Maito ja Me

Valiolaisen maitotilayrittäjän ammattilaissivusto

Maitoauto kulkee 365 päivänä vuodessa

Maitotilojen arki pyörii kaikissa tilanteissa, niin tavallisessa arjessa kuin poikkeusoloissakin, ja maidot pitää tilalta myös hakea. Maitoauton kuljettaja onkin tärkeä lenkki suomalaisessa ruokatuotannossa. Mutta millaista on maitoauton kuljettajan työ? Hypätäänpä Juhana Roimolan biokaasuauton kyytiin ja otetaan selvää.

Vain puolet työstä ajamista

Kuljettajan tavallinen työvuoro on keskimäärin 11 tuntia ja pitää sisällään paljon muutakin kuin ison säiliöauton ajamista.

”Ajaminen on tosiaan ehkä puolet työstä. Tilalla tehtävät työt ovat oma juttunsa, ja meijerilläkin riittää tekemistä. Olen itse koulutukseltani logistiikkainsinööri ja tehnyt aiemmin viitisen vuotta toimistohommia, mutta siirryin sitten kuitenkin näihin töihin, kun saimme kuljetusalan perheyritykseemme Autoyhtymä Roimola Ky:lle toisen maitoauton ajoon”, Juhana Roimola kertoo.

Maitoauton kuljettajan työtä Roimola kehuu monipuoliseksi: ”On tämä vaihtelevaa verrattuna moneen muuhun rahti- tai kuljetusalan työhön. Ja onhan se mukava ajaa kauniissa maalaismaisemassa. Tykkään myös vuorotyöstä ja siitä, että on välillä arkivapaitakin.” Koska valiolaisia maitotiloja on ympäri Suomen Hangosta Utsjoelle, on keräilyreiteilläkin eroa. Riihimäen läheisyydessä liikkuvan Roimolan kuljettaman maitoauton mittariin kertyy kilometrejä vaihtelevasti reitistä riippuen.

”Maitoauto on liikkeessä 365 päivänä vuodessa, yli 20 tuntia vuorokaudessa. Välissä vain kuljettaja vaihtuu. Meillä on neljä erilaista reittiä. Viime yönä kerättiin maito 25 navetasta, tämän päivän keräily on vapaan lehmän maitoa seitsemältä tilalta. Luomumaidon reitti on kilometreissä pisin. Silloin kerätään maidot yhdeksältä tilalta ja kilometrejä mittariin kertyy yli 500. Kuljetuspäälliköt tekevät reittisuunnittelun, mutta me kuljettajat saamme kyllä myös kertoa mielipiteemme”, Juhana kertoo.

Maidon matka tilalta meijerille

Maitotiloilla lypsetty maito kerätään tilatankkeihin, joissa se jäähdytetään. Maitoauto käy hakemassa maidot joka toinen päivä. Kun maitoauto kurvaa tilan pihaan, tekee kuljettaja ensimmäiseksi aistinvaraisen arvioinnin.

”Siinä katsotaan lämpötilamittarista lämpötila ja tarkastetaan ettei maidon sekaan ole päätynyt mitään sinne kuulumatonta. Lisäksi ihan nuuhkaistaan, onko maito raikkaan tuoksuista ja näköistä. Jos kaikki on kunnossa, otetaan näytepurkkiin näyte maidosta ja pumpataan maito auton kyytiin. Pumppauksen aikana myös jaetaan maitotilojen tehtaanmyymälästä tekemiä tuotetilauksia. Ne voivat olla niin Valion tuottamia elintarvikkeita kuin tuotantoon liittyvää tavaraa. Juuri äsken kannoin esimerkiksi navettaan nuolukiviä lehmille”, Juhana kuvailee.

Kun maito on pumpattu auton kyytiin, laittaa kuljettaja tilatankin pesurin päälle. Kun auton säiliö on täynnä puretaan maitolasti perävaunuun. Perävaunun täytyttyä kerätään vielä auto täyteen ja ajetaan rekkakuorma Riihimäelle meijeriin. Auton kyytiin otetaan tiloilta joskus myös muita laboratorionäytteitä, esimerkiksi nurmirehun laadun analysointia varten. Näytteet kulkevat ensin maitoauton mukana meijeriin ja sieltä Seinäjoelle Valion laboratorion analyysiin.

Puhtaudesta huolehdittava aina

Meijerissä maitokuorma puretaan, säiliöt pestään ja näytteet viedään oikeaan paikkaan. Hygienia on maitotuotteiden kohdalla aina tärkeää, ja koronaviruksen myötä joitakin ohjeistuksia on entisestään tarkennettu.

”Omassa työssäni poikkeusolot eivät ole juurikaan vaikuttaneet, kun olen tottunut käyttämään puhtaita hanskoja aina, kun olen maidon tai näytteiden kanssa tekemisissä. Lisäksi ylimääräisiä kohtaamisia on ohjeistettu välttämään esimerkiksi näytteitä viedessä. Tiloilla näkee maitotilallisia harvakseltaan muutenkin, kun keräyksiä tehdään yöaikaankin”, Juhana kertoo.

Tämän kevään poikkeusolot ovat saaneet Juhana Roimolan miettimään myös suomalaista ruokatuotantoa ja omaa roolia siinä: ”Lehmäthän eivät tällaisista poikkeusoloista mitään tiedä. Maitotiloilla arki pyörii joka päivä samanlaisena ja maidot pitää sieltä myös hakea. Kyllähän sitä toivoisi, että kaikki ymmärtäisivät suomalaisen ruoantuotannon ja ruokaturvan merkityksen – ja että siihen voi jokainen omilla valinnoillaan vaikuttaa. Omalta osaltaan sitä yrittää pitää pyörät pyörimässä ja varmistaa, että suomalaisten pöydissä on maitoa ja leivän päälle juustoa.”

Juttu on julkaistu alun perin Valio.fi-verkkosivuilla osana Hyvää työtä ja huomenta -kampanjaa.