Mitä jokaisen nautatilallisen pitää tietää eläinkaupan tautiriskeistä?

Tautiriskien hallinta eläinkaupassa perustuu ennakointiin ja suunnitelmallisuuteen. Kun ostaja ja myyjä toimivat avoimesti, hyödyntävät Nasevaa ja noudattavat ETT:n ohjeita, riskejä voidaan vähentää.

Eläinostoihin sisältyy tautiriski, jota ei voida täysin hallita. On harkittava tarkkaan, onko välttämätöntä ostaa uudiseläimiä, vai voidaanko eläinmäärää lisätä omasta karjasta keinosiemennyksen tai alkionsiirron avulla. Ostot keskitetään mahdollisimman harvoille tiloille, eikä vasikka- tai loppukasvattamoista osteta eläimiä. 

1. Miksi eläinkaupan tautiriskit pitää huomioida?

Hyvät toimintatavat eläinkaupassa suojaavat koko nautaketjun eläinterveyttä ja tuotannon kestävyyttä. Ennakointi on aina edullisempaa kuin tautien saneeraus.

Uusien eläinten ostaminen on tutkitusti suurin riski sille, että tauteja tulee karjaan. Seuraukset näkyvät heikentyneenä eläinterveytenä, tuotantotappioina ja lisääntyneinä antibioottien käyttönä ja hoitokustannuksina.

Ostettu eläin voi olla ulkoisesti terve, mutta saattaa kantaa elimistössään taudinaiheuttajaa, kuten Mycoplasma bovis -bakteeria. Ostoeläin voi tuoda myös karvapeitteessään ja sorkissaan taudinaiheuttajia, esimerkiksi pälvisilsaitiöitä. Jopa salmonella voi tulla ostoeläimen mukana karjaan.

2. Mitä ostajan pitää selvittää ennen ostopäätöstä?

On tärkeää selvittää myyjätilan karjan terveystilanne Nasevasta saatavien todistusten avulla. Ostaja pyytää myyjältä pitopaikan terveystilannetodistuksen jo kauppaa harkittaessa. Tarttuvien tautien riskistä kertova Nasevan tilaluokitus kuvaa eläinkaupan riskejä ja näkyy terveystilannetodistuksessa. Ostoja suositellaan vain P- tai N1-tason karjoista. 

Ennen lopullista ostopäätöstä tarvitaan eläinlääkärin laatima ”Terveystodistus” eli todistus pitopaikan eläinten terveydentilasta liitteineen. On muistettava, että todistus ei takaa tautivapautta, mutta antaa arvokasta tietoa riskien arviointiin. Apua voi pyytää tilan omalta terveydenhuoltoeläinlääkäriltä.