Maito ja Me

Valiolaisen maitotilayrittäjän ammattilaissivusto

Turvepeltojen kestävät viljelytavat löytyvät yhteistyöllä

OMAIHKA-hankkeessa mitataan turvepelloilta vapautuvia kasvihuonekaasuja ja etsitään keinoja päästöjen vähentämiseksi.

Tuomas Huotari
Tuomas Huotari on siirtynyt turvepelloilla syyskynnöstä keväiseen lautasmuokkaukseen. Menetelmä vähentää turpeen hajoamista. Kuva: Marko Rantanen.

 

Valion tavoitteena on edetä kohti hiilineutraalia maitoketjua vuoteen 2035 mennessä. Maidontuotannon ja maitotuotteiden valmistuksen ilmastovaikutuksia vähennetään monin eri keinoin, ja rehuntuotannossa olevien peltojen rooli on keskeinen. Kasvihuonekaasupäästöjä hillitsevät toimenpiteet riippuvat kuitenkin peltomaatyypistä. Hiiliviljelyn avulla kivennäismaat saadaan sitomaan ilmasta kaasuja enemmän kuin ne vapauttavat, mutta turvepeltojen kasvihuonekaasupäästöjen hillintä on haastavampaa.

Turvepeltojen ilmastovaikutusten vähentämiseksi Valio on kartoittanut erilaisia jo tiedossa olevia päästövähennyskeinoja ja etsii jatkuvasti uusia. Hankkeisiin osallistuminen on hyvä keino olla mukana tutkimuksessa ja vaikuttaa toimenpiteiden suunnitteluun.

Suomalaisten turvepeltojen ilmastovaikutuksia arvioitaessa on tällä hetkellä käytettävissä ainoastaan yksi virallinen päästökerroin. Viljelyssä olevien turvepeltojen välillä on kuitenkin paljon vaihtelua esimerkiksi sääoloissa, turvekerroksen paksuudessa, pellon iässä, vesitaloudessa ja viljelymenetelmissä. Sekä valiolaiset että tutkijat kaipaavat vastauksia moniin kysymyksiin: Vapautuuko turvepellosta eri tavalla kasvihuonekaasuja Etelä- ja Pohjois-Suomessa? Mikä on kylmän ja lumisen talven merkitys? Ja kuinka paljon turvepellon viljelymenetelmillä voi vaikuttaa päästöihin? Valio on mukana OMAIHKA-tutkimushankkeessa, joka pyrkii vastaamaan juuri näihin kysymyksiin.

Orgaanisten maiden ilmastovaikutusten hillintä nautakarjatiloilla (OMAIHKA) on Luonnon-varakeskuksen hallinnoima tutkimushanke, jota Valion lisäksi on tukemassa A-tuottajat, MTK ja Salaojituksen-tuki-säätiö ry. Päärahoittaja on Maatalouden kehittämisrahasto Makera.

Hankkeessa mitataan nurmenviljelyssä olevilta turvepelloilta vapautuvia kasvihuonekaasuja ja etsitään keinoja päästöjen vähentämiseksi. Tulokset tukevat nautakarjatalouden siirtymää kohti ilmastoviisaampaa kotieläintuotantoa ja samalla tuotetaan tietoa kansallisen ilmastopolitiikan tueksi.

Hanke toteutetaan yhdessä viljelijöiden kanssa kuudella pilottitilalla (neljä maito- ja kaksi lihakarjatilaa) tyypillisillä turvepeltojen viljelyalueilla Pohjois-Pohjanmaalla, -Savossa ja Kainuussa. Pilotoinnin ja viljelijähaastattelujen ansiosta uudet ideat ja toisaalta myös käytännön esteet tulevat helpommin esille ja ratkaisuja voidaan pohtia yhdessä viljelijöiden kanssa. Yhteystyöverkoston avulla hankkeen tulokset on mahdollista ottaa laajasti käyttöön.

Päästöjä mitataan pimeäkammioiden avulla ja jokaisella tutkimuslohkolla on erilainen tutkimusasetelma: pellon ikä, turpeen paksuus, nurmen uudistusmenetelmä tai ojitustapa. Samalla seurataan sääoloja, pohjavedenkorkeutta ja yleisiä viljelytoimia. Hypoteesina on, että päästöt vähenevät, kun uudistus tehdään jatkuvaa kasvipeitteisyyttä vaalien ja pohjavesi on mahdollisimman korkealla viljelyn sallimissa rajoissa. Turpeen paksuuden ja pellon iän vaikutuksia ei vielä kunnolla tunneta.

Kasvihuonekaasujen mittaus, Luonnonvarakeskuksen tutkija Janna Kekkonen
Luonnonvarakeskuksen tutkija Hanna Kekkonen mittaa Korpelan tilan turvepelloilta vapautuvia kasvihuonekaasuja. Kuva: Marko Rantanen.

Korpelan tila Kuhmossa on yksi hankkeen pilottitiloista. Tuomas ja Anna Huotarin pihatto on juuri muutettu lypsyasemasta kahdelle robotille. Lypsäviä on tällä hetkellä 115 ja tavoite on 128.
Peltoalaa on tarvittu viime vuosien laajennusten seurauksena lisää. Tällä hetkellä pelloista turvepohjaista on noin puolet. Tilan kaikki pellot ovat nurmella ja vilja ostetaan.

Turvepeltojen viljelyllä on Korpelassa, kuten monella muullakin kainuulaisella tilalla, pitkä historia. Vanhimmat turvepellot ovat useita kymmeniä vuosia vanhoja, ja viljelyssä on myös uudempaa raiviota. Korpelassa OMAIHKA-hankkeen tutkimuskohteena onkin verrata eri-ikäisten turvepeltojen kasvihuonekaasupäästöjä. Kaasukammioita on asennettu kahdelle eri lohkolle; toinen lohko on kaksi ja toinen kymmenen vuotta vanha. Mittaukset aloitettiin alkukesästä 2020 ja ne päättyvät vuoden 2021 lopulla.

Luonnonvarakeskuksen tutkija Hanna Kekkonen
Luonnonvarakeskuksen tutkija Hanna Kekkonen mittaa Korpelan tilan turvepelloilta vapautuvia kasvihuonekaasuja. Kuva: Marko Rantanen.

Tuomas Huotari pitää turvepeltokeskustelua haastavana aiheena. Hän kokee ikävänä turvepeltojen mustamaalaamisen, sillä jollain alueilla kivennäismaita ei vain ole saatavilla. Esimerkiksi heillä lähimmät saatavilla olevat kivennäismaapellot sijaitsevat 15 kilometrin päässä. Huotari näkee asiassa kuitenkin myös mahdollisuuksia: turvepeltojen viljelyä on mahdollista kehittää ilmastoystävällisemmäksi, eikä tämä automaattisesti tarkoita kustannusten nousua. Uuden turvepellon raivaus tuntuu hänestä tässä maailmantilassa jo hieman arveluttavalta, mutta ymmärtää kyllä, että joillakin se voi olla tilanpidon jatkuvuuden ehtona. Huotari toivookin keskusteluun ymmärrystä ja yhteistyötä. Pyyntö tulla mukaan OMAIHKA-hankkeeseen oli Huotareille mieluisa mahdollisuus päästä vaikuttamaan suomalaisen maidontuotannon tulevaisuuteen ja saada samalla tarkkaa päästömittaustietoa omilta pelloilta.

Tuomas ja Anna Huotari
Tuomas ja Anna Huotari pitävät tilansa vahvuutena yrittäjäparin ikää, innostuneisuutta ja jatkuvaa kokeilunhalua. Kuva: Marko Rantanen.

Turvepeltojen kynnöstä on Korpelan tilalla luovuttu jo jokunen vuosi sitten. Tilalle on tullut keväinen lautasmuokkaus. Muokkauksen minimointi vähentää turpeen hajoamista ja sitä kautta kasvihuonekaasupäästöjä. Nurmikierto päättyy glyfosaattiin syksyllä ja kasvipeitteisyys säilyy koko talven. Kasvipeite sitoo maa-ainesta ja ehkäisee eroosiota. Keväällä lautasmuokkauksen jälkeen kylvetään nurmensiemen sekä suojavilja, ja sato korjataan kokoviljasäilörehuksi. Kevytmuokkaus vaatii nurmen perustamisvuonna yhden torjunta-aineruiskutuksen, muuten tulee rikkakasviongelmia. Uutena menetelmänä aiotaan kokeilla myös nurmen uudistusta keskellä kesää, jolloin yhteyttävän kasvipeitteisyyden aika on entistä pidempi.

Siemenseosten koostumus on Huotarin mielestä tärkeää sekä satovarmuuden että ympäristön kannalta. Turvepellolle hän kylvää nurminataa, ruokonataa, alsikeapilaa ja timoteitä. Erilaisia lajikkeita on yleensä 12. Turvepellolle Huotari ei suosittele timoteitä puhtaana kasvustona, myöskään puna-apila ei ole menestynyt heillä.

Turvepeltojen kasvukuntoa on Korpelassa saatu parannettua Kuhmon Lämpö Oy:n ylijäämätuhkalla,
joka muutoin olisi ongelmajätettä. Tuhkan laatu on hyvää, eikä siinä ole raskasmetallijäämiä. Kalkituksesta on voitu tuhkan ansiosta luopua. Huotari onkin pohtinut, miten sivuvirtatuhkan käyttö vaikuttaa turvepellon kasvihuonekaasupäästöihin tai maidon hiilijalanjälkeen ja tekeekö se pellosta tehokkaamman hiilivaraston. Hän heittää tutkimusaiheen innostuneena ilmaan ja olisi heti valmis seuraavaan pilottiin.

Korpelan tilan vinkit turvepeltojen viljelyyn

Korpelan tila, Kuhmo

Yrittäjät:Tuomas (35) ja Anna (39) Huotari, 2 lasta, 4 koiraa ja 1 kissa
Eläimet: Lehmälukumäärä 115, rodut ayrshire ja holstein, myös muutama jersey
Pelto: 204 ha (jatkossa 180 ha), josta turvepeltoa n. 50 %. Loput kivennäismaata (hietamoreenia ja hiesua)
Laidun: 10 ha laidunalue nuorille ja tiineille hiehoille sekä umpilehmille
Tuotos: 10 400 kg EKM