Nurmien syyskatsaus Toholammilla
Osuuskunta Pohjolan Maidon ja Atrian nurmen syystreffeillä elokuun lopulla oli paikalla Atrian nurmiasiantuntija Essi Tahvola, jonka ohjauksessa tutustuttiin yhdessä Järvenojan tilan nurmiin kasvustohavaintoja tekemällä.
Essi Tahvola Atrialta (toinen oik.) johdatti Järvenojan tilalle Toholammille saapuneet nurmivieraat keskustelemaan nurmentuotantoon liittyvistä aiheista ja haasteista. Kuva: Jari Korva
Osuuskunta Pohjolan Maito ja Atria kutsuivat isäntiä ja emäntiä nurmien äärelle Elina ja Jarno Järvenojan tilalle Toholammille. Paikalle tulleet halusivat tietoa, miten peltojen peruskuntoon satsatut rahat saa hyvän sadon muodossa takaisin. Myös riittävän rehumäärän saaminen pienemmältä alalta kiinnosti, samoin erilaisten maalajien vaatimat toimenpiteet nurmenviljelyssä. Kuivuuden vaikutus, nurmien uusiminen ja kasvinsuojelu koettiin myös haasteiksi.
Syyskesällä tehtävät havainnot antavat suuntaa, mitä kannattaa tehdä vielä syksyn aikana ja mitä toimenpiteitä nurmet vaativat seuraavana kesänä.
Havainnointiajankohdasta riippumatta nurmista kannattaa aina katsoa mitä siellä kasvaa, mikä on satokasvien osalta kasvilajijakauma ja mikä on kasvuston tiheys.
Kasvustoja tarkkailtaessa tulee muistaa, että on eri asia mitä sinne on kylvänyt kuin mitä siellä kasvaa.
Tietyt kasvuolosuhteet, väärien kasvilajikkeiden yhdistelyt seoksissa tai tavoitteellisiin korjuukertoihin väärin valitut lajit ja lajikkeet voivat johtaa kasvustojen voimakkaaseen lajittumiseen esimerkiksi lähes kokonaan natavaltaisiksi tai apilavaltaisiksi. Jos kasvusto on päässyt lajittumaan epätoivottuun suuntaan, asiaa voi korjata täydennyskylvöllä ja kasvustoja kannattaa täydentää sillä kasvilajilla, mitä kasvustosta puuttuu.
Syystäydennys on liian harvoin käytetty tapa tehdä täydennyskylvöä.
Täydennyskylvöä voi tehdä läpi koko kasvukauden kunhan varmistaa, että valitulla tekniikalla täyttyvät kaikki täydennyskylvön näkökulmasta kriittiset reunaehdot:
Siemen saa kunnollisen maakontaktin eikä laskeudu kasvinjätteiden tai pintatiivistymien tai tiheiden rikkakasvien päälle. Siemen saa riittävästi kosteutta eli täydennysajankohtana peltomaan pintakerrokset, johon siemenet kylvetään, ovat riittävän kosteita itämisen ja juurtumisen näkökulmasta. Siemenillä on riittävästi aikaa versoutua. Loppukasvukaudesta täydennyskylvö tulisi tehdä mielellään selkeästi ennen syyskuun puoliväliä, jotta kylvetyt nurmikasvit ehtivät juurtua riittävästi ennen talven tuloa.
Vanhemmilla nurmilla täydennyskylvöön kannattaa yleensä liittää napakka haraus, jotta kylvettävät nurmensiemenet saavat hyvän maakontaktin. Uusittujen nurmien tiheyttä tulee erityisesti seurata, koska niillä luodaan tulevien satovuosien pohja.
Kuinka määrittää täydennyskylvön oikea ajankohta?
Kasvustot vaativat täydentämistä, jos kasvuston pohjalta löytyy kämmenenmentäviä aukkoja. Tiheyttä havainnoitaessa kannattaakin asettua kontalleen ja nyhtää ja rapsuttaa pellon pinta paljaaksi kasvinjätteistä ja kasvavasta kasvustosta, jotta saa hyvän kuvan todellisesta tiheydestä. Kannattaa myös huomata, että yleisimmät nurmiheinämme eivät kykene pystykasvuisen kasvutapansa kautta täyttämään kasvustojen aukkoja, joten nurmia voi tihentää vain täydennyskylvöllä tai uusimalla ne.
Tilaisuudessa tutkittiin muun muassa nurmen juuristoa.
Syyskesä on erinomaista aikaa tarkastella uusien nurmien perustumisen onnistumista. Nuoria kasvustoja tarkkaillessa voi saada jo hyvän käsityksen tulevien satovuosien perustasta ja jos havaitsee epäkohtia kuten aukkoja, on vielä hyvässä muistissa mitä on tehnyt ja mitä panoksia käyttänyt ja kuinka paljon. Näin ollen omien toimintatapojen kriittinen analysointi voi herättää ajatuksia omista kehityskohteistaan.
Huomattava osa monivuotisista nurmistamme perustetaan joko puitavan tai kokoviljaksi korjattavan kasvuston kautta. Suojaviljaa kylväessä pitäisi muistaa käyttää maltillista siemenmäärää ja kenties suosia vähemmän rehevästi luonnostaan kasvavia suojakasveja kuten vehnää tai kaksitahoista ohraa.
Jos vilja on liian tiheä, muuttuu suojaava vaikutus jossain vaiheessa tukahduttamiseksi, varsinkin jos vilja lakoontuu.
