Maito ja Me

Valiolaisen maitotilayrittäjän ammattilaissivusto

Sukupolvenvaihdos voi myllertää koko suvun

Sukupolvenvaihdosta suunniteltaessa täytyy rehellisesti miettiä, onko tilan pyörittäminen taloudellisesti mielekästä. Ensin pitää kuitenkin selvittää, mitä itse kukin haluaa.

Sukupolvenvaihdos, sukupolvet
Sukupolvenvaihdoksessa täytyy katsoa asioita monesta näkökulmasta. Kuva: 123RF ja Johanna Siljola.

Maatilan omistuksen ja toiminnan siirtäminen jälkipolville voi mennä ihan hyvin. Sukupolvenvaihdoksella on kaikki mahdollisuudet sujua kivuttomasti, jos tila tuottaa ja sen asiat ovat muutenkin kunnossa eikä sukupolvien välillä tai takana piileskele henkisiä mörköjä.

Tilan toiminnan siirtäminen lapsille on kuitenkin parhaimmillaankin iso muutos, joka nostattaa pintaan monenlaisia tunteita, eivätkä ne kaikki ole myönteisiä. Tilan jättäjällä voi olla päällimmäisenä pelko siitä, että joutuu siirtämään elämäntyönsä lapselleen, joka alkaakin tehdä omia päätöksiä ja muuttaa tai pilaa kaiken.

Tilan jättäjät voivat myös kantaa harteillaan sukupolvien yli ulottuvia ongelmia, kuten epätasa-arvoisuutta tai katkeruutta siitä, että eivät itsekään olisi aikanaan halunneet ryhtyä jatkajaksi tai tulla appivanhempiensa taloon.

”Vanha sukupolvi voi nähdä uuden uhkana ja tuntea katkeruutta, jota ei ole koskaan tullut aiemmin käsiteltyä”, kertoo psykoterapeutti Toni Mäkelä. Hän auttaa perheitä sukupolvenvaihdoksessa Välitä viljelijästä -hankkeen kautta mutta myös yksityisesti.

Mäkelän havaintojen mukaan tilasta luopuminen kokonaan voi olla jopa helpompaa kuin sukupolvenvaihdos.

”Ihmiset ovat usein helpottuneita, jos tilan toiminta päättyy. He pääsevät pois tilanteesta, jossa rahat eivät riitä ja elämä on muutenkin haastavaa. Lisäksi luopuminen voi katkaista yli sukupolven jatkuvia ongelmia”, Mäkelä sanoo.

Joka tapauksessa oman uran lopettamisesta seuraa usein tyhjyyden tunne, jos elämään ei ole mahtunut mitään muuta kuin työ tai sen kautta syntyneet verkostot. Maatilaan liittyy monella kaikki, myös vapaa-aika ja sosiaalinen elämä.

”Kannattaa yrittää luoda verkostoja ja harrastuksia myös maatilayrittäjäpiirien ulkopuolella, koska se auttaa irtautumaan”, Mäkelä kannustaa.

 

Sukupolvenvaihdos on haastava tilanne myös jatkajille. Ensimmäinen kysymys onkin: haluanko tätä. Sitoutuminen maitotilayrittäjän vaativaan uraan voi onnistua vasta, jos valinta on aidosti oma.

”Monesti perheessä on pedattu jatkajan paikka jo pienestä pitäen jollekin lapsista. Nuorille pitäisi kuitenkin antaa vapaus valita oma tiensä ja kokeilla erilaisia mahdollisuuksia”, Mäkelä huomauttaa. ”Ja yhtä lailla luovuttajan pitäisi voida valita, kenelle tilan jättää.”

Jos perheessä on useampia lapsia, heidän kaikkien toiveet on tärkeä selvittää. Siksi sukupolvenvaihdoksen suunnitteluun pitäisi ottaa jättäjien lisäksi koko jatkava sukupolvi, myös sisarukset, vaikka tilaa jatkaisi vain yksi.

Sukupolvenvaihdokset alkavat usein verosuunnittelusta, mutta sitä ennen pitää puntaroida jatkajan henkiset ja psyykkiset voimavarat.

Heti sen jälkeen kannatta kuitenkin alkaa puhua kannattavuudesta. Voi olla, että jättäjät ovat joutuneet sinnittelemään tai tekemään outoja taloudellisia virityksiä, mutta niistä on sukupolvenvaihdoksessa päästävä eroon.

”Sukupolvenvaihdos voi olla mahdollisuus saada tilan asiat oikealle tolalle. Ykkösprioriteetti on taloudellinen tasapaino ja mielekäs yrittäjyys. Jos taloudellinen kannattavuus ei ole mitenkään mahdollista, tila on syytä ajaa alas”, Mäkelä painottaa.

Myös jättäjän ja jatkajan roolit täytyisi saada selkeiksi. Muuten tilan luovuttaja ei välttämättä oikeasti luovukaan, vaan jää valvomaan toimintaa.

”Jos työ on täyttänyt ihmisen koko elämän, voi olla vaikea päästää irti. Myös tilan jatkajat saattavat turvata liikaa edelliseen sukupolveen. Henkinen ja fyysinen välimatka olisi kuitenkin tärkeää kaikkien kannalta”, Mäkelä huomauttaa.

 

Ylisukupolviset ongelmat nivoutuvat monesti naisen asemaan maatilalla: miniä ei kelvannut edelliselle sukupolvelle, eikä kelpaa tämä uusikaan.

”Tilalle tuleva puoliso koetaan uhkana ja onnenonkijana. Siitä seuraa heti huono asetelma jatkamiseen. Luvassa on katkeruutta, jota siirretään eteenpäin”, Mäkelä harmittelee.

”On tärkeä yrittää katkoa negatiivinen kierre, jossa ei ole paljon liikkumatilaa kenelläkään. Monesti perheeseen avioliiton kautta tullut yrittää todistaa kelvollisuutensa, eikä mikään kuitenkaan tunnu appivanhemmille riittävän.”

Ylipäänsä tasa-arvosta olisi tärkeä keskustella sukupolvenvaihdoksessa, ettei jatketa edellisen ja sitä edellisen sukupolven epätasa-arvoisia asenteita ja tapoja. Mäkelän mukaan maatiloilla on vieläkin esimerkiksi melko yleistä, ettei vaimolla ole omaa pankkitiliä.

”Molemmat aviopuolisoista kuitenkin tekevät tilalla yhtä lailla töitä, joten molemmille pitäisi taata yhtä iso tulo sekä taloudellinen itsenäisyys. Vain sillä tavalla voidaan luoda tasapainoista ja mielekästä yrittäjyyttä aviopuolisoiden kesken.”

 

Susanna Cygnel 
Toimittaja