Maito ja Me

Valiolaisen maitotilayrittäjän ammattilaissivusto

Sorkka-alueen ihotulehdus – uhka Suomen lehmille

Nautojen sorkka-alueen ihotulehdus (englanniksi Digital Dermatitis lyhenne DD) on maailmanlaajuisesti levinnyt, tarttuva sorkkasairaus. Taudin akuutti vaihe on kivulias ja aiheuttaa ontumisen lisäksi merkittäviä taloudellisia tappioita vähentyneen maidontuotannon ja huonontuneen hedelmällisyyden myötä.

 

Sorkka-alueen ihotulehduksen löysi ensimmäistä kertaa Euroopassa eläinlääkäri Carlo Mortellaro vuonna 1974.

DD aiheuttaa haavaumia yleisimmin ruununrajaan, kantapalojen väliin tai sorkkaväliin. Muutokset esiintyvät enimmäkseen takajaloissa. Haavaumat on jaoteltu kuuteen eri kategoriaan, akuutista krooniseen.

Treponema-bakteereita on pidetty DD:in pääaiheuttajina.

Tällä saralla tutkimusta tehdään runsaasti ja vaikuttaa siltä, että taudin vakavuus riippuu erilaisten Treponemojen yhteisvaikutuksesta.

Myös muiden bakteerien roolia on tutkittu. Se, kuinka helposti tauti leviää tilan sisällä, riippuu muun muassa tilahygieniasta, sorkkakylpystrategioista sekä sorkkahoidoista.

 

70 tilaa mukana selvityksessä

On äärimmäisen tärkeää selvittää taudin esiintyvyys, bakteerikanta ja riskit Suomessa. Tärkeää on myös löytää uusia keinoja ennaltaehkäistä ja kontrolloida taudin esiintyvyyttä.

Syksyllä 2018 aloitetaan uusi hanke DD:n levinneisyyden selvittämiseksi Suomessa.

Hanke on kohdennettu maitotiloille ja sisältää noin 70 arvotulle tilalle tilakäynnin: lehmien sorkat arvioidaan silmämääräisesti ja lisäksi täytetään kyselykaavake tilan sorkkaterveydestä ja eläinliikenteestä.

DD aiheuttaa haavaumia yleisimmin ruununrajaan, kantapalojen väliin tai sorkkaväliin. Muutokset esiintyvät enimmäkseen takajaloissa. Kuva: Hertta Pirkkalainen

DD:tä sairastavista eläimistä otetaan lisäksi näytteitä, jotta saadaan selville, mitä bakteereja muutoksissa esiintyy. Käynnin yhteydessä tilat saavat ajankohtaista tietoa DD:stä sekä kartoituksen oman tilansa DD-statuksesta. DD-status on tulevaisuudessa tärkeä esimerkiksi eläinkaupan yhteydessä.


Paikallishoitoja ja sorkkakylpyjä

DD.h hoitoon ja hallintaan on maailmalla käytetty paikallishoitoja ja sorkkakylpyjä. Hoidoksi akuuttiin DD:iin on tutkittu ja käytetty eniten paikallista tetrasykliinisumutetta.

Antibioottiresistenssitilanteen huonontumisen myötä on etsitty muita vaihtoehtoja taudin saamiseksi kuriin. Vaihtoehtoisiksi hoidoiksi on käytetty muun muassa kupari- ja sinkkikelaatteja sisältäviä sumutteita sekä salisyylihappovalmisteita.

Sorkkakylpyaineista tutkituin ja käytetyin on kuparisulfaatti. Sen käyttö on haasteellista, sillä kupari on isoina määrinä myrkyllistä ympäristölle, ja siksi sen käyttö onkin kielletty osassa Euroopan maista.

Sorkka-alueen ihotulehdus on kivulias sairaus. Haavaumat on jaoteltu kuuteen eri kategoriaan, akuutista krooniseen. Kuva: Hertta Pirkkalainen

Muualla maailmassa käytetään myös tetrasykliinikylpyjä sekä formaliinikylpyjä.


Vakava uhka

DD esiintyvyys vaihtelee maittain. Suomessa on vasta viime vuosina herätty DD:in uhkaan. Vaikka akuutin DD:n esiintyvyys Suomessa ei todennäköisesti ole kovin iso, siihen tulee suhtautua erittäin vakavasti. Eläinliikenteen lisääntyessä ja tilakokojen kasvaessa riski DD:in saamiseksi on suurentunut. Onkin syytä miettiä huolella eläinostoja ja käyttää ETT:n terveystodistuksia riskien pienentämiseksi.

Syksyllä alkaneen tutkimuksemme jälkeen voimme myös varmemmin sanoa, mihin suuntaan Suomessa ollaan menossa, ja suositella ehkäiseviä toimenpiteitä.


Kirjoittajat: Minna Kujala, ELT, kliininen opettaja, Kliinisen tuotantoeläinlääketieteen osasto HY, ja Hertta Pirkkalainen, DVM, kliininen opettaja EMÜ, tohtorikoulutettava HY