Maito ja Me

Valiolaisen maitotilayrittäjän ammattilaissivusto

Riitan aamulypsy icon

Riitan aamulypsy

Kauppasopimuksista apua vientiin, kiitos!

Valio vie maitotuotteita 50 maahan. Näistä kolmisenkymmentä on EU:n ulkopuolisia maita, joiden kanssa tehtävää kauppaa määrittelevät joko maailman kauppajärjestön WTO:n säännöt tai EU:n solmimat kahdenväliset sopimukset.


Koska monenvälisissä WTO-neuvotteluissa ei ole pariin vuosikymmeneen edistytty, eri puolilla maailmaa on neuvoteltu useita kahdenvälisiä tai alueellisia sopimuksia. Erityisesti Uusi-Seelanti ja Australia ovat edenneet maatalouskaupan vapauttamisessa. Viennin edellytyksenä on kilpailukykyinen tilanne muihin vientimaihin verrattuna, ja sen vuoksi EU:n neuvottelemat sopimukset ovat ensiarvoisen tärkeitä.


EU:n ja Japanin välinen vapaakauppasopimus tuli voimaan helmikuun alussa. Se on tärkeä maitotuotteiden viennille, sillä Japani on jo nyt toiseksi tärkein juustojen vientikohde EU:lle. Vaikka kypsytettyjen juustojen tulli nollautuu vasta 15 vuoden kuluttua, päätös on omiaan lisäämään juuston vientiä. Valitettavasti voin, maitojauheen ja laktoosittoman maitojauheen tuontikiintiöt, joissa tulli laskee, eivät kasva merkittävästi ja siten estävät markkinoiden kehittymistä.

CPTPP eli ”Tyynenmeren sopimus” on merkittävä alueellinen sopimus. Kun katsoo markkinoita Uuden-Seelannin ja Australian silmin, siinä on osallisina useita mielenkiintoisia markkinoita, kuten Vietnam, Japani, Malesia, Singapore, Kanada ja Meksiko. Maitotuotteiden vienti Oseaniasta helpottuu näihin maihin tullinalennuksin ja kasvavin tuontikiintiöin.

EU:lla on siis kirittävää. Tällä hetkellä odotetaan kahden tärkeän kauppasopimuksen lopullista vahvistamista. EU:n viejät tarvitsevat kipeästi sekä Vietnamin kasvavia maitomarkkinoita että Singaporea Aasian viennin sillanpääasemana. Myös Meksikon kanssa on päästy yhteisymmärrykseen voimassa olevan sopimuksen modernisoinnista. Se pitäisi nopeasti saada lopulliseen hyväksymisprosessiin.

Toivomuslistalle nousee myös järkevä suhde Iso-Britannian kanssa, sillä muut EU-maat vievät maitotuotteita Iso-Britanniaan merkittävästi enemmän kuin tuovat niitä. Viennin takkuaminen voi aiheuttaa vakavia häiriötä EU:n maitomarkkinoilla. Ratkaisun luulisi löytyvän, sillä saarivaltion kuluttajat eivät hyväksy vakavia tuotepuutteita tai merkittäviä hinnannousuja.

Maataloussektorilla on herättänyt ihmetystä, että EU neuvottelee vapaakauppa-sopimuksista Uuden-Seelannin ja Australian kanssa. Mieluummin tulisi neuvotella alemmista tulleista Kiinan kanssa, vaikka vielä ei ehkä olla valmiita vapaakauppasopimukseen, ja nopeuttaa esimerkiksi Indonesia-neuvotteluita.

Kiina on kasvava markkina talouden kasvun hidastumisesta huolimatta, ja EU on takasuoralla verrattuna Uuteen-Seelantiin ja Australiaan, jotka ovat lähempänä Kiinan markkinoita ja joilla on vapaakauppasopimukset Kiinan kanssa ja siten alemmat tullit.


Mercosur-neuvottelut ovat kestäneet todella pitkään. Argentiina, Brasilia, Uruguay ja Paraguay eivät välttämättä ole ykköskohteita suomalaisille elintarvikeviejille.

Vapaakauppasopimukset eivät ole pelkkää tullien alentamista, vaan myös muista kaupan esteiden poistamisesta, kuten SPS- eli terveys- ja kasvinsuojeluvaatimuksista, tulisi sopia EU-tasolla. Valion äidinmaidonkorvikkeita valmistavien laitosten hyväksyminen Kiinan vientiin on esimerkki siitä, miten yritykset ja jäsenmaat joutuvat käyttämään useita vuosia saadakseen vientiluvan.