Maito ja Me

Valiolaisen maitotilayrittäjän ammattilaissivusto

Koneklinikka icon

Koneklinikka

Jotta lypsäjän työ olisi sujuvaa, lypsytarvikkeiden ja välineiden tulee olla kunnollisia ja helposti saatavilla. Valaistus, sopiva lämpötila ja ilmanvaihto ovat myös tärkeitä työn sujumiselle ja viihtyvyydelle. Kuva: Esa Manninen

Vähemmän on enemmän

Kun lypsyasemalla on vain yksi lypsäjä, maitolitroja kertyy työtuntia kohden enemmän.


Työtehoseuran selvityksien mukaan lypsyaseman työn tuottavuus on paras, kun lypsäjiä on vain yksi. Työvoimakustannuksien ero on jopa kolminkertainen, jos lisäksi lypsäjien rutiineissa olisi parannettavaa.

Viimeaikainen esimerkki eräältä maitotilalta kuvaa tilannetta mainiosti: Tilan väki ei ollut tyytyväinen lypsyn sujumiseen. Eläimet olivat rauhattomia ja muutenkin työteko asemalla tuntui säheltämiseltä. Viestittely lypsäjien välillä oli usein äänekästä jo olosuhteidenkin pakosta.

Tilalle oli ehdotettu kokeiltavaksi lypsyn järjestämistä siten, että lypsyllä olisi vain yksi henkilö. Ajatus tuntui vieraalta, mutta sitä päätettiin kuitenkin kokeilla. Aseman koko oli 2 x 12 lypsypaikkaa.

Kokeilusta tuli pysyvä järjestely, sillä lypsytilanne rauhoittui ja lypsyn kestoaika piteni vain hiukan. Lypsytyötuntia kohti laskettu maitomäärä nousi merkittävästi. Yrittäjien ja myös lypsäjien mukaan paluuta entiseen ei ole. Nyt lypsytapahtuma on rauhallisempi.

Miksi lypsy rauhoittui? Todennäköisesti ainakin osaksi siksi, että lypsäjien ei tarvitse huudella toisilleen. Eräällä toisella tilalla lypsäjän työsopimuksessa oli vaatimus, että lehmille ei saa huutaa. Eihän lehmä välttämättä tiedä kenelle ja miksi tuo tuttu ihminen huutaa.

 

Lehmät rakastavat rutiineja! Jotta asemalla lypsy olisi lehmän kannalta aina samanlaista, jokaisella lypsäjällä pitäisi olla samanlaiset rutiinit ja rutiinien samanlaisuus pitää ajoittain varmistaa. Kanadalaiset havainnot eri tiloilta kertovat, että mitä paremmin lypsäjien rutiinit ovat hallinnassa, sitä tehokkaampaa lypsy on ja sitä parempi on lehmien utareterveys.

"Jokaisella lypsäjällä pitäisi olla samanlaiset rutiinit, joiden samanlaisuus pitää ajoittain varmistaa."

Alkusuihkeiden pois jättäminen on huono rutiini. Mikäli alkusuihkeita ei oteta, heikennetään lehmän stimulointia, eikä havaita maitomuutoksia, jolloin CMT-testi jää tekemättä. Myös verinen maito jää havaitsematta.

Edellä mainittu kanadalainen selvitys osoitti myös, että jos tilalla oli käytössään kunnon esikäsittelyrutiini alkusuihkeineen, tilan lehmien utareterveys oli parempi ja aseman lypsykapasiteetti korkeampi kuin niillä tiloilla, joilla esikäsittelyrutiinit olivat puutteelliset.

 

Likainen utare tai likaiset vetimet lisäävät lypsäjän työmäärää ja tekevät lypsytyöstä epämiellyttävää. On järkevää paikallistaa likaantumisen syy ja etsiä keinot puhtauden ylläpitoon. Usein ongelma on seurausta parsien vääristä säädöistä, rakenteesta tai kuivituksesta.

Jotta lypsäjän työ olisi sujuvaa, lypsytarvikkeiden ja välineiden tulee olla kunnollisia ja helposti saatavilla. Tilakohtaiset ratkaisut ovat usein yksilöllisiä. Valaistus, sopiva lämpötila ja ilmanvaihto ovat myös tärkeitä työn sujumiselle ja viihtyvyydelle.

Yllättäviä häiriöitä voivat aiheuttaa esimerkiksi kärpäset, kuten eräällä tilalla havaittiin. Apua saatiin muuttamalla aseman ilmanvaihtoa niin, että kärpäset eivät enää viihtyneet siellä. Tällä tilalla kärpäshäiriö syntyi yllättäen ja oli vain aseman toisella puolella.

 

Lypsykoneen pitää tietysti olla kunnossa ja alipaineen oikealla tasolla. Eläimen rauhattomuus
lypsyn lopussa kielii tyhjälypsystä.

Jos lehmät ovat rauhattomia koko lypsyn ajan, syynä voi olla esimerkiksi korkea alipaine.

Lypsy on lehmän, ihmisen, lypsylaitteiston ja olosuhteiden yhteispeliä. Jos jokin näistä ei ole
hyvällä tasolla, jonkin toisen osa-alueen on kompensoitava puute. Käytännössä tämä merkitsee yleensä lypsäjälle suurempaa työmäärää.