Maito ja Me

Valiolaisen maitotilayrittäjän ammattilaissivusto

Viljan lämpötilan muutokset puinnin jälkeen kahdeksan vuorokauden ajalta.

Viljan kosteuden hyödyt ja haasteet tuoresäilönnässä

Viljan tuoresäilöntä on edullinen ja ympäristöä säästävä vaihtoehto, joka vähentää puinnin sääriskiä. Onnistuneesti säilötyn tuoreviljan koostumus vastaa kuivattua.


Kostea vilja on pölyämätöntä ja sopii erityisesti seosrehuruokintaan tuoden seokseen kosteutta.

Onnistuneesti säilötyn tuoreviljan koostumus vastaa kuivattua viljaa kuiva-aineesta laskettuna, eli nauta ei hyödy kuivauksesta.

Viljan tuoresäilöntä säästää ympäristöä, kun kuivauksen aiheuttamat hiilidioksidipäästöt jäävät pois. Jos viljasadon määrä on 3 500 kiloa hehtaarilla ja se kuivataan 25 prosentin kosteudesta 14 prosentin varastointikosteuteen, kuivaukseen kuluu 80 litraa polttoöljyä. Litrasta polttoöljyä muodostuu palaessa 2,7 kiloa hiilidioksidia.

 

Murskesäilöttävä vilja puidaan tyypillisesti keltatuleentumisasteella. Tällöin se on saavuttanut täyden energia- ja valkuaisarvon, mutta jyvät ovat suurempia ja pehmeämpiä kuin täysin tuleentuneessa viljassa.

Suositus murskesäilöttävän viljan puintikosteudelle on 35–45 prosenttia.

Hyvä nyrkkisääntö viljan sopivalle kosteudelle on, että se pysyy hetken kasassa kädessä puristettaessa. Tällöin vilja tiivistyy säilöntävaiheessa hyvin, mikä on onnistuneen säilönnän edellytys. Haittapuolena on, että kostea vilja hidastaa puintia.

Mikäli tavoitteena on maksimoida puintityö ja ehkäistä säilötyn viljan jäätymistä, vilja voidaan puida suosituksia kuivempana. Tällöin riskinä on lisääntynyt homeiden kasvu säilönnän kaikissa vaiheissa erityisesti, jos viljan kosteus on alle 30 prosenttia.

Lisäksi kuivahkon viljan tiivistäminen vaikeutuu, mikä edelleen lisää homehtumisriskiä. Pienenkin ilmamäärän pääsy viljan sekaan varastoinnin aikana saattaa riittää homeiden kasvuun.

Suosituksia kuivempien tuoreviljojen osuus vaihtelee vuosittain, mikä näkyy Valion analysoimista tuoreviljanäytteistä. Joinakin vuosina kuivien viljojen osuus saattaa olla huomattava, kuten vuonna 2018, jolloin kasvukausi oli monin paikoin hyvin kuiva.

Viljan murskesäilöntä perustuu hapettomuuteen ja happamuuteen. Viljan huolellinen tiivistäminen ja aumamuovin painotus estävät ilman pääsyä. Riittävä pH:n lasku varmistetaan säilöntäaineilla.

Kun viljan kosteus on suositusalueella, voidaan käyttää muurahaishappopohjaisia tai biologisia säilöntäaineita. Mikäli vilja säilötään suosituksia kuivempana, homehtumisriskiä voidaan pienentää käyttämällä propionihappoa sisältäviä säilöntäaineita. Yksi vaihtoehto kuivahkon viljan murske-säilöntään on ureapohjainen säilöntä, joka perustuu ammoniakin muodostumiseen.

Yksi viljan tuoresäilönnän haaste on viive puinnin ja murskauksen välissä. Yleensä säilöntäaine lisätään viljan sekaan murskausvaiheessa. Tällöin puitu vilja on saattanut odottaa murskausta useita tunteja, pahimmillaan jopa muutamia vuorokausia. Seurauksena viljan mikrobipitoisuudet lisääntyvät ja vilja lämpenee.

Aerobisten mikrobien kasvua ja viljan lämpenemistä voidaan estää lisäämällä viljaan propionihappoa sisältävää säilöntäainetta jo puintivaiheessa tai heti sen jälkeen. Propionihappo ehkäisee erityisesti homeiden ja hiivojen kasvua.

KLIKKAA KUVA SUUREMMAKSI

Luonnonvarakeskuksessa Ruukin koetoiminta-asemalla testattiin, ehkäiseekö propionihappoa sisältävä Propcorn Plus -säilöntäaine vastapuidun viljan lämpenemistä.

Koe tehtiin syksyllä 2019 ohralla, jonka puintikosteus oli keskimäärin 45 prosenttia. Säilöntäaine sekoitettiin välittömästi puinnin jälkeen 20 kilon viljaeriin. Säilöntäaineen annostelutasoja oli kolme, eli 2, 4 tai 6 litraa tonnia kohden, sekä kontrollikäsittely ilman säilöntäainetta.

Säilöntäkäsittelyiden jälkeen viljat laitettiin avonaisiin 30 litran styrox-laatikoihin, joita pidettiin ulkolämpötilaa vastaavassa tilassa. Viljan ja varastoilman lämpötilaa mitattiin tunnin välein 10 vuorokauden ajan.

Kaikilla käsittelyillä viljan lämpötila oli varastoinnin alussa alle varastolämpötilan, mutta jo tunti säilönnästä se oli noussut yli varastolämpötilan.

Säilöntäaine kuitenkin rajoitti lämpenemistä kontrolliin verrattuna. Kahdella suurimmalla säilöntäainemäärällä lämpötilan nousu oli selkeästi pienempää kuin kontrollilla ja pienimmällä säilöntäainemäärällä. Lisäksi niillä lämpötila kääntyi laskuun 10 tunnin kuluttua säilönnän alusta, kun taas kontrollilla ja pienimmällä säilöntäainemäärällä lämpötila jatkoi edelleen nousua.

Viljan kosteus oli tavoiteltua suurempi epätasaisen tuleentumisen takia. Vaikka propionihappoa sisältävä säilöntäaine on tarkoitettu ensisijaisesti kuivan viljan säilöntään, tulosten perusteella sitä voidaan käyttää kosteammallakin viljalla ehkäisemään viljan lämpenemistä, mikäli murskaus viivästyy.

Viljan korkean kosteuden takia säilöntäainemäärät olivat melko suuria vaikutusten aikaansaamiseksi. Tämä heikentää viljan tuoresäilönnän kannattavuutta. Lisätutkimusta tarvitaan vastaavan kokeen tekemiseen kuivemmalla viljalla sekä käyttäen eri säilöntäaineita.

 

Teksti: Katariina Manni (tutkija, Luonnonvarakeskus), Arto Huuskonen (tutkimusprofessori, Luonnonvarakeskus) ja Erkki Joki-Tokola (erityisasiantuntija, Luonnonvarakeskus)

 

Artikkeli perustuu Rehuviljaa entistä edullisemmin -hankkeessa tehtyyn tutkimukseen. Hanketta rahoitettiin Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta.