Maito ja Me

Valiolaisen maitotilayrittäjän ammattilaissivusto

Metaani on pötsimikrobien tapa päästä eroon vedystä, joka syntyy anaerobisessa energiantuotannossa. Kuva: Johanna Siljola

Lehmän ominaisuuksien ja ruokinnan vaikutus maidon hiilijalanjälkeen

Metaanin osuus raakamaidon hiilijalanjäljestä on noin puolet. Jotta maitoketjusta saadaan hiilineutraali, tarvitaan keinoja erityisesti metaanipäästöjen vähentämiseksi.

 

Suomen kasvihuonekaasupäästöistä noin viisi prosenttia on peräisin maito- ja lihakarjasta. Nautojen suorat kasvihuonekaasupäästöt syntyvät pääosin ruoansulatuksen ja lannankäsittelyn metaani- ja typpioksiduulipäästöistä.

Valion maitotiloilla tehdään joka päivä monia ilmastotekoja.

Eläinten korkea jalostuksellinen taso, hyvä terveys ja kestävyys sekä tehokas rehuntuotanto ja maan viljelykunnosta huolehtiminen tukevat yhteistä tavoitettamme Kohti hiilineutraalia maitoketjua vuonna 2035.

 

Märehtijät pystyvät hyödyntämään ihmiselle kelpaamatonta nurmirehua laadukkaiksi maidon ja lihan proteiineiksi pötsissä elävien mikrobien avulla. Metaani on pötsimikrobin tapa päästä eroon anaerobisessa energiantuotannossa syntyvästä vedystä, joten metaanintuotanto on tavallaan hinta tästä prosessista.

Metaania syntyy keskimäärin 12–14 grammaa raakamaitokiloa kohden, mikä vastaa noin kuutta prosenttia rehun sisältämästä bruttoenergiasta.

Luku ei sisällä karjan uudistusta.

 

Lehmän eri ominaisuudet vaikuttavat sen kasvihuonekaasupäästöihin.

Maidontuotantokyvyn parantuessa lehmän ylläpitoon tarvitsema energia jakautuu useammalle maitolitralle ja pienentää siten maitokilokohtaista hiilijalanjälkeä.

Viimeisen 50 vuoden aikana suomalaisen lypsykarjan keskituotos on jalostuksen ansiosta yli kaksinkertaistunut ja metaanintuotanto vähentynyt 35 prosenttia. Keskituotoksen noustessa yli 10 000 kg/v vaikutus maidon hiilijalanjälkeen alkaa kuitenkin lieventyä (Kuva 2.).

Tuotosjalostuksen lisäksi tarvitaan uudenlaisia keinoja ilmastotehokkaamman maidontuotannon edistämiseksi.

Viimeisen 50 vuoden aikana suomalaisen lypsykarjan keskituotos on jalostuksen ansiosta yli kaksinkertaistunut ja metaanintuotanto vähentynyt 35 prosenttia. Keskituotoksen noustessa yli 10 000 kg/v vaikutus maidon hiilijalanjälkeen alkaa kuitenkin lieventyä. KLIKKAA KUVA SUUREMMAKSI

 

On osoitettu, että lehmäpopulaation sisällä on runsaasti perinnöllistä vaihtelua lämmöntuotannossa tuotettua maitolitraa kohti. Syntyvä hukkalämpö on niin sanottua rehuenergian muuntotappiota ylläpidossa sekä tuotannossa ja kuvastaa eläimen kykyä hyväksikäyttää rehua.

Lypsykarjan rehunkäyttökykyä on siis mahdollista jalostaa, mutta haasteena on ominaisuuden eli käytännössä rehunkulutuksen mittaaminen yksilötasolla. Faba julkaisi elokuussa 2019 Rehunsäästötyökalun, jolla voidaan tilakohtaisessa jalostuksessa parantaa lehmien rehunhyväksikäyttöä. Työkalu ei kohdistu maidontuotantoon, vaan ainoastaan lehmän ylläpitoon.

Odotettavissa on lehmien koon kasvun hidastumista. Kehitystyötä tulee jatkaa niin, että
jatkossa myös maidontuotannon lämpöenergiahävikki saadaan mukaan jalostuskohteeksi. Tällä olisi merkittävä vaikutus maitotilojen rehukustannuksiin ja samalla koko alkutuotannon kasvihuonekaasupäästöihin.

 

Lypsykarjan kestävyyttä kannattaa edistää eläinten hyvinvoinnin ja taloudellisten syiden lisäksi myös ilmaston näkökulmasta.

Kun lehmien käyttöikä pitenee ja karjan uudistusprosentti pienenee, hiehonkasvatuksen vaatima rehuenergia jakautuu suuremmalle määrälle maitoa ja tuotekilokohtaiset kasvihuonekaasupäästöt vähenevät.

Karjan kestävyyteen kannattaisi satsata erityisesti tiloilla, joiden uudistusprosentti on yli 30, ja työ tulee aloittaa jo vasikasta.

 

Lypsykarjan ruokinnalta odotetaan paljon maidon ilmastovaikutusten hillitsemiseksi. Perinteisillä ruokinnan muutoksilla voidaan kuitenkin melko vähän vaikuttaa lehmän metaanin tuotantoon.

Väkirehun osuuden lisäämisellä on todettu jonkin verran metaanin tuotantoa vähentävää vaikutusta pötsikäymisen muutoksen kautta. Tämä perustuu siihen, että vetyä tuottava etikka- ja voihapposynteesi vähenee ja vetyä käyttävän propionihapon tuotanto lisääntyy. Tämä muutos on kuitenkin melko pieni.

Lisäksi väkirehun osuuden nostaminen voi lisätä metaanin muodostusta lietelantavarastossa.

Myös peltopäästöt (typpioksiduuli ja hiilidioksidi) ovat viljan viljelyssä suuremmat kuin nurmenviljelyssä. Nurmipelto kivennäismaalla voi päinvastoin olla merkittävä hiilinielu.

 

Rehun lisäaineista voi sitä vastoin löytyä uusia ratkaisuja. Paras tiedossa oleva teknologia on 3-NOP-yhdiste. Sillä voidaan tutkimusten mukaan vähentää märehtijän metaanin tuotantoa jopa 30 prosenttia. Tämä on merkittävä vaikutus ja vastaa jopa 15 prosentin laskua raakamaidon hiilijalanjäljessä.

3-NOP-lisäaine ei kuitenkaan paranna lehmän tuotantoa tai rehun hyväksikäyttöä, joten tilatasolle täytyy luoda muita motiiveja ottaa tuote käyttöön lypsylehmien ruokinnassa.

Tällä hetkellä tutkitaan myös muita rehun lisäaineita. Ongelmana monissa on kuitenkin se, että metaanin tuotantoa vähentävä vaikutus on vain lyhytaikainen. Pötsi on hyvin puskuroitu systeemi, ja koska metaani on mikrobeille helpoin tapa päästä ylimääräisestä vedystä eroon, pötsikäyminen palautuu helposti takaisin lähtötilanteeseen.