Siirry sisältöön
Utaretulehdusmikrobit

Hiiva utaretulehduksen aiheuttajana – uutta tietoa

Hiiva utaretulehduksen aiheuttajana – uutta tietoa
Hanna Castro
Kehityspäällikkö Valio Laatu-, Lypsy- ja Terveys-palvelut

Kehityspäällikkö, ELT Valio Laatu-, Lypsy- ja Terveys-palvelut

Vuonna 2022 Valion utaretulehdustutkimuksissa hiivojen aiheuttamia utaretulehduksia oli noin 4 prosenttia. Hiivoja on useita alalajeja, joista yleisimmät ovat Candida ja Cryptococcus.

Oireet ja hoito

Hiivan aiheuttama utaretulehdus ilmenee tyypillisesti jonkin utaretulehdukselle altistavan tekijän yhteydessä. Taudinpurkauksia voi ilmetä, mikäli lehmien puolustuskyky on heikentynyt esimerkiksi muun taudin tai ruokintaan liittyvän ongelman seurauksena. Antibioottien runsas käyttö voi pahentaa hiivojen aiheuttamia utaretulehduksia. Tutkimuksissa on huomattu, että hiivan aiheuttamia tulehduksia esiintyy eniten syksyllä ja loppukesästä.

Oireet vaihtelevat piilevästä kliiniseen. Usein hiivan aiheuttama utaretulehdus oireilee ainoastaan kohonneena solulukuna. Candida-alalajien aiheuttamat utaretulehdukset paranevat itsestään muutamien viikkojen tai kuukausien kuluessa. Cryptococcus-alalajin aiheuttamat tulehdukset paranevat harvoin. Utaretulehdusdiagnostiikka ei erottele näitä alalajeja. Kannattaa siis seurata jonkin aikaa paraneeko lehmä, jos se on vain mahdollista.

Usein hiivan aiheuttama utaretulehdus oireilee ainoastaan kohonneena solulukuna.

Hiiva-utaretulehduksessa antibioottihoidon seurauksena ei tapahdu paranemista, vaan oireet usein voimistuvat hoidon aloittamisen jälkeen. Hiivojen rakenne on sellainen, etteivät antibiootit pure niihin. Hoitokeinona voi kokeilla tihennettyä lypsyä, mutta sen tehosta ei ole olemassa selviä tutkimustuloksia. Akuuteissa tulehduksissa kipulääkkeellä voi helpottaa lehmän oloa.

Esiintyminen ja altistavia tekijöitä

Hiivoja esiintyy yleisesti navettaympäristössä. Otollisia paikkoja hiivoille ovat säilörehut ja kuivikkeet sekä eläinten ja ihmisten iho ja limakalvot. Hiivoja löytyy myös terveiden vetimien iholta. Tämän takia on tärkeää noudattaa hyvää hygieniaa tuubilääkkeitä ja vahatulppia laittaessa, ettei tule työntäneeksi hiivoja vetimen pinnalta tai omista käsistä vetimen sisään. Hygienia on tärkeää myös utaretulehdusnäytteen otettaessa, ettei näyte saastu.

Otollisia paikkoja hiivoille ovat säilörehut ja kuivikkeet sekä eläinten ja ihmisten iho ja limakalvot.

PCR- diagnostiikalla voidaan havaita hyvin pieniä määriä DNA:ta. Tästä päätellen suuri osa hiivatuloksista on peräisin saastuneista näytteistä. Yleisohje tulosten tulkinnalle on, että ainoastaan sellaiset tulokset, joissa on joko +++ tulos tai yli 99 prosenttia hiivan kohdalla, ovat todella varteenotettavia.

Ennaltaehkäisy

Ennaltaehkäisyssä on tärkeää lehmän hyvän yleisen puolustuskyvyn ja hyvinvoinnin ylläpitäminen. Ruokinnan tulee olla tasapainossa, ympäristön puhdas ja lypsyhygienian hyvä, jotta eläimet voivat hyvin. Vedinvaurioiden on todettu olevan altistava tekijä hiivatulehduksille, joten on syytä pyrkiä ennaltaehkäisemään niitä huolehtimalla makuuparren riittävästä tilavuudesta, pehmeydestä ja kuivituksesta.

Piirros: Ossi Hiekkala

Tunnistat päivitetyt utaretulehdusmikrobien tekstit logosta. Klikkaa tästä utaretulehdusmikrobit-osioon!

Katso lisää artikkeleita