Maito ja Me

Valiolaisen maitotilayrittäjän ammattilaissivusto

Taneli ja Tuomo Pääkkönen, Sari Perälä ja Anne Anttila
Taneli ja Tuomo Pääkkönen tarkastelevat Sari Perälän (oik.) ja Anne Anttilan kanssa heinäkuun alussa hyvään kasvuun päässyttä Kontu-härkäpapukasvustoa. Härkäpapu on ollut Pääkkösten tilalla hernettä varmempi viljeltävä. Kuva: Markku Pulkkinen.

Voimapapu lehmille

Härkäpavun ja etenkin herneen viljelyalat kasvoivat tänä vuonna. Itse tuotetulla valkuaisrehulla voi parantaa maidontuotannon kannattavuutta. Pääkkösten tilalla Kauhajoella on lisätty valkuaiskasvien viljelyä.


Tuomo, Pirkko ja Taneli Pääkkönen tarkastelevat heinäkuun alussa tiheää ja tanakkaa Kontu-härkäpapukasvustoa. Saappaiden pohjat ovat paksussa savessa, sillä edellisinä päivinä on tullut 50 milliä vettä.

”Harmi, kun sateet tulivat pari viikkoa myöhässä. Härkäpapu on kuivuudesta huolimatta onnistunut melko hyvin”, Tuomo Pääkkönen luonnehtii.

Pääkkösten tilan ensimmäinen säilörehusato oli määrältään kohtuullinen ja laadultaan hyvä. Timotei-nurminata-apilaseoksen D-arvo oli 704 ja kuidun osuus 56 prosenttia kuiva-aineesta. Yrittäjät katsovatkin luottavaisena talveen, sillä nurmi- ja valkuaisrehua näyttäisi riittävän.

Tilan reilun 90 hehtaarin viljelyalasta oli tänä vuonna neljä hehtaaria härkäpavulla ja kuusi hehtaaria herneellä. Härkäpavun viljely alkoi tilalla kuusi vuotta sitten. Herne tuli viljelysuunnitelmiin mukaan ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Palkoviljoilla tila korvaa osan ulkopuolelta ostettavasta rypsirouheesta.

Pääkkösten pihattonavetta
Pääkkösten yhden robotin pihatto valmistui vuonna 2017. Seosrehuun siirtyminen onnistui silloin hyvin, koska säilörehu oli märän kesän jäljiltä sopivan kosteaa. Uudesta navetasta ei ole vielä laidunnettu, mutta 2,5 hehtaarin jaloittelulaidun on suunnitteilla. Kuva: Markku Pulkkinen


Uudet härkäpapulajikkeet ovat kannustaneet monia tiloja härkäpavun viljelyyn. Pääkkösilläkin perinteinen Kontu-lajike vaihtuu ensi vuonna Louheksi tai Sammoksi.

Maitosuomen säilörehuasiantuntija Sari Perälä kertoo, että molemmat uudet lajikkeet sopivat hyvin maitotilalle. Louhi tuottaa hieman Kontua ja Sampoa paremman sadon. Louhen kasvuaika on Kontun luokkaa ja Sampon kasvuaika muutaman päivän Kontua lyhyempi.

”Kiinnostus härkäpavun, herneen ja herne-viljaseosten viljelyyn on lisääntynyt huomattavasti koko Maitosuomen alueella. Tänä vuonna hitaimmat jäivät ilman herneen siementä”, Perälä sanoo.

Härkäpavun viljelyn aloittamista Tuomo Pääkkönen luonnehtii päähänpistoksi. Vuosina 2014 ja 2015 härkäpapusadot olivat niin hyvät, että kasvi jäi pysyvästi tilalle. Kontun hehtaarisato on vaihdellut kuivan kesän 1 800 kilosta pitkän kasvukauden 2 700 kiloon.

”Herne on ainakin tänä vuonna ollut härkäpapua hankalampi viljeltävä, sillä se jäi savimaalla kitumaan.”

Taneli, Pirkko ja Tuomo Pääkkönen
Taneli (edessä), Pirkko ja Tuomo Pääkkönen tavoittelevat maltillista keskituotosta mutta hyviä maidon kuiva-ainepitoisuuksia. Maidon ureapitoisuutta tilalla seurataan säännöllisesti, sillä alhainen ureapitoisuus kertoo valkuaisen puutteesta ja korkea ureapitoisuus energian puutteesta. Kuva: Markku Pulkkinen


Puolikuun muotoisia syöntijälkiä jättävä hernekärsäkäs on joskus herneen-viljelijöiden riesana. Pääkkösillä kärsäkäs torjuttiin yhdellä ruiskutuksella. Härkäpapua saattaa joskus kurittaa suklaalaikku, mutta toistaiseksi se on ollut melko harvinainen. Molemmilla palkokasveilla on pidettävä neljä välivuotta, jotta kasvitaudit eivät yleistyisi.

Herne ja härkäpapu kuivataan kylän yhteisessä kuivurissa. Molemmat kasvit voi säilöä myös tuoreina, mutta siinä on riskinsä. Rotat saattavat löytää tiensä tuoreena säilöttyyn palkoviljasiiloon tai -makkaraan ja sato on silloin pilalla.

Perälä toivoo, etteivät Pääkköset heittäisi vielä kokonaan pyyhettä kehään herneen osalta. Herne vaatii kasvaakseen härkäpapua multavamman maan. Pääkkösillä viljelyssä olevaa Astronautia Perälä pitää laatulajikkeena.

Vaikka valkuaiskasvien viljely on tilalla hyvässä vauhdissa, on rypsirouhe silti seosrehun pääasiallinen valkuaislähde. Omassa myllyssä jauhettavaa härkäpapua ja hernettä syötetään eläimille vain talvella.

”Myllyttäminen vie sen verran työaikaa, että käytämme omia valkuaiskasveja vain talvisin. Herneellä ja härkäpavulla korvaamme talvikauden aikana noin neljänneksen rypsirouheesta”, Pirkko Pääkkönen laskee.

Herneen ja härkäpavun viljelyä puoltaa hyvän valkuaissadon lisäksi niiden erinomainen esikasviarvo. Molemmat kasvit keräävät typpeä viljaa ja nurmia varten sekä syväjuurisina kasveina kuohkeuttavat maata.

Käytämme myös kerääjäkasveja aina kun mahdollista.
 

Monipuolisen viljelykierron lisäksi Pääkköset huolehtivat muutenkin peltojen hyvästä kasvukunnosta.

”Kalkitsemme ja salaojitamme peltoja säännöllisesti. Tänä vuonna salaojitimme neljä hehtaaria viimeksi ostettua peltoa. Käytämme myös kerääjäkasveja aina kun mahdollista”, Tuomo painottaa.

Lehmien ruokinnalla tila pyrkii maidon korkeisiin kuiva-ainepitoisuuksiin. Ruokintasuunnitelmia tilataan ProAgrialta ja Lantmännenilta ja ”loppu viimeksi säädetään aina itse”. Omista viljoista ja valkuaiskasveista teetetään analyysit Valion laboratoriossa aina puintien jälkeen.

”Sen olemme oppineet, että liian suuria muutoksia emme appeeseen kerralla tee, muuten voivat olla kaikki asiat hetken aikaa sekaisin”, Pirkko tietää.

 

Seosruokinnan asiantuntija Anne Anttila ProAgria Etelä-Pohjanmaasta muistuttaa, että apereseptin suunnittelu kannattaa aloittaa aina alusta, kun jokin rehukomponentti vaihtuu.

”Härkäpapu sopii hyvin lypsylehmille, mutta muille eläinryhmille sitä ei yleensä kannata käyttää isoja määriä, sillä rypsissä on parempi aminohappokoostumus eikä haitta-aineita. Umpilehmille härkäpapua voi kuitenkin antaa sen verran, että niillä pysyy maku muistissa. Härkäpapua käytettäessä kannattaa rehun aminohappokoostumusta täydentää aina rypsillä”, Anttila opastaa.

Härkäpavussa on hernettä enemmän valkuaista ja herneessä härkäpapua enemmän tärkkelystä. Herne ja härkäpapu täydentävätkin hyvin toisiaan. Sekä härkäpavun että herneen maittavuus on hyvä.

Rehumuutoksia tehtäessä kannattaa seurata tarkasti maidon ureapitoisuutta, sillä urean määrä kertoo rehun energia-valkuaistasapainosta. Ureapitoisuuden pitäisi olla yli 20 mutta alle 30 milligrammaa sadassa millilitrassa maitoa. Pääkkösillä ureapitoisuus oli keskikesällä 20–21. Ensimmäisen sadon syötössä keväällä se oli 24.

”Jos ureapitoisuus jää alle 20:n, on lehmän pötsissä puutetta valkuaisaineista. Jos pitoisuus nousee korkeaksi, on eläimillä energiavajetta tai rehu saattaa olla pilaantunutta. Maitotuotoksen lisäksi lehmien hedelmällisyys kärsii, jos ureapitoisuus on suositusten ulkopuolella”, Anttila muistuttaa.

Panostus seosrehun laatuun näkyy maidon rasva- ja valkuaispitoisuuksissa ja sitä myötä maitotilissä. Nykyinen hinnoittelumalli korostaa pitoisuuksien merkitystä.

Viime vuonna Pääkkösten lehmät tuottivat rasvaa keskimäärin 4,5 ja valkuaista 3,6 prosenttia. Tänä vuonna rasvaa on herunut 4,7 ja valkuaista 3,7 prosenttia. Keskituotos oli viime vuonna 9 755 kiloa ja energiakorjattu keskituotos 10 513 kiloa lehmää kohti. Yrittäjät ovat tyytyväisiä nykyisiin pitoisuuksiin suuri ensikoiden määrä huomioiden.

Pirkko Pääkkönen painottaa, että lehmiä ei kannata ajaa liian nopeasti loppuun, vaan tavoitella maltillisia keskituotoksia.

”Jatkamme ruokinnassa nykyisillä linjoilla ja keskituotoskin paranee lehmien iän myötä. Poikimiset pyrimme saamaan nykyistä tasaisemmiksi kevätpoikimisia lisäämällä”, Pirkko summaa.

Rehuvalkuaisen lisäksi tila on lisännyt omavaraisuuttaan myös sähkön osalta.
Konehallin katolle asennettiin tänä vuonna sata, yhteensä 31 kilowattipeakin tehoista paneelia. Niille on tehty katolle omat telineet, jotta kulma aurinkoon on oikea ja paneeleiden teho mahdollisimman hyvä. Aurinkovoimalasta on vedetty sähkökaapeli 200 metrin päässä sijaitsevaan uuteen pihattoon.

”Laskelmieni mukaan paneelit maksavat itsensä takaisin kahdeksassa vuodessa. Toistaiseksi olen erittäin tyytyväinen paneeleiden sähköntuottoon ja uskon, että investointi oli taloudellisesti järkevä”, Tuomo miettii.

 

Pääkkösen tila, Kauhajoki

Yrittäjät: Pirkko (42) ja Tuomo (48) Pääkkönen. Taneli Pääkkönen (21) on tilalla kokoaikaisesti töissä. Taavi (12) ja Veera (16) käyvät ahkerasti koulua. Sukupolvenvaihdos on tehty vuonna 1994 ja tila toimii maatilamuodossa.
Maatila: Tilan viljelyala on 91 hehtaaria, josta tänä vuonna on nurmea 50, ohraa 22, kauraa 7, hernettä 6 ja härkäpapua 4 hehtaaria.
Eläimet: 70 lehmää, joista kaksi kolmasosaa on ayrshire- ja yksi kolmasosa holstein-rotua. Kasvamassa on myös muutama jerseyhieho.
Maito: Keskituotos 9 755 kg/lehmä/v. 2019 ja energiakorjattu keskituotos 10 513 kg. Rasvaa 4,5 % ja valkuaista 3,6 % vuonna 2019.
Navetta: Yhden robotin, 3 + 1 -rivinen pihattonavetta valmistui 2017. Navetassa on betoniritilälattia ja slalomlannanpoisto. Ruokinta apevaunulla. Lehmillä on parsimatto ja turvekuivike. Kaikki eläimet ovat samassa rakennuksessa. Laiduntamista ei ole vielä aloitettu, mutta se on suunnitteilla.


Teksti: Markku Pulkkinen

 

Rehuanalyysi avuksi maidon ureatasojen tulkintaan

Sari Perälä
Rehuanalyysissa kannattaa katsoa kokonaisuutta, painottavat Valio Artturi® säilörehuasiantuntijat Sari Perälä ja Eija Järvinen. Kuva: Markku Pulkkinen.

Suurin muuttuva tekijä urean taustalla on säilörehun raakavalkuaispitoisuuden muutokset. Pitoisuuksien vaihdellessa kannattaa aina ottaa rehuanalyysi, jotta voidaan reagoida muutoksiin. Mitään mittaria ei tule käyttää yksin ruokinnan muuttamisen perusteena, vaan kannattaa katsoa kokonaisuutta. Taulukosta saa karkeaa suuntaa ruokinnan säätämiseen maidon ureatuloksen perusteella.

Säilörehuanalyysi
KLIKKAA KUVA SUUREMMAKSI



Teksti: Sari Perälä ja Eija Järvinen, Valio Artturi® säilörehuasiantuntijat, Osuuskunta Maitosuomi ja Tuottajain Maito