Nurmeen perustuva kotieläintuotanto on osa kestävää ruokajärjestelmää
Valion ilmastoohjelman
johtaja, joka kuuntelee bluesia ja nauttii retkipyöräilystä, lukemisesta ja puutöistä.
Tätä kirjoitettaessa on maailma muuttunut radikaalisti siitä, miltä se näytti vielä helmikuussa. Eurooppa on kohdannut sodan, joka nostaa ruoan saatavuuden ja hinnan keskeiseksi kysymykseksi ympäri maailmaa. Myös kotimaisen ruoantuotannon huoltovarmuus on koetuksella.
Jo ennen Ukrainan kriisiä tärkeimpien tuotantopanosten ja viljan hinnat olivat rajussa nousussa, mutta sota nosti ne aivan uudelle tasolle. Ruokaketjun yhteispeli on nyt koetuksella, jotta jokainen lenkki alkutuotannosta lähtien kestää nousevat kustannukset ja pystyy toimimaan kannattavasti huoltovarmuutta turvaten.
Käsillä oleva kriisi uhkaa pahimmin maapallon köyhimpiä alueita. Venäjän ja Ukrainan viljatuonnin varassa olevia alueita on muun muassa Lähi-Idässä ja Pohjois-Afrikassa. Näiden alueiden oma ruoantuotanto kärsii lisääntyvistä ilmaston ääri-ilmiöistä, ja maiden köyhyys tekee tuontiruuan hankkimisen raskaaksi tai mahdottomaksi. Juuri julkaistu IPCC:n raportti ennustaa, että lähes miljardi ihmistä on ajautumassa aliravitsemukseen, ja alkanut sota vauhdittaa tätä kehitystä. Tämä huomioiden tulee mieleen, että voisimme täällä Suomessa tuottaa edes sen mitä itse kulutamme.
On tärkeä vahvistaa kotimaisen ruoantuotannon huoltovarmuus
Suomen oma ruoantuotanto nojautuu peltoihin, kotieläintiloihin ja kasvihuoneisiin. Kaikilla näillä on tärkeä paikkansa, jos haluamme tuottaa ruokamme itse. On usein esitetty, että koko peltoala pitäisi suunnata kasvikunnan tuotteisiin, jotta ruokaa riittäisi paremmin. Teoriassa näin voi ajatellakin, mutta käytäntö on toinen.
Kaikki peltomme eivät ruokakasveille sovellu. Suurella osalla pelloista vain nurmi menestyy viljelyvarmasti, eikä osa leipäviljaksi tarkoitetusta tuotannosta täytä elintarvikekelpoisuuden vaatimusta. Lisäksi viljaketju tuottaa runsaasti sivuvirtoja, jotka eivät sovellu kuin eläinten rehuksi. Ruoantuotannon huoltovarmuuden vahvistamiseksi tulisi siis kehittää kasvi- ja eläintuotannon tiiviimpää integraatiota. Ideaalitilanteessa tuotantopanokset hyödynnetään resurssitehokkaasti, ja ravinteet kiertävät rasittaen ympäristöä mahdollisimman vähän.
”Uudistava viljely sekä kasvi- ja eläintalouden tiiviimpi yhteistyö vahvistaisivat ruoantuotannon huoltovarmuutta.”
