Maito ja Me

Valiolaisen maitotilayrittäjän ammattilaissivusto

Biokaasun tankkauksessa tulee olla suojalasit, pitkät suojavaatteet ja rukkaset. Juhana Roimola tankkaa biokaasulla kulkevaa maidonkeräysautoa Lahdessa. Ilman kosteus tiivistyy sumuksi tankkausta lopettaessa kylmän polttoaineen vaikutuksesta. Kuva Janne Viinanen

Maidonkuljettajan työn turvallisuus – myös tilan asia

Maitoauton kuljettajan työturvallisuutta parantaa esimerkiksi se, että maitotilan tiet ja piha-alueet pidetään aurattuina ja hiekoitettuina.

Juhana Roimola, 30, on yksi Valion maidonkeräilyä hoitavista kuljettajista. Miehikkälästä kotoisin oleva Roimola pitää työnsä monipuolisuudesta.

”Saan raitista ilmaa ja näen kauniita maalaismaisemia. Maitoautonkuljettajan työ on yllättävänkin monipuolista − itsenäistä ja fyysisempää verrattuna useisiin muihin kuljetusammattilaisten työtehtäviin. Vuorotyökin sopii minulle.”

Autoyhtymä Roimola Ky:ssä on ajossa kaksi maitoautoa. Yrityksen omistavat Juhanan isä Jukka Roimola ja setä Tomi Roimola. Jukka ja Tomi ovat toisen polven kuljetusyrittäjiä. Maitoa Roimolat ovat keränneet koko yrityksen historian ajan, eli jo vuodesta 1954 lähtien.

Yleensä Juhana ajaa peräkkäisinä päivinä viisi tai neljä vuoroa. Joka toinen viikonloppu on vapaa. Hän vastaa Roimolan yrityksessä Kärkölän auton työvuorosuunnittelusta, eli voi vaikuttaa omiin työaikoihinsa.

Noin 350 Roimolan kollegaa kerää 78 maitoautolla maitoa valiolaisilta tiloilta. parantaminen taas on osa koko Valioryhmän toimintaa, ja yrityksen konsernitason strateginen tavoite. Mutta millaisia työturvallisuusasioita maitoauton kuljettaja kohtaa työssään?

Maitoauton kuljettaja Juhana Roimola pitää työnsä monipuolisuudesta. Kuva: Janne Viinanen

Aamuvuoro alkaa syöttämällä kuljettajakortti ajopiirturiin, käynnistämällä Kamu-ajoneuvopääte ja varmistamalla, että säiliön venttiilit ovat keräilyasennossa. Toiseen auton jääkaapeista keräillään tiloilta otettavat maitonäytteet, ja toisessa on tiloille kuljetettavat tuotteet.

”Keräämme maitoa yötä päivää. Lisäkseni tätä biokaasulla kulkevaa maidonkeräysautoa ajaa kolme muuta kuljettajaa. Yövuorossa ollut kuljettaja on lastannut minulle valmiiksi tiloille vietävät tuotteet, jotka ensin Valmakaupan henkilökunta on laittanut valmiiksi”, Roimola kertoo.

Maitoautossa kulkee tiloille elintarvikkeita, mutta myös tuotantotarvikkeita, kuten painavia maitojauhesäkkejä ja pesuainekanistereita.

”Auton tuotantotarvikkeiden kuljetustilan ylähyllyllä saattaa olla haastavimmillaan monta 20 litran pesuainekanisteria, jos säkit täyttävät muun tilan. Kanistereiden nostelu on raskasta, ja myös jonkinlainen työturvallisuusriski. Elintarvikkeiden kuljetukseen maitohuoneessa olisi hyvä olla aina kori.”

Maitohuoneen ja tilojen pihojen valaistus on Roimolan kokemuksen mukaan yleensä hyvä ja riittävä. Maitohuoneiden matalien oviaukkojen karmeihin hän sen sijaan on kopsauttanut päänsä useasti.

 

Maidonkeräily alkaa nesteytetyn biokaasun tankkauksella Lahdessa. Roimola pukee suojalasit, ranteen peittävät rukkaset, ja päällä on oltava myös pitkät, käsivarret ja jalat peittävät suojavaatteet. Jos nesteytettyä biokaasua roiskuu iholle, se polttaa ja aiheuttaa pahimmillaan palovamman kaltaisen paleltuman.

Tankkauksen jälkeen Roimola lähtee keräämään maitoa 10 tilalta, kultakin 1 500−6 000 litraa.

Tilalla Roimola asettaa maitonäytepikarin maitoauton perässä olevaan telineeseen, johon analysoitavaa maitoa kerätään sykäyksittäin säiliöstä autoon siirron aikana.

Maitohuoneessa tilasäiliön lämpötila tarkastetaan, säiliön päällä oleva tarkistusluukku avataan ja maito arvioidaan aistinvaraisesti. Jos kaikki on kunnossa, kiinnitetään keräilyletku ja maito imetään autoon.

Kuljettajalla ei tarvitse olla maitohuoneeseen mennessään suojavarusteita, jos tilalla ei ole todettu esimerkiksi virusripulia. Tautitapauksissa kuljettaja pukee päälleen töppöset ja käsineet sekä huolehtii muusta asianmukaisesta desinfioinnista.

”Suojatöppöset jalassa liukastumisriski on tosin suuri erityisesti talvella”, Roimola huomauttaa.

Vuoron aikana Roimala poikkeaa tyhjentämässä auton nupin säiliön kaksi kertaa perävaunuun maidonkeräysauton päätepysäkillä Kärkölässä. Yhteensä maitoa kerätään yhdistelmään päivän aikana noin 37 000 litraa.

 

Maidonkeräysauton turvallinen pääsy tiloille on otettu lähes poikkeuksetta melko hyvin huomioon.

”Kuskin kannalta pahinta on nollan tuntumassa oleva sohjoinen talvikeli, jolloin räntälumi liiskaantuu renkaiden alle. Lisäksi peilijäässä olevat tiet ja heikosti hiekoitetut pihat ovat erityisen haastavia.”

Maidonkeräysauton kuljettajan ammatissa ennakointi on a ja o. Koska yhdistelmä painaa 50−60 000 kiloa, virheliikkeet tai haastavat olosuhteet voivat suistaa auton pahimmillaan tieltä.

”Meillä on mukanamme ketjut, ja niitä olen joutunut toisinaan käyttämäänkin. Kerran urani aikana on auton perä ollut ojassa”, Juhana tunnustaa.

Maidonkeräysauton kuljettajalla on oikeus kieltäytyä ajamasta pihateille, jos ne eivät ole asianmukaisessa kunnossa tai aiheuttavat vaaraa kuljettajalle tai autolle. Turvallisuus tilalla on viime kädessä maitotilayrittäjän vastuulla.

 

Helpota maidonkuljettajan työtä

1. Hiekoita tiet ja piha tarvittaessa huolellisesti.
2. Huolehdi riittävästä valaistuksesta. Liiketunnistimet parantavat turvallisuutta.
3. Auraa lumet pihapiiristä ja teiltä pois.
4. Pidä maitohuoneen edusta ja ajoväylät vapaina.
5. Varaa kori Valmakaupan tavaroille maitohuoneeseen.