Maito ja Me

Valiolaisen maitotilayrittäjän ammattilaissivusto

Pitoisuudet nousuun – pienryhmässä jaetaan tietoa

Osuuskunta Pohjolan Maidon Maitoakatemian Pitoisuus-pienryhmässä keksitään yhdessä keinoja maidon rasva- ja valkuaispitoisuuksien nostamiseen. Maito ja me -lehti seuraa pienryhmää vuoden ajan.

Maitotilayrittäjät Jaana ja Tuomas Sohlo päättivät osallistua Oulun pitoisuuspienryhmään kohentaakseen tilansa maidon pitoisuuksia. ”Ne laahaavat alhaalla, etenkin rasvapitoisuus”, Jaana Sohlo kertoo.

Sohloilla on Limingassa yhden lypsyrobotin tila ja 60 lypsävää. Tarkoitus on nostaa lypsävien määrä 70:een ja luopua sonnien kasvatuksesta.

Sohlot uskovat jo ensimmäisen tapaamisen jälkeen, että pitoisuuspienryhmään osallistuminen kannattaa. ”Pienryhmä on antoisa tapa oppia ja saada uusia ideoita. Siellä on samanhenkisiä ihmisiä, joiden kanssa tuntuu helpolta keskustella tilan asioista. Asiat käsitellään luottamuksellisesti ja vapaampaankin keskusteluun jää aikaa”, Tuomas Sohlo kuvailee.

Sohlon tilalla maidon rasvapitoisuus on tällä hetkellä neljän luokkaa ja valkuaispitoisuus noin 3,6.

”Pitoisuus on kaksipiippuinen asia: jos lypsää paljon litroja, pitoisuudet on hankala pitää ylhäällä.”

Maitotilayrittäjät Jaana ja Tuomas Sohlo osallistuvat pitoisuuspienryhmään ja haluavat nähdä tuloksia eli parempia pitoisuuksia.

 

MaitoSuomen pitoisuushinnoittelu muuttui vuoden alusta. ”Maidon rasvan ja valkuaisen arvostaminen on noussut ja niistä maksetaan hyvin. Ensimmäisenä pienryhmäpäivänä keskusteltiin, että miten tilat saavat hinnoittelun muutoksesta parhaan hyödyn irti.”, kertoo projektityöntekijä Antti Keskipalosaari Maitoakatemiasta.

Jokainen tila sai pienryhmätapaamisessa halutessaan kertoa oman tilansa keskituotoksen ja maidon pitoisuudet, ja niiden perusteella laskettiin yhdessä maidon hinta. Maidon hintalaskurin avulla selvitettiin, nouseeko maidon hinta vuonna 2019. ”Suurimmalla osalla nousi”, Keskipalosaari kertoo.

Tuomas Sohlon mielestä pienryhmässä kannattaa hyödyntää ryhmäpainetta, koska muiden osallisuus kannustaa. ”Haastoin ryhmäläisiä, että ottavat pitoisuuksistaan kuvan ja pyrkivät nostamaan pitoisuuksiaan vuoden aikana”, Sohlo kertoo. ”Nyt jokaisella ryhmäläisellä on kuva alkutilanteesta. Itse kunkin onnistumiset tai toisaalta epäonnistumisetkin ovat opettavaisia meille kaikille.”

 

Ensimmäisellä pienryhmätapaamisella pohdittiin myös, miten ruokinnalla voidaan vaikuttaa maidon pitoisuuksiin ja keskituotoksen nostoon. Ryhmän kanssa käytiin eri keinoja läpi ja pohdittavaa jäi seuraaviinkin kertoihin.

Petri Kurvisella on Vaalan Veneheitossa reilun 60 lypsävän automaattilypsytila ja 140 hehtaaria viljelymaata. Hän on perehtynyt ruokinta-asioihin ihan uransa alusta asti.

”Ruokinnalla saadaan lehmä pysymään kunnossa. Tulehdusten ja vaikka poikimahalvausten muodossa tulee äkkiä monen tuhannen euron hävikki, jonka voi välttää satsaamalla ruokintaan”, Kurvinen perustelee.

Hän on vuosien varrella tehnyt ruokinta-asioissa yhteistyötä rehuyritysten sekä eläinlääkärien kanssa ja toivoo löytävänsä pienryhmästä lisää tiedonjyväsiä oman tilansa toiminnan tehostamiseen. Kurvinen harmittelee, että ruokintatietous ei ole ihan pysynyt tuotoksen nousun mukana.

”Nykyään tuotokset ovat ihan eri luokkaa kuin 1980-luvulla, mutta silti tuntuu, että vieläkin mennään takavuosien opeilla ja ajatuksilla monessa asiassa.”

Pitoisuuksiin vaikuttaa Kurvisen mukaan eniten säilörehun laatu. ”Kyse on koko ketjusta eli oikeasta lannoittamisesta ja säilönnästä, rehun laadusta ja lopulta lehmän syönnistä. Mitä parempi säilörehu on, sitä parempi on myös syönti. Lisärehut ovat hienosäätöjä.”

Petri Kurvinen on ollut aina kiinnostunut ruokinnasta, koska se vaikuttaa suoraan lehmän terveyteen ja tuotokseen.

Sohlon tilalla otettiin kuukausi sitten lypsyrobotti käyttöön. Pitoisuuksia yritetään parantaa hienosäätämällä ruokintaa. Tällä hetkellä lehmiä ruokitaan seosrehulla, jossa on rypsirouheapetta ja murskesäilöttyä viljaa.

”Näytteitä otetaan säännöllisesti ja ProAgrian neuvoja tekee ruokintasuunnitelmat. Rasvapitoisuus onkin jo noussut 0,2 yksikköä. Asiantuntijan tekemästä ruokintasuunnitelmasta kannattaa pitää kiinni”, Tuomas Sohlo huomauttaa ja lisää, että ruokinnalla saadaan melko nopeita mutta ei välttämättä kovin suuria muutoksia. ”Jalostuksella muutokset ovat isompia, mutta tuloksia pitää odottaa seuraavaan sukupolveen.”

Vasta ensimmäinen Maitoakatemia Oulun Pitoisuus-pienryhmätapaaminen on takana ja vuoden mittaan on vielä monta tapaamista ja myös tilakäyntejä.

Seuraavassa pienryhmässä vertaillaan syksyn 2018 ja kevään 2019 tuloksia sekä mietitään, onko maidon hinta parantunut ja keskituotos noussut. ”Käymme läpi, mitä ratkaisuja tiloilla on tämän asian eteen tehty. Onnistumiset jaetaan ryhmässä kaikkien osallistujien hyväksi”, Keskipalosaari kertoo.

Osallistujat ottavat mukaan tietoja tiloillaan käytettävistä rehuista. ”Sieltä ehkä löydetään keinoja tuotannon kannattavuuden parantamiseen”, Keskipalosaari selittää.

Petri Kurvinen toivoo saavansa jossain vaiheessa syvällistä tietoa säilörehun säilönnästä, esimerkiksi oikeasta tiivistämisestä, eikä pelkästään säilöntäaineista. ”Myös rehun hygieeninen kerääminen kiinnostaa ja se, miten lannoituksesta saataisiin kaikki mahdollinen hyöty irti”, Kurvinen sanoo.


Teksti: Susanna Cygnel