet
Klooridioksidi on kemiallinen oksidantti, joka vaurioittaa bakteerien soluseinämiä kemiallisen reaktion avulla. Ylittäessään tiettyjä pitoisuuksia juotuna tai aerosolimuodossa se on myrkyllistä ihmiselle. Klooridioksidit myydään 2-komponenttiaineina, joiden sekoittamisen aikana tulisi ehdottomasti käyttää suu- ja silmäsuojia. Valmistajan antamia ohjeita on noudatettava tarkasti, sillä aineilla on
- minimisekoitusajat
- seisottamisaika, jotta kemiallinen reaktio ehtii tapahtua, minkä jälkeen aine on turvallista käyttää ja
- aika, jonka kuluessa sekoitus on käytettävä.
Näiden aineiden käyttö vaatii siis tarkkaa isäntää/emäntää tai työntekijää.
Osa klooridioksidia myyvistä valmistajista ohjeistaa tuotetta käytettäväksi vedinkastona maksimissaan kolmen kuukauden ajan. Tämä siksi, että sen on havaittu olevan niin kova aine vetimien iholle. Euroopassa tätä suositellaankin vain ongelmatiloille.
HUOM! Klooridioksidi kuluttaa voimakkaasti myös robotin osia!
Ilmeisen harvassa ovat ne tapaukset, joissa tämän kaltaista ainetta olisi pakko käyttää. Jos utareterveystilanne on todella huono, tarvitaan muutakin apua kuin vedinkaston vaihto. On joitakin tapauksia, joissa inhimillisen vahingon seurauksena käyttäjä on epäonnistunut sekoituksessa tai laittanut robotilta menemään vain toista ainetta raakana, jolloin tuloksena on laajoja palovammoja muistuttavia ihovaurioita lehmien vetimissä.
Hoitavista aineista
Tyypillisiä hoitavia aineita vedinkastoissa ovat esim. glyseriini, sorbitoli, allantoiini ja lanoliini. On myös havaintoja siitä, että esim. Aloe Veran ja muidenkin kansan keskuudessa tuttujen hoitoaineiden pitoisuudet erinäisissä tuotteissa täyttävät lähinnä markkinoinnillista tarvetta. Pyri suosimaan vedinkastoja, joissa hoitavien aineiden määrä on vähintään 5 %, mieluummin enemmän (8-10 %). Jos hoitavana aineena on maitohappo, suositellaan vähintään 3 % pitoisuutta, jolla saavutetaan myös bakteereja tappavia ominaisuuksia (ECHA, European Chemical Agency, 2015).
Kalvolla vai ilman?
Kalvon muodostavia vedinkastoja suositaan tilanteissa, joissa on paljon ympäristöperäistä materiaalia pyrkimässä vetimeen: likaista, kärpäsiä, kesälaidunnus jne. Kalvon muodostavissa tuotteissa on korkea viskositeetti eli ne kuivuvat iholla hitaasti. Etenkin perinteisessä lypsyssä mahdollinen dipattava versio jättää silmin nähdenkin vetimeen paksun kerroksen vedinkastoa. AMS-lypsyssä ja suihkutettavissa vedinkastoissa viskositeettia on hieman laskettu, jotta vedinkasto tulisi tasaisena suihkeena helposti ulos. Korkean viskositeetin aineilla hidas kuivuminen voi aiheuttaa ongelmia kylmimpinä talvikuukausina, jos käy kova viima tai lehmät ulkoilevat kovilla pakkasilla. Tämä tulee huomioida tilakohtaisesti.
Talviulkoilu tai tilat, joissa sisälämpötila selvästi pakkasen puolella
Talvella on syytä suosia ainetta, joka kuivuu (haihtuu) nopeasti. Nopeasti haihtuvissa aineissa on se huono puoli, että myös kontaktiaika bakteereihin on lyhyt. Siksi talvituotteet ja nopeasti haihtuvat ovat ns. kylmien kuukausien spesiaalituote ja käytössä vain lyhyen aikaa. Näillä tiloilla myös maitohappovalmiste voisi olla hyvä vaihtoehto.
Vedinkaston vaihtotarve
Vedinkaston vaihto tulee ajankohtaiseksi, jos yht´äkkiä uusien infektioiden määrä lisääntyy tai vedinten ihon kunto huononee merkittävästi. Toisaalta, jos utareterveys on saatu hallintaan, voidaan vedinkaston käytön tavoitetta muokata desinfioivasta enemmän hoitavaan suuntaan. Vedinkasto voi olla tarpeen vaihtaa talvikuukausien ajaksi pohjoisen tiloilla, jos talvella vetimet kuivuvat tai jopa paleltumisen merkkejä on nähtävissä.
Jos käytetään jatkuvasti samaa ainetta, on epäilty bakteerien resistenssin kehittymistä. Vähäistä näyttöä on olemassa, että osa mikrobeista oppisi paremmin sietämään klooriheksidiiniä. Jodista ei ole resistenssin kehittymiseen liittyviä raportteja, mutta esim. jotkut KNS -lajit vaativat tuhoutuakseen isomman jodipitoisuuden kuin toiset.
Vedinkaston lajittumisriski
Vedinkastoaineen ominaisuuksista ja astian paikallaanoloajasta riippuen vedinkastoaineen ainesosat saattavat lajittua, jolloin astian pohjalla esim. jodipitoisuus voi olla suurempi kuin astian yläosassa. Tämän ehkäisemiseksi vedinkastoainetta olisi hyvä ajoittain sekoittaa, jotta aineen koostumus pysyisi tasalaatuisena. Suuret tynnyrit ovat tässä suhteessa haasteellisia.
Dippi vai spray perinteisessä lypsyssä?
Ensisijainen suositus on dippaus. Dippaamalla vedinkaston kulutus on vähäisempi ja peittävyys vetimeen on ylivertainen. Dippipullon tulee olla sellainen, joka ei imaise lehmän vetimellä käynyttä ainetta enää takaisin pulloon. Vedinkasto itsessään on joskus toiminut utareterveysongelman (esim. S. marcescens) lähteenä, jos vedinkastopumppu tai pullo on päässyt kontaminoitumaan, eikä vedinkastossa ole ollut tehoaineita riittävästi. Tämän ehkäisemiseksi vedinkastopullo kannattaa pestä jokaisen lypsyn jälkeen ja seuraavaa lypsyä aloittaessa täyttää puhtaalla vedinkastoaineella.
Jos käytetään spraytä, pitää varmistua, että spray osuu varmasti kauttaaltaan joka vetimeen.
