Biodiversiteettityötä tilan lähtökohdista, luonnon ehdoilla

Ympäristön hyvinvointi sisältää maitotilojen näkökulmasta muutakin kuin peltojen hiilitaseen tai ilmastoasiat. Ruoantuottajat ovat tärkeitä luonnon monimuotoisuuden ylläpitäjiä, ja maitotilayrittäjä Kukka-Maaria Kärki painottaa, että maatalousyrittäjillä on aidosti mahdollisuus vaikuttaa biodiversiteettiin eli luonnon monimuotoisuuteen, oman kiinnostuksen ja resurssiensa mukaan.

”Yhä enemmän tulisi nostaa esiin, että lehmä ei ole vain luonnon tuhoaja ja ilmastopäästöjen aiheuttaja, vaan laiduntavasta eläimestä on hyötyä esimerkiksi luonnon monimuotoisuudelle ja jopa luonnon avainlajeille, jotka ovat eliöyhteisömme toiminnan, pysyvyyden tai monimuotoisuuden kannalta keskeisiä”, Kukka-Maaria sanoo.

Jos ei ole esimerkiksi sopivia laidunlohkoja lypsäville, voisiko nuorkarja olla ulkona kesäisin? Tai voisiko peltojen lajivalikoimaa monipuolistaa niin, että yhden lajin sijaan viljelisikin useampia”, maitotilayrittäjä pohtii. Tilojen monimuotoisuutta lisäävillä toimilla on vaikutusta myös alan imagoon, johon tulisi satsata entistä enemmän.

”Kuluttajan valta on suuri. Asioita on mietittävä myös siltä kannalta, että ketjun eri lenkit ajaisivat oikeita asioita eteenpäin”, maitotilayrittäjä toteaa. ”Useat ihmiset ovat nykyään vieraantuneita maaseudusta ja heillä saattaa olla hyvinkin vääristyneitä mielikuvia maitotilayrittäjän arjesta ja työstä tiloilla, jota päivittäin teemme.”

Kukka-Maarian ja hänen puolisonsa Johannes Kärjen isännöimä Koskelan luomumaitotila sijaitsee Sulkavalla arvokkaassa kulttuurimaisemassa, Lohikosken myllyn kupeessa. Tilalla on 30 lypsävää ja nuorkarja, viljeltyä pinta-alaa noin 60 hehtaaria. Pariskunta on isännöinyt tilaa vuodesta 2014.

Tätä ennen Kukka-Maarian vanhemmat Arja-Riitta ja Esa Repo veivät tilan luonnonmukaiseen tuotantoon 1990-luvulla eri osa-alueita kehittäen. Luonnon monimuotoisuuden vaaliminen on ollut myös heille tärkeää.

Koskelan tilan monimuotoisuustyö palkittiin viime vuonna Maa- ja kotitalousnaisten Niityn Lumo -kilpailun Etelä-Savon maakunnallisena voittajana, valtakunnallisesta kilpailusta he saivat kunniamaininnan.

”Etelä-Savon maakunnallinen raati totesi perusteluissaan, että maisematekovoittajan laitumet ovat pinta-alaltaan laajat ja perinnebiotooppityypeiltään monimuotoiset. Alueella on suuri vaikutus luonnon monimuotoisuudelle ja se sijaitsee näkyvästi kylämaisemassa: alueen hoidolla on huomattavaa yhteisöllistä ja yleishyödyllistä merkitystä”, maisema- ja ympäristöasiantuntija Saara Ryhänen Etelä-Savon Maa- ja kotitalousnaisista kertoo.

”Raati arvosti alueen pitkää laidunhistoriaa, jonka avulla hoidetaan myös muinaisjäännöksiä. Lisäksi aluetta ylläpidetään ja kehitetään lypsykarjaelinkeinon ohessa”, raadin sihteerinä toiminut Ryhänen jatkaa.

”Alueella on pitkä laidunhistoria, ja oman kulttuurihistoriallisen vivahteensa siihen tuo lähialueen vanhat myllyrakennukset ja niiden jäänteen. Myllytie jakaa alueen ala- ja ylähakaan, ja toisessa reunassa virtaa Lohikoski”, Kukka-Maaria Kärki kuvailee tilan biodiversiteetin kannalta tärkeintä aluetta.

ELY-keskuksen perinnebiotooppi-inventoinnin mukaan Koskelan tilan perinnebiotoopin arvoa nostavat sekä kasvillisuuden että perinnebiotooppityyppien monimuotoisuus. Alueella kasvaa esimerkiksi 13 huomionarvoista eli melko harvinaista tai uhanalaista lajia, joista tärkeimpiä ovat jäkki, kesämaitiainen ja alueellisesti uhanalainen mäkiminttu.

”Lajisto on kehittynyt ajan saatossa hyvin monimuotoiseksi. Maa- ja kotitalousnaisten monimuotoisuuskartoitus ja ELY-keskuksen perinnebiotooppi-inventointi ovat tuoneet lisätietoa alueen arvosta ja koko tilamme ympäristöstä sekä antaneet hyviä vinkkejä niiden hoitoon.”

Kärkien mielestä on ollut antoisaa saada virallinen luokittelu ja dokumentointi alueesta sekä Maa- ja kotitalousnaisilta että ELY-keskukselta.

”Perinnebiotoopilla laiduntavat yleensä hiehot, mutta myös lypsävät käyvät kerran-pari alkukesällä syömässä ylähakaa. Osa alueesta on ollut niittynä, ja metsittynyt ja raivattukin välillä. Myös uutta, vielä sopimuksen ulkopuolella olevaa alaa on yhdistetty vanhaan”, Kukka-Maaria kertoo.

Monet lintu-, nisäkäs- ja hyönteislajit viihtyvät pelloilla tai niiden reunoilla sekä käyttävät perinteisen maatalouden luomia peltojen ulkopuolisia laidunalueita ja niittyjä ensisijaisina elinympäristöinään, pesimäpaikkoina tai ravinnonhankintaan. Saara Ryhänen vahvistaa, että maatalousympäristön hyönteis- ja kasvilajistolle merkityksellisiä ovat muun muassa peltojen ojat, tien pientareet, puoliavoimet pellon reunavyöhykkeet ja saarekkeet, kiviaidat ja -röykkiöt, viljelemättömät peltonurkat sekä tilapäisesti viljelemättömät avoimet alat.

Uusien viljelytoimenpiteiden sekä eri kasvilajien ja -lajikkeiden kokeileminen ovat pitkään kuuluneet Koskelan tilan toimintafilosofiaan.

”Isäni tuntee parhaiten pirstaleiset peltolohkomme, joiden keskikoko on alle hehtaari. Tilalta löytyy monenlaisia maalajeja multavista moreenimaista turvemaihin, ja kivisyys ja keväinen kivienkeruu tuo haasteensa viljelyyn”, Kukka-Maaria naurahtaa.

Luomutilan nurmipelloilla kasvaa monipuolisesti eri kasvilajeja: erilaisia apiloita, nurminataa, timoteitä, sinimailasta, raiheinää, virnoja, ruisvehnää, keväällä rehuksi korjattavaa syysruista, palkokasveja ja myös viljakasveja, jotka ovat mukana viljelykierrossa erityisesti nurmea uudistettaessa.

”Luomuviljelyssä on käytössä vähemmän korjaavia työkaluja, jos esimerkiksi kylvöajankohdan ajoitus epäonnistuu. Siksi lohkojen tuntemus on erityisen tärkeää. Eniten nurmisadon laatuun vaikuttavat vuotuiset olosuhteet ja onnistuminen viljelytoimenpiteiden ajoituksessa.”

Koskelassa otetaan rehunkorjuun yhteydessä aina raaka-ainenäytteet sekä syötön aikana rehunanalyysejä.

”Ammattitaitoiset viljelijät saavat luomussakin aikaan laadukkaita rehuja. Monipuolinen kasvilajivalikoima ja lajikkeet vähentävät meillä kasvitautien torjunnan tarvetta”, yrittäjä toteaa.

Kärjet ovat huomioineet, että Valio Carbo® hiiliviljelijäkoulutuksessa opiskellaan osin luonnon monimuotoisuuden kannalta samoja asioita, kun luomuviljelyssä on käytössä.

Perinnebiotooppien kohdalla tuet korvaavat mukavasti aiheutunutta lisätyötä, Kukka-Maaria Kärki sanoo. Myös erilaisiin erikoiskohteisiin, esimerkiksi kosteikkoihin, kannattaa hänen mukaansa hakea tukia. Perinnebiotooppien ja kosteikkojen ympäristösopimusten haku on tänä keväänä taas auki.

Kaikkia luonnon monimuotoisuustyön hyötyjä ei ole helppoa kääntää suoraan euroiksi.

”Suurin syy itselläni luonnon biodiversiteetin lisäämiseen on oma kiinnostukseni. Meillä kasvaa älyttömän hyväjalkaisia hiehoja, kun ne kulkevat perinnebiotoopin polveilevassa maastossa. Hiehojen kesärehu on käytännössä ilmaista ja riittävän hyvälaatuista turvaamaan nuorkarjan sopivan kasvutahdin”, Kärki listaa monimuotoisuustyön plussapuolia.

Koskelan tilalla ei ole koskaan pyritty pelkästään huipputuotoksiin, mutta lehmät ovat esimerkiksi pitkäikäisiä. Myös pitkällä eliniällä on oma taloudellinen arvonsa.

”Pyrimme mittavaan elinikäistuotokseen, ja pitkä laidunkausi kuuluu kiinteästi tähän ajatteluun. Laiduntavat eläimet liittyvät eittämättä luonnon monimuotoisuustyöhön, kun kuoriaiset ja kottaraiset sekä muut eliöt ja eläimet lisääntyvät laiduntajien myötä.”

Koskelassa laidunnetaan myös muita metsäalueita ja alueita, joissa on metsäsaarekkeita. Ne ovat erityisen mieluisia linnuille ja muille eläinlajeille.

”Pystymme hyödyntämään alueita, jotka eivät olisi muulla tavalla hyödynnettävissä. Laidunnus ei kokemuksemme mukaan aiheuta metsätaloudelle haittaa, vaan esimerkiksi koivut kasvavat paremmin laidunnetuilla alueilla.”

”Ja välillä mietin, onko niin paha juttu, jos kasvustoissa pelloilla on muutamia rikkakasveja. Toisinaan tunnen oloni hieman erilaiseksi tuottajajoukossa, kun omalla tilalla lisäämme suomenkarjan määrää ja laidunnamme eläimiä metsäalueilla”, yrittäjä naurahtaa.

Kukka-Maarian innostus suomenkarjaan syttyi muuten ylioppilasvuonna, kun hän sai vanhemmiltaan ylioppilaslahjaksi ensimmäisen kyyttönsä, Säteen. ”Siitä lähtien suomenkarjalla on ollut paikka sydämessäni.”

Lue lisää kulttuurihistoriallisesti arvokkaasta Lohikosken myllyalueesta ja Koskelan tilan perinnebiotoopista www.saimaageopark.fi/kohteet/sulkava-lohikosken-mylly/

Kuvat: Saara Lavi / Maaseudun Tulevaisuus, Arto Apila ja Saara Ryhänen / MKN