Maito ja Me

Valiolaisen maitotilayrittäjän ammattilaissivusto

Kuva: Jari Korva

Kivennäisaineiden kulkeutuminen nurmikasveihin

Maassa olevat ravinteet ovat nurmen kivennäisainepitoisuuksien perustana. Kasvi ottaa maasta ravinteita kolmella tavalla, jotka ovat sieppaus, massavirtaus ja diffuusio.


Sieppauksessa kasvin juuren täytyy koskettaa ravinnetta voidakseen hyödyntää sen, ja siksi se on hitain tapa ottaa ravinteita. Kasvi ottaa suurimman osan kalsiumista sieppauksella. Muita tällä tavalla kasviin kulkeutuvia ravinteita ovat magnesium, sinkki ja mangaani.

Ravinteiden otossa tärkein ravinteiden ottotapa on massavirtaus. Siinä maanesteen sisältämät vesiliukoiset ravinteet liikkuvat kasviin hyvin nopeasti. Haihdunnan lisääntyessä ravinteidenotto vielä nopeutuu.

Vastaavasti kuivuuden vaivatessa ravinteidenotto massavirtauksen kautta heikkenee. Tällöin kalium kumuloituu juurten lähellä olevaan maanesteeseen. Sateen tullessa kaliumin otto on nopeaa, ja se syrjäyttää osin magnesiumin ja kalsiumin hetkellisesti. Tilanne tasoittuu noin viiden vuorokauden kuluttua.

Massavirtauksella kasvi ottaa natriumia, kalsiumia, magnesiumia, rikkiä, kuparia, booria ja mangaania.

Diffuusiossa kasvi imee maanesteestä ravinteita, jolloin ravinteita siirtyy väkevämmästä faasista laimeaan maanesteeseen ja sitä kautta juureen. Tällä tavalla ravinteiden otto on hidasta. Diffuusion kautta kasvi saa fosforia, kaliumia, sinkkiä ja rautaa.

 

Kasvin ravinteiden ottoon vaikuttavat myös pellon olosuhteet. Kylmissä olosuhteissa kalium runsastuu juurten läheisyyteen suhteessa enemmin kuin kalsium ja magnesium. Tähän vaikuttaa hyvin paljon myös maan reservikalium-määrä sekä karjanlannan käyttö.

Pikaisen lämpenemisen myötä kaliumin otto kiihtyy hetkellisesti, jolloin kasvi ottaa kaliumia yli tarpeen. Tilanne yleensä tasoittuu viikon sisällä. Myös runsaalla typpilannoituksella saadaan kaliumin ottoa lisättyä, koska runsaasti nitraattityppeä sisältävä maaneste vetää kaliumia kasviin.

Kylmyys hidastaa myös haihdutusta, jolloin magnesiumin massavirtausta hidastuu.

Toisaalta kylmissä olosuhteissa nurmen kasvu on hidasta muutenkin ja yleisesti K/Ca+Mg suhde pysyy oikeana. Nurmissa on tasapainoinen kivennäiskoostumus (K/Mg+Ca suhde alle 2.2), jos maan ravinnetilanne ja kasvukunto ovat kunnossa.

Vastaavasti märässä, tiiviissä, kylmässä ja happamassa maassa magnesiumpitoisuus nurmessa laskee suhteellisesti enemmän kuin kalsiumin ja kaliumin määrät.


Ravinnepitoisuuksia tarkasteltaessa kasvien sisältämien ravinteiden ero selittyy juuri näillä ottotavoilla. Kun verrataan timotein kalsium- ja rautapitoisuutta puna-apilaan, ero selittyy hyvin pitkälti apilan isomman veden tarpeen ja suuremman juuriston kautta.

Puna-apilalla juuri menee huomattavasti syvemmälle ja kattaa käytännössä isomman alan kuin timotei. Lisäksi veden tarve on suurempi puna-apilalla, jolloin haihdutuksen kautta veden mukana kasviin kulkeutuu enemmän ravinteita kuin timoteihin.


Teksti: Olli Valtonen, ProAgria Huippuosaaja - nurmi- ja luomutuotanto, ProAgria Oulu