Pälvisilsaa tavataan etenkin vasikoilla
Olli Ruoho
Asiantuntijaeläinlääkäri
ETT ry
Pälvisilsa on ensisijaisesti naudoilla esiintyvä Trichophyton Verrucosum -sienen aiheuttama ihotulehdus.
Tauti esiintyy yleensä pään, kaulan ja etulapojen alueella pyöreinä, kolikon kokoisina tai vähän suurempina karvattomina alueina, joiden keskellä on harmaata karstaa.
Oireita todetaan tavallisimmin vasikoilla, sillä vanhemmat eläimet ovat taudin sairastettuaan jo saavuttaneet immuniteetin.
Pälvisilsaa vastustetaan elinkeinon yhteisesti sopimin toimenpitein. Eläinten terveys ETT ry korvaa puolet lypsykarja- ja emolehmätilojen pälvisilsarokotekuluista. Teurastamot pyrkivät ohjaamaan pälvisilsaa sairastaneet tai sairastumisriskissä olevat vasikat loppukasvattamoihin, joissa jo on tartuntaa ja joista se ei leviä.
Vuoden 2016 kesästä alkaen on pälvisilsapositiivisten tilojen määrä lisääntynyt selvästi. Taudin esiintymistä seurataan terveydenhuoltokäynneillä: Nasevassa oli maaliskuun puolivälissä pälvisilsaerityis-tilannemerkintä lähes 70 tilalla. ETT:n pälvisilsasaneerausohjelmassa oli mukana yhteensä 32 tilaa.
Taudin leviäminen aiheuttaa huomattavia kustannuksia nautatiloilla ja erityisesti välitysvasikoihin perustuvassa naudanlihan tuotannossa vuotavaurioina ja kasvutappioina. Vakavimmissa tapauksissa myös eläinten hyvinvointi vaarantuu erityisesti kylmäkasvatuksessa.
Pälvisilsa on myös zoonoosi, eli se voi tarttua eläimestä ihmiseen aiheuttaen kivuliaan ja pitkäkestoisen ihotulehduksen.
ETT ry käynnisti projektin, jonka tavoitteena on selvittää syitä pälvisilsatartuntojen leviämiseen. Selvitys tehdään teurastamoilta saatavien eläinliikennetietojen avulla ja selvittämällä eri tietojärjestelmistä tai tiloille tehtävän kyselytutkimuksen avulla muut mahdolliset pälvisilsatartuntaa levittävät kontaktit sekä tekijät.
Projektissa selvitetään myös tilalta toiselle liikkuvien koti- ja haittaeläinten merkitystä pälvisilsatartuntojen levittäjänä.
Samalla laaditaan kriteerit sen määrittämiseen, missä vaiheessa pälvisilsasaneerattu tila voidaan katsoa tartunnasta vapaaksi.
Kyselytutkimukseen otetaan mukaan lypsykarja- ja emolehmätilat, joiden pälvisilsatartunta on todettu heinäkuun 2016 jälkeen. Mukaan otetaan vastaavalta ajalta myös naudanlihantuotantotilat, joiden tartuntaa ei voi selkeästi jäljittää välityseläinkontaktin kautta lypsykarjatilalle.
Projektieläinlääkäri Heli Mourujärvi tekee kyselytutkimuksen ja selvitystyön osana erikoistumistaan tuotantoeläinten terveyden ja sairaanhoidon erikoiseläinlääkäriksi.
Lisätietoja: Olli Ruoho, p. 040 820 1257,
olli.ruoho@ett.fi