Maito ja Me

Valiolaisen maitotilayrittäjän ammattilaissivusto

Sanni Kallio näyttää, että vasikka otetaan punnitusta varten kiinni kaulan alta ja nälkäkuopasta. Apuna on Jenni Kivinen. Kuva: Markku Pulkkinen

Pienryhmästä elinvoimaa vasikoille

Valion Voimavasikka-pienryhmistä saa hyviä vinkkejä vasikoiden alkukasvatukseen. Vasikkavinkkejä löytyy myös Voimavasikka-hankkeen Facebook-sivuilta.

Kilkkilän tilan tupaan Hämeenlinnan Lammilla on kokoontunut viiden maito- ja lihatilan yrittäjät. Kaikki ovat kiinnostuneita parantamaan vasikoidensa kasvua sekä terveyttä ja sitä kautta kotieläintuotannon kannattavuutta.

Valion Voimavasikka-pienryhmät aloittivat marraskuussa. Ryhmän ensimmäisen kokoontumispaikan isäntä Esko Kilkkilä vaihtoi vuosi sitten maidontuotannon lihakarjan kasvatukseen ja odottaa saavansa pienryhmästä hyviä oppeja tuotannon tehostamiseen. Uuden tuotantosuunnan haltuun ottamisessa on aina omat haasteensa.

Carita ja Paavo Pura Tammelasta suunnittelevat parhaillaan robottinavettaa ja hakevat pienryhmästä hyviä neuvoja vasikkalan puolelle. Robotti lypsää Puran tilan lehmät jo vuoden päästä.

Ryhmän muut osanottajat, Antti ja Kaarina Mäkinen Hämeenkoskelta, Sonja Rauhamaa Kärkölästä ja Marianne Mänki Jokioisilta, kertovat vasikoiden kasvatuksen kiinnostavan ja uskovat saavansa kouluttajilta ja kollegoilta paljon uusia ajatuksia vasikkakasvatukseen.

Hei, me lennetään! Jokaisesta karsinasta kannattaisi punnita tietty otos digitaalisella vaa’alla. 47 kiloa painaneen vasikan punnitustiimissä ovat Esko Kilkkilä, Sanni Kallio ja Carita Pura. Vastasyntyneen vasikan punnitus onnistuu koukkuvaa’alla riippumatossa tai Ikean kassissa.

Laaja kouluttajajoukko

Koko maassa toimivaa Voimavasikka-projektia pyörittää monipuolinen osaajien verkosto.

”Kokosimme toteuttajaryhmän, josta löytyy varmasti maan paras tieto maito- ja lihavasikoiden kasvattamisesta. Mukana ovat maito-osuuskuntien lisäksi Atrian, HKScanin, Snellmanin ja ProAgrian neuvojat sekä Emovetin ja Lehmälääkäreiden eläinlääkärit”, kertoo vasikkaryhmäidean äiti, terveydenhuoltoeläinlääkäri Kristiina Sarjokari Valiolta.

Ryhmät kokoontuvat kuusi kertaa, kerran jokaisella tilalla. Projekti päättyy ensi syksynä yhteenvetoseminaariin, jossa tarkastellaan, millaisia edistysaskeleita tiloilla on otettu. Tarkoituksena on käynnistää uusia Voimavasikka-ryhmiä, kun kokemukset pilottiryhmistä on saatu.

Ryhmien tapaamisten teemoina ovat kestävyyttä kasvulla, vasikan syntymä ja ternimaitokausi, rehustus ja välitykseen valmistelu, sairaudet ja tarttuvat taudit sekä olosuhteet syntymästä vieroitukseen.

”Tärkeimpänä tavoitteena on kasvattaa Voimavasikoista Voimalehmiä, jotka tuottavat hyvin, kestävät pitkään ja selviävät mahdollisimman vähillä sairastumisilla ja lääkkeillä. Silloin eläimet, ihmiset ja ympäristö voivat hyvin”, Sarjokari summaa.

Vasikoiden kasvun edistäminen liittyy myös Valion isompiin strategisiin tavoitteisiin.

”Vasikoiden kasvaminen nopeasti terveiksi ja kestäviksi lehmiksi edistää tilan talouden lisäksi myös maitoketjun hiilineutraaliuden saavuttamista, koska hukka tuotannossa vähenee. Pitkäikäiset lehmät vähentävät tavallaan myös ruokahävikkiä. Vasikoiden kasvupotentiaalia ei kannata hukata vaan hyödyntää täysimääräisesti”, Sarjokari linjaa.

”Hankkeen kautta tuomme yrittäjien arkeen konkreettisina työkaluja, kuten edullisen vasikoiden punnitsemisvaa’an ja Voimavasikka-valkotaulun, joiden avulla voidaan helposti seurata vasikoiden kasvutuloksia ja ternimaidon laatua.”

Syksyllä starttasi kuusi Voimavasikka-ryhmää, mutta muutkaan valiolaiset tilat eivät jää vasikkaopeista ulkopuolisiksi, sillä koulutusmateriaali on kaikkien maidontuottajien ja yhteistyökumppaneiden käytössä.

Koulutussisältöjä on nähtävissä Voimavasikan Facebook-sivuilla, jossa käydään keskustelua koko projektin ajan. Suljettuun Facebook-ryhmään on liittynyt jo yli 900 jäsentä.

Rinnanympärysmitta otetaan etujalkojen takaa, vasikan kapeimmasta kohdasta. Mittanauha kertoo suoraan vasikan painon. Mittanauhatarkkuus riittää useimmiten kasvun seurantaan.

Kasvua kilo päivässä

Hämeen Voimavasikka-ryhmän tapaaminen alkoi pirtinpöydän ääressä esittäytymisillä ja teoriaosuudella, jossa käsiteltiin jokaisen tilan lähtökohtia ja tavoitteita vasikoiden kasvatuksessa. Ryhmän vetäjät korostivat, että kaikki keskustelut ovat luottamuksellisia ja jäävät vain ryhmän osanottajien tietoon.

Tiedonvaihto ja omien kokemusten jakaminen olikin avointa ja välitöntä aamukahvista alkaen.

Ensimmäisen kokoontumiskerran teemana oli ”Kasvulla kestävyyttä”. Käytännön harjoittelussa keskityttiin vasikoiden kunnon arviointiin ja painon mittaamiseen.

”Mittaaminen on avain kehittymiseen. Silmämääräisen tarkkailun lisäksi vasikoita tulisi punnita säännöllisesti. Vasikan paino on tärkeää tietää myös mahdollisen lääkinnän kannalta”, Lehmälääkäreiden Sanni Kallio kertoo.

Sekä kouluttajat että osallistujat pitävät hiehojen sopivana tavoitepoikimaikänä 24 kuukautta. Mikä sitten on sopiva päiväkasvutavoite, jotta siementämään päästäisiin 15 kuukauden iässä?

Maitorotuisten vasikoiden keskimääräiseksi syntymäpainoksi osanottajat arvioivat 45 kiloa. Siemennettävien hiehojen paino pitäisi asiantuntijoiden mukaan olla vähintään 370 kiloa. Päiväkasvuksi muodostuisi tässä tapauksessa 720 grammaa, mitä asiantuntijat pitävät melko vaatimattomana kasvuna.

Harri Jalli HKScanilta tietää, että maitorotuistenkin hiehojen kasvupotentiaali on huomattavasti suurempi.

”Meidän ketjussamme 17 päivän ikäisten ternivasikoiden keskipaino on 57 kiloa ja hiehon pystyy kasvattamaan 15 kuukaudessa 500-kiloiseksi. Kun vasikan paino on puolesta vuodesta eteenpäin sama kuin ikä päivissä, ollaan turvallisilla vesillä. Kilo päivässä olisi passeli tavoite ensimmäisten elinkuukausien kasvulle, mutta 800–900 grammaa on jo hyvä tulos”, Jalli näkee.

Marianne Mänki pitää Jallin esittämiä tavoitteita sopivina, mutta kertoo kokemuksesta, että kasvutavoitteet sakkaavat heti, jos vasikka saa yhdenkin ripulin.

Jenni Kivinen ProAgria Etelä-Suomesta neuvoo, että vasikoiden vieroittaminen emästään on ajankohtaista vasta, kun vasikan paino on tuplaantunut syntymäpainosta.

Kilkkilän tilan entisestä parsinavetasta remontoitiin vuosi sitten vasikkakasvattamo. Puolet vasikoista kasvatetaan tilalla teurasikään asti. Kennolevyikkunat takaavat hyvän ilmanvaihdon.

Vähemmän juottokertoja

Esko Kilkkilä kertoo antavansa lihaeläimiksi kasvatettaville vasikoille maitoa kahdeksan litraa päivässä. Lisäksi on vapaasti saatavissa säilörehua, väkirehua ja heinää.

Vasikat saavat juoda maksimissaan kaksi litraa kerrallaan, joten ne käyvät automaatilla neljä kertaa päivässä.

Yhteisessä keskustelussa todettiin, että juottomäärä on hyvä, mutta juottokertoja voisi ehkä vähentää, jolloin vasikat saisivat vatsasta kunnolla täyteen. Se todennäköisesti parantaisi myös vasikoiden unta. Mäkelät kertovat vähentäneensä juottokertoja, koska aikaisemmalla 1,5 litran kertamäärällä vasikat jäivät nälkäisiksi. Mänkin tilalla vasikat puolestaan juovat vain kahdesti päivässä. Ryhmäläisten käsiäänestyksessä kolme juottokertaa sai eniten kannatusta.

Jalli kannustaa maitotiloja täyttämään vasikkakortit huolella.

”Vasikkakorttiin kannattaa kirjoittaa kaikki tiedot rehellisesti. Jos vasikassa on jotain poikkeavaa, kannattaa se kertoa myös karja-auton kuljettajalle. On koko ketjun etu, että eläimen historia tunnetaan mahdollisimman tarkasti.”

Hämeen alueen Voimavasikka-ryhmän ensimmäisessä tapaamisessa oli mukana varsinaisten vetäjien lisäksi koulutuskonseptin suunnitteluun osallistuneita. Kuvassa ovat Aila Loikkanen Osuuskunta Tuottajain Maidosta (vas.), Jenni Kivinen ProAgria Etelä-Suomesta, Harri Jalli HKScanista, Kristiina Sarjokari Valio Oy:stä ja Sanni Kallio Lehmälääkäreistä. Suunnitteluryhmään kuuluivat kuvassa olleiden lisäksi Sanna Jokela Osuuskunta Pohjolan Maidosta, Aino Wainio Emovet Oy:stä, Marjo Jokinen Atrialta ja Saara Rantanen Snellmanilta.

Mittaa ja paranna

Parin tunnin teoriaosuuden jälkeen pienryhmäläiset suuntaavat suojavarusteissaan Kilkkilän vasikkalaan. Aluksi havainnoidaan eläinten käyttäytymistä karsina kerrallaan ja kysellään ruokinnasta.

Seuraavaksi siirrytään karsinoiden puolella mittaamaan ja punnitsemaan vasikoita. Osanottajat arvioivat painot ensin silmämääräisesti. Kaikilla on selvästikin vasikkasilmää, sillä painojen arviointi osuu melko lähelle punnitustuloksia. Kaikkea ei voi kuitenkaan päätellä vasikan ulkonäöstä, joten kasvun seuraaminen joko mittanauhalla tai vaa’alla on ehdottoman tarpeellista.

Sanni Kallio näyttää, kuinka vasikan rinnanympärys saadaan mitattua helpoimmin. Kyseiseen tarkoitukseen valmistettu mittanauha näyttää vasikan painon suoraan kiloina, eikä senttejä tarvitse muuttaa kiloiksi.

”Vasikka kannattaa kiilata kiinteää seinää vasten, asettaa mittanauha tarkasti etujalkojen kainaloihin ja vetää nauha tiukalle. Vaakapunnituksiinkin on olemassa kohtuullisen helppokäyttöiset ja edulliset välineet. Käytävälle sijoitettava laatta olisi helpoin tapa punnita vasikat, joten sitäkin kannattaa harkita”, Kallio opastaa.

Punnituskankaan pyöräyttäminen vasikan vatsan alle ja vasikan hilaaminen vaakaan roikkumaan vaatii voimaa, tekniikkaa ja vähintään kaksi henkilöä. Mahdoton tehtävä se ei silti ole. Kilkkilän vasikat eivät pullikoi kovinkaan pahasti neuvolapunnitusta vastaan. Pienen vasikan saa punnittua vaikka Ikean kassissa.

Vaakapunnituksessa selviää, että mittanauha näytti kaikilla vasikoilla hieman suurempaa painoa kuin vaaka. Mittanauha antaa Kallion mukaan kuitenkin riittävän tarkasti suuntaa painon kehittymisestä.

"Vasikoista voisi ottaa ainakin syntymä- ja vieroituspainot, mutta useammin punnitsemalla saa enemmän tietoa", Sarjokari ehdottaa.

Jos punnitsee vasikan uudelleen jo viikon kuluttua syntymästä, on helppo nähdä, onko vasikka päässyt kunnolla kasvurytmiin. Ryhmäläiset saivat ensimmäiseltä kerralta mukaansa yksinkertaiset vaa’at, joita he aikovat myös käyttää.

Jokaisella tilakäynnillä yrittäjät saavat palautetta ja kehittämisehdotuksia omaan tuotantoonsa.

Palaute tärkeää

Kun valkopukuinen joukko on ährännyt vasikkalassa tunnin, on palautteiden antamisen aika. Jokainen kertoo pirtinpöydän ääressä havainnoistaan, jotka Esko Kilkkilä laittaa korvan taakse.

”Vasikka-ape on ainakin meidän vasikoille erittäin mieluisaa. Sitä voisi koittaa yhdeksi rehuksi. Nuolukivi olisi myös helppo tapa tarjota kivennäisiä vasikoille. Ja juomaveden lämmittäminen voisi lisätä juontia”, Marianne Mänki ehdottaa.

Ape saa jonkin verran kannatusta, mutta erillisruokintaa pidetään ehkä helpompana toteuttaa. Samalla pohditaan, että tarjolla oleva kuiva heinä voisi olla hieman lehtevämpää ja silppu lyhyempää, jotta se maistuisi vasikoille paremmin.

Virikkeiden tarjoamisestakin keskustellaan. Sanni Kallio esittää halpojen leikkikalujen, narujen tai pallojen, sijoittamista karsinoihin. Yksinkertainen konsti vasikoiden kehityksen seurantaan olisi myös se, että jokaisesta saapuvasta vasikkaerästä otettaisiin valokuva.

”Uimurilla varustettu juomakuppi painettavan kielekkeen sijaan voisi rohkaista vasikoita juomaan nykyistä enemmän vettä. Jos vasikoilla ilmenee ripulia, vettä voi tarjota vaikka ämpäristä.”

Kilkkilä kiittää saamistaan palautteista.

”Kaikki ovat hyviä ajatuksia ja niitä voisi hyvin lähteä toteuttamaan.”

Iltapäiväkahdelta osanottajat suuntaavat reput täynnä uusia ajatuksia kohti kotinavetoitaan. Seuraava tapaaminen, ternimaitopäivä, sovitaan kolmen viikon päähän.

Teksti ja kuvat: Markku Pulkkinen

 

Vasikoille hyvä alku

1. Tasapainoisesti ruokittu emä, joka saa poikia rauhassa puhtaaseen poikimapaikkaan. Poikimisen edistymisen seuranta ja tarvittaessa synnytysavun antaminen.

2. Vasikalle vähintään 3–4 litraa laadukasta ternimaitoa mahdollisimman pian syntymän jälkeen. Varmista maidon vasta-ainetaso Brix-mittauksella.

3. Hyvät olosuhteet: vasikan karsinan runsas kuivitus, puhdas karsina ja raikas ilma. Tarvittaessa lisälämpöä lämpölampun ja vasikkaliivin avulla.

4. Riittävät juottomäärät, 8–12 litraa päivässä, vasikan ikä ja koko huomioiden. Vasikan tulee tulla juottokerralla kylläiseksi ja sopiva kerta-annos on yleensä 3–5 litraa. Opetetaan vasikka juomaan varhain myös vettä, jotta vieroitus on helpompaa.

5. Riittävä kiinteä ravinto. Vasikalle suunniteltua ja tarkoitettua väkirehua ja laadukasta säilörehua tai lehtevää ja pehmeää kuivaa heinää tai näistä koostettua, vasikalle sopivaa apetta.

6. Sopiva määrä suhteellisen saman ikäisiä leikkikavereita ja ryhmittely karjan tautitilanteen mukaan. Sopiva vasikoiden ryhmäkoko on 2, 4, 6, 8 tai maksimissaan 10 vasikkaa karjan koon ja karjaan syntyvien vasikoiden määrän mukaan.

7. Sairauksien oireiden seuranta ja sairaiden varhainen hoitoon ottaminen. Sairas vasikka tarvitsee taudin vaatimaa täsmä- ja tukihoitoa. Ripuloiva tai yskivä vasikka kannattaa ottaa eroon muusta ryhmästä, sillä se tarvitsee oman rauhan ja lepoa ja laumakaverit suojaa taudinaiheuttajilta.

Vinkit antoi Kristiina Sarjokari, terveydenhuoltoeläinlääkäri, Valio