Edunvalvonnassa tarvitaan yhä syvempää yhteistyötä

Valion hallintoneuvoston puheenjohtaja Esa Kotala selvittää tässä juttusarjassa maito- ja ruoka-alan taustalla vaikuttavia asioita ja ajankohtaisia ilmiötä. Tällä kertaa hän toi valiolaisten maitotilayrittäjien terveisiä edunvalvonnan pääpaikalle. Keskustelijat toivoivat lisää resursseja koulutukseen ja tutkimukseen, jotta ruokaturvasta voidaan pitää huolta ja löytää ratkaisuja tulevaisuuden haasteisiin. Kuva: Pekka Rousi

Valion hallintoneuvoston puheenjohtajan Esa Kotalan viikko on kulunut Valion tehtävissä. Hän on tavannut nuoria maitotilayrittäjiä ensin seminaarissa Pitäjänmäellä ja sen jälkeen risteilyllä. Viimeinen rasti on lehtijutun teko Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitossa MTK:ssa Helsingin Simonkadulla. Sitten hän ehtii kotiin Lapualle ja ehkä iltalypsylle.

Kotala tapaa aamukahvin ääressä haastateltavansa, MTK:n toiminnanjohtaja Jyrki Wallinin ja maitoasiamies Marjukka Mannisen. Molemmat ovat tehtävässään melko uusia: Manninen aloitti työt marraskuussa ja Wallin vuoden alussa.

Manninen toimii maitovaltuuskunnan ja maitovaliokunnan sihteerinä. Valtuuskunnassa on 52 osuuskuntien valitsemaa edustajaa, ja se kokoontuu kahdesti vuodessa.

Suppeampi maitovaliokunta puolestaan kokoontuu lähes kuukausittain. Manninen työskentelee tiiviisti maitovaliokunnan puheenjohtajan Asko Miettisen ja varapuheenjohtaja Tuomo Haikosen sekä valtuuskunnan puheenjohtaja Mauri Penttilän kanssa.

”Tehtävämme on vahtia Suomen maidontuottajien etua niin päivittäisissä asioissa kuin pitemmän aikavälin politiikassakin”, Manninen tiivistää.

”Perinteisesti edunvalvonnassa keskityttiin maatalouspolitiikkaan, mutta nyt on pakko ottaa yhä enemmän osaa yhteiskunnalliseen keskusteluun esimerkiksi ilmastonmuutoksesta ja siitä, mitä saa ja mitä ei saa syödä.”

Kotala tiedustelee, mitä ovat edunvalvonnan isot kysymykset tänä vuonna. Mannisen mukaan tälle ajalle on leimallista, että kuluttajien suunnasta tulee maitoalalle entistä kovemmat paineet.

”Eläinten hyvinvointiasiat ja maitoketjun läpinäkyvyys ovat nousseet voimakkaasti julkiseen keskusteluun. Siinä keskustelussa meidän on pakko pysyä tiukasti kiinni, sillä lainsäädäntö muuttuu hitaasti ja myös tilatasolla muutokset ovat hitaita”, Manninen sanoo.

”Edunvalvonnassa on pyrittävä syventämään yhteistyötä niissä asioissa, joissa se on kannattavaa”, Marjukka Manninen sanoo.

Ilmastonmuutosta pohtivat myös maidontuottajat. Esa Kotalan mukaan mielipiteet jakautuvat, sillä toiset ovat ajan hermolla ja valmiita muuttamaan omaa toimintaansa, mutta toiset kokevat keskustelun uhkaksi elinkeinolleen. Miten MTK:ssa ajatellaan tuottajien roolista?

Wallinin mielestä maatalous on iso osa ratkaisua, eikä missään nimessä syypää. Repivä ja kypsymätön keskustelu harmittaa häntä.

”Syyt ovat tiedossa: meitä ihmisiä on paljon enemmän kuin ennen, fossiilisia polttoaineita hyödynnetään enemmän ja myös ruokaa kulutetaan enemmän”, hän sanoo.

”Nyt mietitään hiilinielujen tehostamista peltoviljelyssä. Joitain asioita pitää oppia tekemään uudella tavalla, mutta viljelijällä on tarpeeksi tekemistä siinä, että saa hoidettua bisneksen kannattavasti. MTK pyrkii ainakin auttamaan siinä, että syyllisyydentunnetta ei jäsenkunnassa tulisi.”

Valio tavoittelee hiilineutraalia maitoketjua vuoteen 2035 mennessä. Wallin pitää hanketta loistavana, mutta toivoo lisää näkyvyyttä maidontuottajien jo tekemälle työlle.

”Toimintaa on kehitetty jo paljon. Etenkin somessa tästä pitäisi kertoa enemmän, koska siellä sitä ahdistustakin ilmenee eniten.”

”Tuntuu ihan hölmöltä Suomessa miettiä, mitä täällä pitäisi ruveta vaikeuttamaan tai rajoittamaan globaalien ongelmien ratkaisemiseksi. Meidän hyviä käytäntöjä pitäisi sitä vastoin pystyä viemään maan rajojen ulkopuolelle”, Wallin linjaa.

”Tietysti pitää tiedostaa myös, että elinkeinon pitää tehdä oma osansa. Mutta tuskin sellaista maidontuottajaa on, joka ajattelee, että mitään ei tarvitse tehdä.”

Wallinin mukaan maataloudessa tehdään koko ajan kaikkia asioita vähän entistä paremmin.

Hän muistuttaa mielellään myös asioiden mittasuhteista: kolme neljäsosaa päästöistä tulee fossiilisista polttoaineista.

Polttoaineista Wallin pääsee toiseen itseään innostavaan aiheeseen, energiaan. Biokaasun tuotanto tuo uusia mahdollisuuksia tulonmuodostukseen peltopuolella ja samalla auttaa irti hiiliriippuvuudesta.

”Näkymät ovat lupaavat. Toivottavasti maan hallitus ja EU antavat mahdollisuuden kehittää tätä sektoria.”

”Tiloilla on valmiutta hiilitoimiin tutkitun tiedon perusteella, mutta vaadittavat muutokset eivät saisi ainakaan heikentää taloutta”, tuumii Kotala. Wallin komppaa:

Uudet temput jäävät tekemättä, jos tilojen kannattavuus ei ole kunnossa.

”MTK keskittyy ilmastoasioissa voimakkaasti ratkaisuihin”, vakuuttaa vuodenvaihteessa toiminnanjohtajaksi tullut Jyrki Wallin.

Kotala haluaa tietää, mitä muutoksia tiloille on odotettavissa cap-uudistuksesta.

”Suomi teki pitkän aikavälin rahoitusohjelmasta kompromissi-esityksen joulukuussa. Siitä saataneen päätöksiä vasta loppuvuonna, Saksan puheenjohtajuuskaudella. Kokonaisuuteen vaikuttaa myös Brexit. Vasta kun tiedämme, paljonko rahaa on käytettävissä, capin lopullinen olemus alkaa rakentua”, Wallin taustoittaa.

”Lisäksi komission green deal -paketti lyö läpi kaikkiin juttuihin. Todennäköisesti tulee kahden vuoden siirtymäaika, jolloin on käytössä uudet rahat vanhan ohjelmakauden ehdoin.”

Manninen vahvistaa, että poliittista päätöstä uudesta capista odotellaan loppusyksystä. Ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuus ovat vahvasti esillä. Vaatimustasoa kasvatetaan ja rahoja leikataan.

”Uutta on tulosperusteinen ajattelu. Komissio on asettanut yhdeksän tavoitetta, ja jäsenmaat tekevät omat strategiset ohjelmat, joilla niihin vastataan. Joissain asioissa jäsenmaille tulee enemmän liikkumavaraa, mutta monia yksityiskohtia komissio säätää edelleen sitovilla säädöksillä.”

Suomessa on Mannisen mukaan tehty pitkään hyviä ympäristötoimenpiteitä. Nyt pitäisi keksiä tilojen kannalta kiinnostavia uusia toimia ja niille asianmukainen korvaus.

”Yhteensovittaminen on haaste, koska tietty prosentti rahoituksesta pitää kohdistaa ympäristö- ja ilmastotoimiin. Positiivista on, että meille tärkeistä, tuotantoon sidotuista tuista ilmeisesti saadaan pidettyä hyvin kiinni ja nuorille ollaan suuntaamassa enemmän rahaa.”

”Tukikatto, joka edellisessä uudistuksessa saatiin torpattua, näyttää nyt tulevan capiin, mutta se ei näyttäydy tässä hetkessä suurimpana uhkana Suomen maitotiloille.”

Kun maatalouden perinteistä rahoitusta leikataan, tuotteista täytyy saada parempi hinta markkinoilta.

”Myös ympäristötoimia tehostavan green dealin kautta maatalouteen on tultava lisää rahaa”, Wallin huomauttaa. Hän on innolla lueskellut esityksiä, joissa tavoitteena mainitaan järjestelmän yksinkertaistaminen.

”Tätä on yritetty aina, mutta vaarana on, että nytkin maatalousyrittäjiä työllistetään ihan väärillä asioilla. Eurooppalaisen maatalouden kilpailukyky ei kestä lisää hallinnollista kuormaa tilatasolla.”

Manninen pelkää, että viljelijän kannalta järjestelmä tuskin yksinkertaistuu, eikä Kotalakaan ole järin toiveikas.

MTK:n järjestöuudistus on meneillään, ja se kiinnostaa Esa Kotalaa. Toiminnanjohtaja Wallin vakuuttaa, että sekä edunvalvonnan edellytykset että jäsenpalvelut paranevat muutoksen myötä.

”Järjestön on pidettävä huolta siitä, että mahdollisimman moni haluaa olla jäsen. Tämä vuosi on meille ison toiminnan vuosi, sillä säännöt muuttuvat niin metsänhoito- kuin tuottajayhdistyksissä ja tuottajaliitoissa kuin keskusjärjestössäkin. Jäsenpalveluja ja viestintää parannetaan ja MTK-Hankinnat Oy tuo uuden konseptin jäsenetujen tarjontaan.”

Jäsenmaksujenkin rakenne uudistuu. ”Mutta paranevatko jäsenten vaikuttamismahdollisuudet”, tiukkaa Kotala. Wallin uskoo näin käyvän. Vuoden päästä nähdään, mikä kaikki on paremmin.

”Toivon, että silloin nekin, jotka eivät nyt ole jäseniä, kokevat, että jäsenmaksu kannattaa maksaa. Kyllä kyyti on kylmää, ellei etuja valvota tiukasti kansainvälisiltä foorumeilta asti”, Wallin sanoo.

”Ja meidän on myös tuotava työtä ruoantuotannossa näkyväksi, sillä ihmiset eivät osaa arvostaa sellaista, mitä eivät tunne.””

Kokeneet MTK-laiset uusissa tehtävissä

Marjukka Manninen on agronomi ja kotoisin Klaukkalasta. Nuoruuden hevosharrastus sytytti hänen kiinnostuksensa maatalouteen ja johdatti opiskelemaan maatalouspolitiikkaa. Manninen on ehtinyt toimia MTK:n maatalouslinjalla muun muassa liha-asiantuntijana ja kolme vuotta Brysselissä MTK:n, SLC:n ja Pellervon yhteisenä kotieläin-asiamiehenä.

Jyrki Wallin varttui lypsykarjatilalla Kalannissa ja muistaa yhä lämpimänä kuohuvan maidon, jota isä lypsyn jälkeen kaatoi hänelle muoviseen mukiin. Kiinnostus maatalousteknologiaan vei miehen Viikkiin, mutta työura johti edunvalvontahommiin ensin Varsinais-Suomen tuottajaliittoon ja sitten MTK:hon, jossa ensimmäinen pesti oli puutarha-asiantuntijana. Uudenmaan tuottajaliitto sai Wallinista toiminnanjohtajan muutamaksi vuodeksi, kunnes hän palasi keskusliittoon järjestöryhmän vetäjäksi. Agronomiliiton toiminnanjohtajana hän työskenteli vuodet 2004–2019.

Teksti: Raila Aaltonen

Kuvat: Pekka Rousi