Maito ja Me

Valiolaisen maitotilayrittäjän ammattilaissivusto

Tautipaine kuriin vasikoiden ympäristössä

Vasikan hyvä hoito heti syntymän jälkeen parantaa koko karjan terveyttä.

Vastasyntynyt vasikka on syytä nähdä uutena alkuna. Jokaisen vasikan hyvä hoitaminen heti syntymän jälkeen lisää vasikoiden vastustuskykyä taudinaiheuttajia vastaan ja parantaa näin koko karjan terveyttä. Tämä vähentää tautipainetta navetassa. Siispä mitä useampi vasikka hoidetaan hyvin, sitä terveempi karja on. Lisäksi hyvin hoidetulla, terveellä vasikalla on hyvät edellytykset kehittyä korkeatuottoiseksi ja kestäväksi lypsylehmäksi.

Lypsytilan vasikoiden sairastumisessa on kyse eläinten vastustuskyvyn sekä taudinaiheuttajien määrän ja taudinaiheuttamiskyvyn välisestä suhteesta. Mitä huonompi vasikoiden vastustuskyky on ja mitä enemmän ja ärhäkämpiä taudinaiheuttajia niiden ympäristössä on, sitä herkemmin ne sairastuvat ja sitä vakavampi niiden tauti on. Eläinten sairastumiset aiheuttavat kipua ja kärsimystä sekä lisäävät työtä ja kustannuksia. Siksi vasikoiden terveyden tukeminen kannattaa.

Vasikoiden vastustuskykyä koetellaan monella eri tavalla. Taudinaiheuttajien kyvyllä tarttua ja aiheuttaa tautia on eroja.

Oman tilan vasikkaterveyden parantaminen alkaa tilanteen tarkalla kartoittamisella. Mikä on hyvin? Mitä pitää parantaa? Mitkä ovat omat vahvuudet ja haasteet vasikoiden hoidossa? Mitkä asiat ovat juuri omalla tilalla tässä elämäntilanteessa mahdollista järjestää hyvin ja mitkä kaipaavat parannusta? Oman eläinlääkärin kanssa keskusteleminen auttaa ja tietoa eri taudinaiheuttajista sekä niiden torjunnasta kannattaa etsiä aktiivisesti.

 

Tilan eläinten hyvä terveys koostuu monesta eri osa-alueesta ja pienistä yksityiskohdista. Jokaisen yksittäisen vasikan terveys vaikuttaa kokonaisuuteen. Jos yksi vasikka sairastuu, taudinaiheuttaja, esimerkiksi ripulia aiheuttava virus, lisääntyy vasikan elimistössä ja leviää ulosteen mukana ympäristöön, josta muut vasikat sitten saavat tartunnan.

Tautipaineella tarkoitetaankin juuri taudinaiheuttajien määrää eläinten ympäristössä Taudinaiheuttajat tarttuvat siis yleensä ensiksi kaikkein alttiimpina oleviin yksilöihin, eli eläimiin, jotka ovat sairaita, jotka kokevat stressiä tai, joiden puolustuskyky muuten on vähäinen, esimerkiksi vasikkaan, joka ei ole saanut ternimaitoa.

Mitä enemmän tällaisia alttiita yksilöitä navetassa on, sitä todennäköisempää on, että joku niistä sairastuu, vaikka taudianaiheuttajaa olisi navetassa vain vähäinen määrä. Kun sitten altis eläin sairastuu, taudinaiheuttaja lisääntyy ja navetan tautipaine nopeasti kasvaa. Mitä useampi eläin saa tartunnan, sitä suuremmaksi tautipaine kasvaa. Taudinaiheuttajasta riippuen pian voi olla se tilanne, että taudinaiheuttajaa on navetassa niin paljon, että myös vastustuskyvyltään normaalit vasikat ja myös aikuiset eläimet sairastuvat.

 

Vasikka on emänsä kohdussa hyvässä suojassa maailman ulkoisilta tekijöiltä, kuten erilaisilta taudinaiheuttajilta, eikä sen puolustusjärjestelmä siis kohtaa vieraita rakenteita, jotta voisi oppia niistä. Naudoilla istukka ei myöskään läpäise emän vasta-aineita sikiön verenkiertoon, ja siksi vasikat syntyvät maailmaan ilman vasta-aineita.

Vastasyntyneen vasikan puolustuskyky onkin hyvin kehittymätön ja altis esimerkiksi stressin vaikutuksille. Vasikan kasvaessa osa sen puolustuskyvystä kehittyy melko hitaasti, saavuttaen saman tason kuin aikuisilla vasta noin puolen vuoden iässä. Lehmävasikoilla vastustuskyvyn kehitys on suhteessa kiimakierron käynnistymiseen. Kun kiimat alkavat, yleensä myös puolustus on saavuttanut toiminnassaan aikuisen tason.

Vastasyntyneet vasikat eivät kuitenkaan ole kokonaan vailla puolustuskykyä, sillä elimistön puolustusjärjestelmä alkaa kehittyä jo alkutiineydestä, ja sikiön kasvaessa sen puolustussolut syntyvät, kehittyvät ja erikoistuvat. Esimerkiksi opitulle puolustuskyvylle tärkeät, vasta-aineita tuottavat B-solut kehittyvät ja erikoistuvat sikiön luuytimessä. Myös suurin osa synnynnäiseen vastustuskykyyn kuuluvista asioista nimensä mukaisesti toimii jo vasikan syntyessä.

Vasikoiden puolustusjärjestelmä siis pystyy reagoimaan taudinaiheuttajiin ja torjumaan niitä heti syntymän jälkeen, mutta vasteet ovat heikompia, hitaampia ja helpommin taudinaiheuttajan voitettavissa kuin aikuisilla. Ja ilman vasta-aineita ja erilaisia taudinaiheuttajia tunnistavia muistisoluja vasikoiden vastustuskyky perustuu pääasiassa siis synnynnäiseen immuniteettiin. Siksi vasikoiden puolustuskykyä täytyy tukea.

 

Vasikat kohtaavat elämässään monia haasteita. Stressireaktio on kehittynyt auttamaan eläintä selviämään näistä elimistön tasapainoa uhkaavista asioista. Stressi määritelläänkin elimistön reaktioksi uhkaavaa vaaraa vastaan ja sen ensisijainen tarkoitus on siis puolustaa elimistöä.

Kun eläintä uhkaa jokin vaara, elimistössä aktivoituu sympaattinen hermosto ja stressireaktiota ryhtyy säätelemään hypotalamuksen, aivolisäkkeen ja lisämunuaisten muodostama monimutkainen yhteistyö. Tällä yhteistyöllä on vaikutusta elimistön puolustusjärjestelmään, ja immuunipuolustuksen osat puolestaan taas vaikuttavat stressireaktion säätelyyn. Siksi stressi ja eläimen vastustuskyky taudinaiheuttajia vastaan ovat läheisessä tekemisessä keskenään.

Stressi ja vastustuskyky taudinaiheuttajia vastaan ovat läheisessä tekemisessä keskenään.

Eläimen hyvinvoinnille ja terveydelle ratkaisevaa on se, kuinka paljon sen elimistön voimavaroja haastavasta tilanteesta selviäminen siltä vie ja kuinka kauan kestää, että elimistön voimavarat palautuvat stressiä edeltäneelle tasolle. Tämä luonnollisesti riippuu myös elimistön voimavaroista ennen haastavaa tilannetta. Vasikoilla on elämässään monia haasteita ja niiden voimavarat ovat paljon aikuisia eläimiä vähäisemmät. Siksi varsinkin stressin summavaikutus koettelee vasikoita. Tämä tarkoittaa sitä, että kaksi tai useampi stressitekijä yhdessä kuormittaa vasikoiden elimistöä suhteessa enemmän kuin jos eri haasteet kohdattaisiin erillään toisistaan.

Vasikat altistuvat erilaisille puolustusjärjestelmää häiritseville stressitekijöille heti syntyessään. Jo normaali syntymä lisää stressihormonien pitoisuuksia elimistössä. Hapenpuute ja vaikea poikiminen lisäävät stressiä, kudosvaurioita ja kipua. Tiedetään, että vaikean poikimisen jälkeen vasikat seisovat hitaammin ja imevät huonommin, jolloin ne ovat vaarassa jäädä ilman ternimaitoa.

Stressi myös hidastaa vasta-aineiden imeytymistä. Siksi kaikkien poikimisten valvominen ja niissä avustaminen tarvittaessa sekä vastasyntyneen huolellinen hoitaminen ovat tilan vasikoiden terveyden tukemisessa tärkeitä asioita. Lisäksi kanadalaisen tutkimuksen mukaan vasikat hyötyvät kivunlievityksestä vaikean syntymän jälkeen.

 

Myös lämpö on tärkeää. Vastasyntyneillä vasikoilla on vain vähän energiavaroja ja paljon lämpöä haihduttavaa pinta-alaa suhteessa elopainoon. Lisäksi ne ovat märkiä. Veto lisää lämmönhukkaa, samoin märkä tai kuivittamaton alusta.

Kylmästressi kuluttaa vastasyntyneen elimistön voimavaroja ja häiritsee vasta-aineiden imeytymistä. Siksi lämmin ja vedoton paikka syntyä ja hyvä hoito heti syntymän jälkeen edistävät karjan eläinten terveyttä.

Ternimaidon saannilla on puolustuskykyyn positiivinen vaikutus myös sen sisältämän lämmön, energian ja ravinteiden takia.

Vasikka on kohdussa normaalisti täysin steriilissä ympäristössä, eikä sen elimistö siis kohtaa bakteereita. Kun vasikka syntyy, sen elimistöön alkaa siirtyä emän limakalvoilta, syljestä ja ympäristöstä elintärkeää normaalia bakteerikantaa. Emän hyvä terveys ja poikimaympäristön puhtaus ymmärrettävästi auttavat siinä, että vasikkaan siirtyy enemmän hyödyllisiä kuin haitallisia bakteereita.

Syntyessä ehjä iho on tärkeä suoja elimistölle, sillä bakteerit ja virukset sekä vieraat aineet eivät pääse siitä läpi. Siksi poikimaympäristön tulee olla turvallinen ja runsaasti kuivitettu, jotta vasikoiden iho pysyykin ehjänä. Vasikoiden sairastuvuus tilalla voi siis kasvaa poikimaympäristön puutteiden takia. Esimerkiksi ripulien ja napatulehdusten on todettu lisääntyvän, jos poikimaympäristö on likainen. Samaten vasikka voi saada taudinaiheuttajia emältään. Esimerkiksi salmonella tarttuu emän ulosteesta vasikkaan helposti poikimisen yhteydessä.

 

Koska vasikalla ei siis syntyessään ole omaa opittua puolustuskykyä, luonto on järjestänyt asian niin, että vasikka ”lainaa” tätä vastustuskykyä emältään. Ternimaito on tarkoitettu vastasyntyneen vasikan ensimmäiseksi ateriaksi. Se sisältää paljon vasta-aineita, muita proteiineja, sokeria, rasvaa, kivennäisaineita, vitamiineja sekä kasvutekijöitä ja emän valkosoluja. Ternimaidon saannin hyödyistä naudan elämään tiedetään koko ajan lisää.

Riittävä ternimaidon saanti parantaa vasikoiden terveyttä ja vaikuttaa myös terveyteen ja tuotokseen vasikan kasvettua aikuiseksi. Koska vasta-aineet imeytyvät vain jonkin aikaa syntymän jälkeen, hyvälaatuisen ternimaidon nopea ja runsas juottaminen heti syntymän jälkeen on äärimmäisen tärkeää.

Ternimaidon sisältämän emän valkosolut (B-solut, T-solut, makrofagit ja neutrofiilit) toimivat vasikan elimistössä monella eri tavalla auttaen vasikan puolustuskykyä kehittymään, tunnistamalla ja tappamalla taudinaiheuttajia, parantamalla vasta-aineiden imeytymistä ja lisäämällä vasikan omien puolustussolujen aktiivisuutta.

Lisäksi vasikka saa ternimaidosta emän tuottamia kasvutekijöitä, sekä erilaisia välittäjäaineita, joilla on myös merkitystä puolustuskyvyn kehitykselle sekä ruuansulatuskanavan toiminnalle. Ternimaito heti syntymän jälkeen auttaakin limakalvojen suojamekanismeja toimimaan ja voi näin ennaltaehkäistä ripuleita. Emän valkosolut häviävät vasikan elimistöstä 3–5 viikon iässä. Huomionarvoista on myös se, että ternimaidon pakastaminen tuhoaa nämä solut.

Vasikan vastustuskyky joutuu koetukselle. Hyvä alkuhoito auttaa taistelussa taudinaiheuttajia vastaan.

 

Onnistuneen alkuhoidon merkitys eläinten terveydelle on siis erittäin suuri ja jokaisen karjaan syntyvän vasikan terveys ja hyvinvointi on tärkeää. Ei ole olemassa ”taikapilleriä” joka korvaisi poikimisen valvonnan, vasikan hyvän hoidon, kuivaamisen, puhtauden ja ternimaidon saannin heti syntymän jälkeen. Siksi kaikki tilan vastasyntyneet vasikat olisi pystyttävä hoitamaan mahdollisimman hyvin. Tämä ei ole nykyaikana itsestään selvää, sillä se vaatii aikaa ja hoitajan jaksamista.

Nautatilalla yrittäjä joutuu usein pohtimaan, miten ihmeessä kaikki työt ehditään tekemään ajallaan ja kunnolla. Siksi kaikki parannukset, pienetkin, oikeaan suuntaan työtaakan helpottamiseksi hyödyttävät.

Jos pystyy esimerkiksi paremmalla järjestyksellä tai jonkin työvaiheen suunnittelulla sujuvammaksi säästämään joka päivä aikaa 15 minuuttia, ajansäästö on vuodessa huomattava. Esimerkiksi parempi järjestys, hyvät kirjanpitorutiinit tai toimiva lypsyjärjestys eivät maksa mitään, mutta säästävät aikaa ja hermoja joka ainut päivä.

Arjen hallinnan parantaminen kannattaa aloittaa helpoista kohteista ja tehdä parannusten eteen töitä joka päivä lyhyt hetki. Tällöin ei kuormita itseään, mutta pitkän ajan kuluessa jo 5–10 minuutin työ päivässä kerryttää huomattavia tuloksia.

Voi esimerkiksi ottaa tavaksi tehdä työn sujuvuuden ja järjestyksen eteen yhden pienen asian päivässä. Alussa uuden tavan oppiminen voi tuntua työläältä, mutta kannattaa muistaa, että rutiinin kehittämiseen menee noin kuukausi ja sen jälkeen asia sujuu yleensä helposti.

Siisteys ja hyvä järjestys ovat tavoittelemisen arvoisia, sillä ne lisäävät viihtyisyyttä ja hallinnan tunnetta mutta myös säästävät aikaa ja lisäävät työturvallisuutta, työn mielekkyyttä sekä vähentävät kaaoksen tuntua ja parantavat tilan tautisuojausta.

Kaikki päivittäiset rutiinit kannattaa muutenkin järjestää mahdollisimman sujuviksi ja etsiä juuri se itselle sopiva tapa tehdä ne. Näin asiat on mahdollista hoitaa hyvin myös kiireaikaan, ja aikaa jää varmemmin joka päivä esimerkiksi eläinten tarkkailuun, poikimisten valvomiseen ja syntyneiden vasikoiden huolelliseen hoitamiseen.

 

Tilatason tautisuojauksen tavoitteena on siis parantaa eläinten vastustuskykyä, vähentää erilaisten taudinaiheuttajien määrää eläinten ympäristössä sekä estää uusien taudinaiheuttajien tulo tilalle. Erityisesti tilan vasikat hyötyvät toimivasta tautisuojauksesta.

Jokapäiväisessä toiminnassa tautisuojaus on ennen kaikkea riskien minimoimista ja se koostuu monesta asiasta, kuten esimerkiksi tautisulun käytöstä, vierailijoille tarjottavista suojavaatteista, eläinten terveydenhuoltotyöstä, tilojen puhtaanapidosta, kulkureittien suunnittelusta, rehuhygieniasta, tuhoeläinten torjunnasta, ostoeläinten terveystodistuksista, huolellisuudesta eläinten siirroissa ja kuljetuksissa sekä varovaisuudesta ulkomaanmatkojen suhteen.

Tautisulku saadaan järjestettyä melkein mihin eläinsuojaan vain. Toimivat ohjeet varmistavat, että kaikki osaavat sulkua ja suojavaatteita käyttää. Siisteys ja hyvä järjestys auttavat tautisulun ylläpidossa ja helpottavat toimimista myös muuten. Kulkureittejä miettiessään kannattaa piirtää itselleen avuksi navettansa pohjapiirros ja merkitä piirrokseen nykyisin käytössä olevat reitit ja katsoa, miten ja missä ne risteävät. Siten voi kartoittaa riskejä ja parantaa tilannetta.

Myös navetan ulkopuolella tapahtuvaa toimintaa voi tarkastella samalla tavalla. Voidaanko kulkureittejä muuttaa niin, että esimerkiksi teuras- ja maitoauton reitit eivät risteä eläinliikenteen tai säilörehun noutoreitin kanssa? Voidaanko lehmät ohjata laitumelle niin, että niiden kulku ei risteä muun liikenteen kanssa, vaan eläimet kulkevat omia kujiaan? Mistä ovesta teuraat ja välitysvasikat noudetaan?

Kaiken ei siis tarvitse maksaa paljoa. Ja joskus apu löytyy yllättävistä asioista. Kuten huomasi tuottaja, joka pohti vasikkavälitysauton saapumisen mukanaan tuomaa tautiriskiä ja sattumalta huomasi pihallaan seisovan harrastehevosten trailerin. Siispä sonnipojat kyytiin ja vasikka-autoa vastaan sopivaan kohtaan kylätien varteen.

Hyväksi havaittuja konsteja vasikoiden terveyden tukemiseksi kannattaa kysellä ja jakaa edelleen esimerkiksi vasikkapienryhmissä tai vaikkapa sosiaalisessa mediassa. Vinkeistä voi sitten jokainen poimia itselleen ne sopivat. Nykyaika vaatii paljon ja maailma muuttuu kovaa tahtia. Osa asioista kuitenkin on ja pysyy. Vasikat tarvitsevat hoitonsa ja ternimaitonsa myös tulevaisuudessa.