Hukkalan hiehot hakamaalla

Hukkalan tilan hiehot ovat laiduntaneet Ylä-Komulan tilan perinnebiotooppia jo parinkymmentä vuotta.

Hiehojen laidunkausi kestää säiden salliessa toukokuusta jopa lokakuun alkuun asti.Kuva: Heidi Huttunen

Esko Luttisen ja Minna Kurtelius-Luttisen Hukkalan tilalla on 125 lehmää ja noin 80 nuorkarjan eläintä.

Parikymmentä tiinettä hiehoa laiduntaa kesäisin kilometrin päässä sijaitsevaa 5,3 hehtaarin hakamaata, jonka omistavat Lauri ja Tarja Kauppinen. Naapurit ovat tehneet yhteistyötä hiehojen kasvatuksessa siitä asti, kun Kauppisten oma karja lähti 1990-luvun loppupuolella Ylä-Komulan tilalta. Nykyisellä perinnebiotoopilla on aina ollut laiduntavaa karjaa. Nyt harvinaistuneet lajit voivat jälleen menestyä siellä.

”Umpilehmien ja nuorkarjan laiduntaminen helpottaa karjanhoitoa kesäaikaan. Nuoret hiehot oppivat kesällä toimimaan laumassa ja niiden käsittely on helpompaa. Pihatto pysyy kesällä siistimpänä ja viileämpänä, koska eläimiä on vähemmän sisällä”, Esko Luttinen kertoo.

Hiehojen laidunkausi kestää säiden salliessa toukokuusta jopa lokakuun alkuun asti. Hiehot haetaan navettaan noin kuukausi ennen poikimista, ja samalla laumaan voidaan vielä tuoda uusia eläimiä.

Loppukesästä niille viedään jonkin verran karkearehua luonnonkasvuston lisäksi, koska luonnonlaidun ei enää silloin tuota riittävästi kasvustoa ja eläimet pysyvät paremmin aidan sisäpuolella. Laitumella on vesivaunun lisäksi myös luonnollisia juomapaikkoja.

Kaskeamalla raivatut rinnepellot ja kiviset metsälaitumet sopivat hyvin ketteräjalkaisen nuorkarjan laitumeksi.Kuva: Heidi Huttunen

Perinnebiotooppi on erilaisten eliöiden asuttama elinympäristö, joka on kehittynyt perinteisen maatalouden muovaamana vuosikymmenten, jopa vuosisatojen aikana. Ylä-Komulan perinnebiotooppi on tyypiltään hakamaata ja metsälaidunta.

Perinnebiotooppien kunnostamiseen on voinut saada tukea ympäristökorvauksen alaisesta maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoitosopimuksesta ja ei-tuotannollisten investointien korvauksesta. Ylä-Komulan hakamaa kuuluu viisivuotisen tuen piiriin.

Laiduntamisen lisäksi alueelta raivataan joka vuosi jonkin verran puustoa. Ennallistaminen kannattaa, sillä umpeenkasvaneiden alueiden raivaamisen ja laiduntamisen jälkeen perinnebiotoopille tyypilliset kasvit alkavat jälleen menestyä.

Eläimet tekevät alueelle polkuja ja puiden alta kulkiessa hyönteiset pyyhkiytyvät iholta. Luontoon jäävä lanta on tärkeä ravinnonlähde erityisesti harvinaistuneille lantakuoriaisille.Kuva: Heidi Huttunen

Nykyään perinnebiotoopit ovat äärimmäisen uhanalaisia luontotyyppejä. Niiden lukumäärä on vähentynyt reilussa vuosisadassa 99 prosenttia. Tutuimpia perinnebiotooppityyppejä ovat muun muassa avoimet kuivat kedot, harvapuustoiset hakamaat ja varsinaiset metsälaitumet.

Maataloudella on mahdollisuus hidastaa luonnon monimuotoisuuden katoa. Perinnebiotooppien merkittävin uhka on umpeenkasvu, jolloin niukkaravinteista maaperää ja valoa vaativat kasvit katoavat. Kukkivien kasvien hävitessä katoavat myös niistä elävät pölyttäjähyönteiset, kuten perhoset ja mesipistiäiset. Hyönteisten määrä vaikuttaa taas hyönteissyöjien menestymiseen.

Karjan laiduntaminen yhdistettynä kasvillisuuden raivaamiseen auttaa arvokkaita perinnebiotooppeja pysymään avoimena, jolloin harvinaistuneet lajit voivat menestyä siellä. Perinnebiotooppien suojelu on samalla myös maisema- ja kulttuuriteko.

Laiduntamisen jälkeen perinnebiotoopille tyypilliset kasvit alkavat jälleen menestyä.Kuva: Heidi Huttunen

Ympäristöministeriön hallinnoima ja ELY-keskusten toteuttama valtakunnallinen perinnebiotooppien inventointi tehdään vuosina 2019–2021.

Inventointiin voi ehdottaa omia kohteita. Jos arvelet, että tilallasi on ennallistamista kaipaavia arvokkaita luontokohteita, saat neuvoja kunnostustoimiin Maa- ja kotitalousnaisten maisemapalveluiden kautta.

Neuvonta on Neuvo 2020-tukikelposta, jolloin palvelun käynti ja matkat ovat maksuttomia. Myös paikalliset ProAgriat ja ELY-keskukset neuvovat perinnebiotooppien kunnostukseen saatavasta rahoituksesta.