Maito ja Me

Valiolaisen maitotilayrittäjän ammattilaissivusto

 

Hyöty irti vapaan kaupan valmisteista – tutkitusti

Osa 1: Aineenvaihduntasairauksien hoitoon käytettävät valmisteet
 

Maitotiloille on tarjolla sadoittain erilaisia hyvää tekeviä aineita eläinten sairauden hoitoon tai ennaltaehkäisyyn. Useista näistä onkin iloa ja hyötyä, tutkitusti ja todistetusti. Suuri osa kauppatavarasta on kuitenkin tuotu markkinoille innostuksen ja ehkäpä hyväuskoisuuden vallassa, eikä tehoa ole todistettu kestävällä tavalla. Miten tuottaja voisi olla menemättä lankaan ja valita viisaasti ne tehokkaat tuotteet?

Lypsykarjatilan yleisiä ongelmia ovat erilaiset halvaukset, asetonitauti eli ketoosi, sekä vasikkaripulit. Tässä kirjoituksessa käydään läpi erilaisiin aineenvaihduntasairauksiin liittyviä valmisteita. Ruuansulatuskanavan häiriötiloissa käytettäviä valmisteita käsitellään kirjoituksen seuraavassa osassa.

Eräs maidontuottaja osti kiertävältä myyjältä poikimahalvauksen ennaltaehkäisyyn tarkoitetun tuotteen ja maksoi siitä paljon. Eläinlääkärit arvioivat, että tuote ei ollut ainoastaan täysin tehoton, vaan siitä myös maksettiin valtaisaa ylihintaa. Tuotteen maahantuoja oli immuuni tuotteen kyseenalaisen tehon osoittaville perusteluille ja ystävälliselle pyynnölle palauttaa rahat tuottajalle.

Tuotantoeläintilojen eläinlääkäreinä törmäämme usein uusiin tiloille hankittuihin eläintenhoitotuotteisiin. Tiedustelut tuotteen käytöstä ja tehosta johtavat selvitystyöhön vaikuttavista aineista, apuaineista, toimintamekanismista, tehosta jne. Erilaiset yhdisteet sisältävät vaikuttavaa ainetta eri määrän ja imeytyvät eri tavoin.

Tieto tuotteen sisältämästä vaikuttavasta aineesta ja sen pitoisuudesta puuttuu usein sekä pakkauksesta että maahantuojan verkkosivuilta. Kysymällä maahantuojalta saa usein tuoteselosteen, mutta varsinainen vaikuttava aine on joskus kaikilta hämärän peitossa. Joissain tapauksissa esite ja pakkauksen tuoteseloste ei täsmää.

Apuaineiden kanssa menee usein sormi suuhun eläinlääkäriltäkin.

Toimintamekanismille ja teholle on monenkirjavaa selitystä, ja pyydettäessä saa joskus myös kaavioita ja tutkimustuloksia. Valitettavasti olemme nähneet liudan niin sanottuja tutkimuksia, jotka on tehty muutamalla terveellä eläimellä tai vain laboratoriossa, eivätkä kaaviot toimintamekanismista aina vakuuta.

Valitettavasti harvalla maahantuojalla on tarjota tieteellisiä tutkimustuloksia asiansa tueksi. Kuitenkin vain tieteelliset kriteerit täyttävän tutkimuksen tulos (mielellään useampi samansuuntainen), joka on vertaisarvioitu muiden tutkijoiden toimesta, antaa meille varmuuden siitä, että tuote joko tehoaa tai ei tehoa kohteena olevaan sairauteen.

 

Halvausten hoitoon tarkoitetut vapaan kaupan valmisteet

Yrittäjän keinot poikimahalvauksen ehkäisyssä ja jatkohoidossa

Suun kautta käytettävistä kalkkivalmisteista on todistettu tehokkaiksi vain kalsiumpropionaatti ja kalsiumkloridi.

Toimintamekanismissa on tärkeää saada kerralla suuri annos kalsiumia kerralla, jolloin se imeytyy paremmin. Mikä tahansa kalsiumyhdiste ei sovellu tähän tarkoitukseen.

Oikeilla valmisteilla saadaan poikimahalvauksista ehkäistyä noin puolet ja eläinlääkärin antaman poikimahalvauksen jälkeisellä jatkohoidolla estettyä lehmän uudelleen halvaantuminen noin puolessa tapauksista.

Suun kautta annettavat valmisteet auttavat lehmää saavuttamaan veressä normaalin kalsiumtasapainon nopeammin kuin suonensisäiset valmisteet, jos lehmällä ei ole vielä selviä merkkejä halvaantumisesta. Markkinoilla on tällä hetkellä muutama käypä vapaan kaupan valmiste ja paljon valmisteita, joiden tehoa ei tiedetä tai jotka ovat tehottomia.

Laidunkouristuksen jatkohoito

Magnesiumin puute aiheuttaa lehmälle laidunkouristuksen, joka nykypäivänä voi hyvin iskeä minä tahansa vuodenaikana. Sen jatkohoidossa käytetään suun kautta annosteltavia magnesiumvalmisteita muutamana päivänä.

Perinteisesti käytetty määrä on ollut 30 g magnesiumia päivässä eli 50 g jauhemaista magnesiumoksidia. Tällä hetkellä suositus on vielä suurempi, 120 g magnesiumoksidia. Nämä annostukset tarjoavat eläimelle 30–72 g itse magnesiumia.

Nykyisissä pastoissa ja boluksissa on yleensä aivan liian vähän magnesiumia eli ne eivät lainkaan sovellu todellisiin magnesiumin puutostiloihin.

Kirjoittajien tiedossa on ainakin yksi markkinoilla oleva valmiste jossa 30 g annos täyttyy (70 % magnesiumsulfaattiheptahydraattia).

Fosforin puute, faktaa vai fiktiota?

Fosforin puutteen yhteys halvauksiin on puhututtanut viime aikoina.

Lehmillä, jotka saavat väkirehua, ei ole puutetta fosforista. Kirjallisuudessa on kuitenkin maininta, että osalla niistä lehmistä, jotka jäävät makaamaan poikimahalvauksen hoidon jälkeen ja joilla veren kalsiumpitoisuus on jo korjaantunut, makaamisen syynä voisi olla veren hyvin matala fosforipitoisuus.

Halvaantuneen lehmän verinäytteestä tätä on vaikea arvioida, koska niillä lehmillä, joilla veren kalsiumpitoisuus on matala, on myös matala fosforipitoisuus. Se korjaantuu, kun veren kalsiumpitoisuus saadaan kuntoon. Aidosti alhaista veren fosforipitoisuutta on makureilla hoidettu antamalla eläimelle suuri määrä hyvin helppoliukoista fosforia. Saatavilla olevissa boluksissa ja pastoissa sekä fosforin määrä että käytetty suolat ovat yleensä kaukana tarvittavista määristä.

Tarvittava forforin määrä on 150–230 g natriumdivetyfosfaattia, ja sitä on riittävästi vain muutamassa valmisteessa.

Muut fosforivajausepäilyt hoidetaan määrittämällä rehun fosforipitoisuus, laskemalla eläinten saanti ja täydentämällä sitä tarvittaessa kivennäisseoksella.


Ketoosin hoitoon tarkoitetut vapaan kaupan valmisteet

Alkulypsykauden ketoosin hoitoon ja poikimisen jälkeen lehmää piristämään tarkoitetut tuotteet sisältävät pääasiassa propyleeniglykolia ja glyserolia, jotka toimivat glukoosin esiasteina ja auttavat lehmää saamaan energiaa. Myytävissä valmisteissa on yleensä lisäksi muita aineita.

Osa niistä on teoreettisen tiedon valossa ajateltu hyödyllisiksi, ja osa lienee tarpeettomia. Joskus on mukana melassia makua parantamassa.

Propyleeniglykoli on tarpeetonta herumiskauden jälkeen, koska lehmä ei enää ole altis ketoosille. Yksittäiset annokset eivät ole haitallisia, mutta jatkuvampi käyttö saattaa lisätä insuliinin eritystä, mikä lisää lihomistaipumusta loppulypsykaudella. Lisäksi aiheutuu turhia kustannuksia.

 

Mistä oikeaa tietoa saa?

Tieteelliset artikkelit ovat tärkein lähde arvioimaan tuotteen tehoa. Lukijaystävällisempiä versioita niistä laaditaan mm. eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa oppilastöinä, joita julkaistaan kaikille avoimina internetissä. Kirjoituksen lopussa on luettelo töistä.

Kokemusperäistä tietoakin on sekä tuottajilla että eläinlääkäreillä. Niin kutsutun mutu-tiedon luotettavuutta vähentää kuitenkin se, että tuotetta saatetaan käyttää hyvin tuloksin tapauksissa, joissa asiat sujuisivat hyvin hoidosta huolimatta.

Lopuksi vielä yksi näkökulma, joka on tullut esiin valmisteiden parissa työskennellessä. Valmisteen tekijä totesi, että kun panee tuotteeseen riittävän määrän tehokasta ainetta, valmisteen hinta nousee korkeammaksi kuin kilpailijoilla.

On ymmärrettävää, että jos tekee tuotteen minimaalisella annoksella tehoainetta, sen voi myydä halvemmalla omista voitoista tinkimättä, mutta viljelijälle tuote on tehottomana pelkkä menoerä.

Toisaalta hinta ei millään lailla ole laadun tae, kuten tämän kirjoituksen alussa todettiin.

Jos haluaa rahoilleen vastinetta, on vain nähtävä vaivaa ja etsittävä valmisteiden viidakosta toimivat tuotteet. Kirjoituksissamme olemme antaneet ohjeita tuotteiden valintaan, ja myös eläinlääkärit osaavat opastaa valinnoissa.

 

Poikimahalvauksen ehkäisy ja jatkohoito

 

Ketoosin ehkäisy ja hoito

 

Kirjoittajat: ELT Mari Hovinen, ELT Heli Simojoki ja ELT Helena Rautala HY, Eltdk, Kliinisen tuotantoeläinlääketieteen osasto.

 

Kirjallisuutta (myös internetissä):

 

Lue osa 2: Ruuansulatuskanavan häiriö- ja puutetiloihin käytettävät vapaan kaupan valmisteet