Maito ja Me

Valiolaisen maitotilayrittäjän ammattilaissivusto

Hyöty irti vapaan kaupan valmisteista – tutkitusti

Osa 2: Ruuansulatuskanavan häiriö- ja puutetiloihin käytettävät vapaan kaupan valmisteet


Kirjoituksen ensimmäisessä osassa käsiteltiin aineenvaihduntasairauksien ehkäisyyn ja jatkohoitoon tarkoitettuja valmisteita, joita karjanomistaja voi ostaa vapaasti alan liikkeistä ja käyttää omatoimisesti karjassaan. Kirjoituksen toinen osa käsittelee valmisteita, jotka on tarkoitettu ruuansulatuskanavan häiriö- tai puutostilojen hoitoon.

Valmisteiden tarjoaminen rutiininomaisesti ei ole taloudellisesti kannattavaa. Niiden käytöllä voidaan myös peittää todellista ongelmaa, jonka selvitystyöhön kannattaisi rivakasti ryhtyä.

Ensiksi onkin tarpeen laatia diagnoosi.

Sen jälkeen puututaan ongelman taustalla oleviin syihin esimerkiksi ruokinnassa tai ympäristöolosuhteissa, ja vasta sen jälkeen katsotaan, miten vapaan kaupan valmisteet istuvat tähän kokonaisuuteen tilanteen ratkaisemiseksi.

Monen ongelman taustalla voivat olla esimerkiksi loppulypsykaudella lihovat lehmät, jolloin pitää puuttua poikimaväliin, lehmien ryhmittelyyn ja loppulypsykauden sekä umpikauden ruokintaan. Kun näiden suhteen on tehty kaikki voitava, määritetään vapaan kaupan valmisteiden tarve. Parannusten myötä myös tuotos usein paranee ja havaitaan, ettei tekohengitys vapaan kaupan valmisteiden avulla ole tarpeen kuin erityistilanteissa.

 

Ripuloivan vasikan kotihoito

Ripulivasikka menettää suoloja ja nestettä, ja sen elimistö muuttuu happamaksi. Näitä muutoksia voidaan korjata suun kautta annettavilla elektrolyyttivalmisteilla, niin sanotulla ripulijuomajauheilla.

Hoito on aloitettava varhaisessa vaiheessa. Tavallisessa ripulissa tämä lisänesteytys on riittävä hoito. Jos elimistön muutokset ehtivät vakaviksi (vasikka ei enää ime eikä jaksa nousta jaloilleen), eläinlääkärin antama suonensisäinen nesteytys ja antibioottihoito ovat tarpeen, jos vasikka halutaan pelastaa. Suun kautta annettavat antibiootit valikoivat suolistossa haitallisia antibiooteille resistenttejä bakteereita, joten niitä ei anneta.

Vasikan maitojuottoa jatketaan normaalisti, sillä vasikka tarvitsee rakennusaineita vahingoittuneen suolen korjaamiseen. Maitoaterioiden välillä annetaan lisänesteeksi juomaa, joka on tehty hyvälaatuisesta ripulijuomajauheesta. Valmisteessa tulee olla elimistön happamoitumista korjaava tekijä.

Tuoteselosteesta tulee löytyä sanat asetaatti tai propionaatti.

Kolmas yleisesti käytetty elimistön happamuutta säätelevä aine on bikarbonaatti. Se soveltuu kuitenkin edellä mainittuja huonommin suun kautta annettavaksi. Valmiste ei ole hyvä, jos bikarbonaatti on ainoa happamoitumista estävä ainesosa.

Valmisteessa tulee olla natriumia. Valmiissa juomassa sopiva natriumin määrä on 2–3 g litrassa. Jotta natrium voisi imeytyä suolesta, tarvitaan glukoosia. Näiden aineiden suhteen on oltava sopiva. Valmiissa juomassa glukoosin määrän tulee olla 20–70 g välillä litraa kohti.

Lisäksi juomajauheissa on muita aineosia, mutta niiden määrät ovat harvemmin ongelmallisia.

Makuaineet ovat eduksi: hieman huonovointinenkin vasikka suostuu juomaan ylimääräisen juoma-annoksensa.

Markkinoilla olevat valmisteet on käyty läpi Anu Ohvon eläinlääketieteen lopputyössä vuonna 2015. Työn lopussa oleva valmistelistan tuotteet ovat pääosin edelleen markkinoilla, mutta Energaid on korvautunut Hydraid-nimisellä valmisteella.

 

Pötsin hoitaminen – pidetään pötsimikrobit elossa

Pötsin toimintaan voi tulla erilaisia häiriöitä, joten lienee helposti ymmärrettävissä, että yksi valmiste ei voi olla hyvä kaikkiin ongelmiin: Jos pötsi on liian emäksinen, liikaa happamuutta tasaava valmiste ei ole ollenkaan sopiva.

Tai jos pötsin mikrobiston toiminta on lamassa, ei voida käyttää samaa valmistetta kuin liian voimakkaan käymisen aiheuttamaan happamaan pötsiin. Diagnoosiin pääseminen on avainasemassa.

Pötsin hoitamiseen kehitettyjen valmisteiden suurin haittavaikutus on, että niiden antoa jatketaan useampia päivä ilman mainittavaa ruokahalun paranemista.

Pötsihäiriöt korjaantuvat nopeasti.

Eläimellä, joka ei lähde syömään, on tavallisesti jokin aivan muu sairaus, usein juoksutusmahan siirtymä, jonka diagnosoimiseksi ja hoitamiseksi on kutsuttava eläinlääkäri. Viivästynyt hoito heikentää paranemisennustetta ja voi aiheuttaa lisäsairauksia.

Pötsin pH:n hallinta

Runsaasta väkirehuruokinnasta johtuvan pötsin lievän liikahappamoitumisen hoitoon on saatavissa useita valmisteita. Oikeiden valmisteiden tunnistaminen valmisteiden viidakosta voi olla vaikeaa. Jos tällaista ei tunnu löytyvän, voidaan käyttää soodaa eli natriumbikarbonaattia 100–200 g päivässä.

Äkillinen täydellisen syömättömyyden aiheuttava hapan pötsi on vakava tila, jonka hoitaa eläinlääkäri.

Mikrobiston elossapito

Huonosti voivan mikrobiston elvyttämien lienee toivotonta millään valmisteella. Tehokkaimpia lääkkeitä lienevät toisten lehmien märepalat. Hiivan tehosta on jonkinlaista näyttöä (annos 5 g hiivaa). Hiivana voi käyttää tavallista kaupan hiivaa. Kuivahiiva on herätettävä lämpimällä vedellä pakkauksen ohjeen mukaan.

Sairaan, syömättömän lehmän pötsin pieneliöitä ei saa päästää kuolemaan, vaan yli vuorokauden syömättömänä ollutta eläintä on ryhdyttävä pakkosyöttämään normaalilla säilörehulla. Näin mikrobikanta voidaan pitää elossa, ja pötsi on toimintakuntoinen, jos lehmä selviää sairaudestaan.

Pötsin liikkeiden ylläpito

Oikeita, pötsin sisältöä sekoittavia ja sisältöä eteenpäin lajittelevaa liikettä ei saada aikaan millään lääkkeellä, koska se on aivojen ohjaamaa ja hermojen välittämää toimintaa, jonka säätelyyn pötsin sisältö osallistuu. Tunnettuja liikkeiden tehostajia ovat lievä venytys (n. 30 litraa vettä) sekä korsirehu. Kun mainitaan gentianajauhe tai -uute liikkeen tehostajana, ollaan uskomushoitojen parissa.

 

Hivenainepuutokset – onko niitä

Kaupallisiin rehuihin (täysrehut, tiivisteet, kivennäisseokset) on lisätty kaikkia naudan tarvitsemia hivenaineita. Jos tilan omissa rehuissa on poikkeuksellisen vähän jotakin hivenainetta ja väkirehuina käytetään omaa viljaa ja rypsiä, lienee mahdollista, että ainakin lievä puutetila voi syntyä.

Järkevin lähtökohta asian selvittämiseksi on oman nurmirehun hivenainepitoisuuksien tutkituttaminen.

Sen jälkeen on laskennallisesti helppo arvioida, riittävätkö väki- ja kivennäisrehun lisäykset.

Toinen vaihtoehto saantivajetta epäiltäessä on antaa lisäys sokkona hivenaineboluksena, jossa on kaikkia tarvittavia hivenaineita yleensä runsaasti.

Osasta tällä hetkellä markkinoilla olevia boluksia on kuitenkin puutteellisten koostumustietojen takia vaikea sanoa, mitä ne sisältävät. Toisaalta markkinoilla on boluksia, joista annetaan tarkka koostumustieto ja kerrotaan, paljonko eläin saa hitaasti liukenevasta boluksesta ravinteita päivässä. Jos päätyy tähän vaihtoehtoon, kannattaa ehdottomasti etsiä tällaisin tiedoin varustettu valmiste.

Koska bolukset eivät ole halpoja ja niiden ampuminen lehmän kurkkuun on molempia osapuolia rasittava toimenpide, vaikutusta on tarkkaan seurattava.

Jos on mielenlaadultaan tutkiva, voi hyvin tehdä niin, että antaa ensimmäisessä vaiheessa bolukset vain puolelle karjasta – esimerkiksi niille, joiden korvanumero on parillinen – ja laskee, millainen ero käsiteltyjen ja käsittelemättömien lehmien välille muodostuu esimerkiksi hedelmällisyydessä, jos sen paranemista lisäyksellä tavoitellaan. Pienissä karjoissa sattuma aiheuttaa liian paljon vaihtelua tuloksiin, mutta suurissa karjoissa saadaan ainakin jotain viitteitä siitä, kannattaako lisäyksiä antaa jatkossa.

Biotiinia voidaan kokeilla tiloilla, joilla eläinten sorkka-aines on huonolaatuista.

Biotiinin päiväannos on 10–40 mg biotiinia. Toinen bolusmuodossa saatavilla oleva vitamiinivalmiste on niasiinibolus. Niasiinia on käytetty tiineyskauden lopun ja herumiskauden aikana vähentämään maksan rasvoittumista. Boluksessa on kyllä reilu annos niasiinia, mutta se liukenee jo kolmessa päivässä, joten se ei sovi tarkoitukseensa: viikkojen tai kuukausien annostus joka kolmas päiviä on aivan liian työlästä ja käy kalliiksi.

 

Vapaan kaupan tuotteita tarvitaan

On hyvä, että kaupan on valmisteita, joilla voimme auttaa eläimiä voimaan paremmin ja säästää lääkitsemis- ja hoitokuluissa.

Kannattaa kuitenkin miettiä, millaisille tuotteille omalla tilalla on tarvetta, ja sen jälkeen ottaa selvää omalta eläinlääkäriltä vaikuttavista aineista, joita tuotteessa tarvitaan tehon varmistamiseksi.

Tehottoman tuotteen käyttö ei ole vain rahanmenoa, vaan myös alkuperäinen ongelma jää hoitamatta.

Vapaan kaupan tuotteissa ei ole antibioottiresistenssin kaltaista haastetta, vaan ne toimivat uskollisesti samalla teholla niin kauan kuin lehmä on märehtijä. Kannattaa siis valita tuttu tutkitusti tehokas tuote ja pysyä siinä.

 

Ripuloivan vasikan kotihoito (seisova ja imevä vasikka)

 

Kirjoittajat: ELT Mari Hovinen, ELT Heli Simojoki ja ELT Helena Rautala HY, Eltdk, Kliinisen tuotantoeläinlääketieteen osasto.

 

 

Kirjallisuutta (myös internetissä) 


Lue osa 1: Aineenvaihduntasairauksien hoitoon käytettävät valmisteet