Maito ja Me

Valiolaisen maitotilayrittäjän ammattilaissivusto

Ilkka Myllylä rakensi uuden navetan eläinten hyvinvointia parantaakseen. Käytävät ovat väljät ja ruokintapöytätilaa on 70 senttiä yhdelle lehmälle. ”En miettimälläkään keksi uudesta pihatosta ja hiekkaparsista huonoja puolia." Kuva: Markku Pulkkinen

Hiekka hellii sorkkia

Kalajoella on hiekkaa aurinkorannalla ja nyt myös navetassa. Myllylän tila valitsi hiekkaparret uuteen Ontarion yliopiston opein suunniteltuun pihattoonsa.

Keskipäivän hetki Myllylän navetassa on rauhallinen. Keskimmäiset parsirivit ovat tupaten täynnä hiekalla köllötteleviä lehmiä.

”Ne makaavat nyt mielellään parsissa, ja makaamisaika on selvästi pidentynyt. Makuulle on helppo mennä ja sieltä on helppo nousta, koska sorkat uppoavat hiekkaan ja tukevat jalkaa”, kertoo Ilkka Myllylä, joka kantaa päävastuun osakeyhtiön navetasta.

”Hiekka paransi sorkkaterveyttä jo kolmessa kuukaudessa."

"Parsinavetoista tulleiden ostolehmien pattipolvetkin ovat sulaneet pois. Hiekka poistaa myös käytävien liukkauden.”

Hiekkaparren syvyydeksi suositellaan Pohjois-Amerikassa 30–35 senttiä. Myllylä haluaa pitää hiekkapatjan syvyyden ja sen alla olevan rakenteen liikesalaisuutena, koska hän myy yhteistyökumppaninsa kanssa navetan suunnittelupalveluja.

 

Hiekkaparren mitoituksessa pitää olla tarkka, jotta lanta putoaa pääosin käytävälle. Myllylän tilalla vielä kokeillaan sopivaa parren pituutta.

”Niskaputki on asennettu kanadalaisen mitoituksen mukaan keskikokoiselle lehmälle. Se on nyt ehkä liian edessä, koska yli puolet lehmistä on ensikoita. Niskaputki määrää paikan, jossa lehmä seisoo, ja etuesteputki paikan, jossa se makaa. Olemme testanneet, miten parsi toimii ilman etuestettä. Isoilla, tasakokoisilla lehmillä se voisi toimiakin, mutta ei meillä”, Myllylä selventää.

Parren leveys on 125 senttiä. Parsirivit on sijoitettu melko etäälle toisistaan, jotta vastapäinen lehmä ei häiritse parressa makaamista.

Ontarion oppien mukainen navetta valmistui toukokuussa 2018. Seinäratkaisuna on alhaalla metrin korkuinen, avattava ja lämpöeristetty elementti ja ylhäällä kolme metriä korkea, sääasemaohjattu verhoseinä. Lannankäsittelylaitos sijaitsee navetan takana.

 

Hiekkaparsien hoidosta ja käyttökustannuksista on Myllylän mukaan liikkeellä hieman vääriä mielikuvia.

”Aikaa ei kulu juuri enempää kuin muidenkaan parsien hoitoon. Hiekkaa ei tarvitse vaihtaa koskaan kokonaan. Parsiin pudonneet lannat puhdistamme käsipelillä joka päivä. Kerran viikossa parsiin lisätään 20–25 tonnia hiekkaa. En yritä estää hiekan valumista pois parsista, sillä on vain hyvä, että osa hiekasta vaihtuu”, Myllylä sanoo.

”Aikaa hiekoittamiseen kuluu neljä tuntia viikossa. Viikon hiekkamäärä maksaa noin sata euroa. Hiekoittamiseen hankimme sivupurkukauhan, jota käytän liukupuomisella kuormaimella. Hiekkaa voisi ehkä lisätä parsiin kaksikin kertaa viikossa."

"Hiekkaa ei tarvitse tasoittaa, kunhan lisäyksen tekee huolella.”

Hiekan ongelmaksi on mainittu jäätyminen talvella. Navetan lämpötilan pitääkin pysyä pääosin lämpimän puolella. Sivuseinien alaosan verho on tästä syystä korvattu lämpöeristetyllä paneelilla. Yläosan voi kovilla pakkasilla lisäeristää sisäpuolelta nopeasti.

”Ensimmäisen talven kokemusten perusteella päätämme, hankimmeko yläosan aukkoon tiiviin lisäverhon sisäpuolelle. Lämmön karkaamista rajoitetaan myös hyvällä katon eristyksellä ja suljettavilla hormeilla.”

Hiekka varastoidaan talvella navetan sisälle tehdyissä syvennyksissä, joihin se pudotetaan kattoluukkujen kautta. Hiekkavarastoissa ja lantakoneen ketju-urissa on sulanapitokaapelit.

 

Lannanpoistolle hiekka asettaa kovempia vaatimuksia kuin muille kuivikkeille.

”Käytän Pohjois-Amerikassa valmistettuja ketjukäyttöisiä kulutusteräsosilla varustettuja V-mallisia lantakaapimia. Lanta siirtyy navetasta lannankäsittelylaitokseen huuhtelukuilulla. Metalliosat kuluvat hiekan takia enemmän, mutta teknisiä ongelmia ei ole ollut”, Myllylä kertoo.

Lietelanta käsitellään navetan viereisessä lannankäsittelylaitoksessa. Siellä hiekka ja orgaanisen kiintoaines erotetaan nesteestä. Lisäksi nesteestä erotetaan kipsikäsittelyllä fosforipitoinen kiintoaines. Käsittelyn jälkeen lannan levittäminen on kustannustehokasta, kun vähäravinteinen neste voidaan levittää lähipelloille. Myllylällä on työn alla hiekan pesulaite, jolloin hiekan voi kierrättää puhdistettuna takaisin kuivikkeeksi.

Hiekkaa tarttuu jonkin verran lehmän karvoihin ja muodostaa jauhomaisen pinnan, jolloin lanta ei tartu eläimiin kovin helposti.

Myllylän lehmät ovatkin varsin puhtaita.

Hiekanjyväsiä tarttuu luonnollisesti myös utareisiin. Robotin pesusuuttimet suihkuttavat robottikäsivarren puhtaaksi, jotta hiekka ei pääse kuluttamaan robotin osia.

Tilan robotit vuosilta 2003 ja 2010 ovat toimineet hiekkapihatossa moitteetta. Myllylä arvioi, että kuluvia osia joudutaan vaihtamaan hieman tiheämmin kuin aiemmin. Robottivalmistajan mukaan huoltokustannus ei eroa suuresti muiden navettatyyppien kustannuksista. Uudemmissa roboteissa on huomioitu vielä paremmin toimivuus hiekkaparsien kanssa.

Lehmät makaavat mielellään hiekkaparsissa. Hiekan valumista käytäville ei tarvitse estää, koska sillä tavalla hiekka uusiutuu automaattisesti ja käytävät pysyvät pitävinä.

 

Eläinten hyvinvointi oli tärkein asia, joka ohjasi Myllylän navettaratkaisua. Hän on käynyt 2000-luvulla useamman kerran tutustumassa Yhdysvaltojen ja Kanadan pihattoratkaisuihin ja vakuuttunut, että lehmille pitää antaa reilusti tilaa. Uuden pihaton pinta-ala on 2 450 neliötä, ja siinä on 150 parsipaikkaa.

’’Makuulle on helppo mennä ja sieltä on helppo nousta, kun sorkat uppoavat hiekkaan ja tukevat jalkaa.”

Myllylässä on tuotettu viimeiset neljä vuotta maitoa ilman utaretulehdusten antibioottihoitoja. Hiekalla on utareita hygienisoiva vaikutus, ja yrittäjä arveleekin, että antibiootiton linja jatkuu. Maidon solupitoisuus on ollut uudessa pihatossa 150 000–200 000, kun se vanhassa pihatossa oli 50 000 solua korkeampi. Ensimmäisenä kesänä hiekkapihatossa ei ilmennyt yhtään utaretulehdusta.

”Lehmien kestävyys paranee varmasti uudessa navetassa. Jo nyt on nähtävissä, että vanhat lehmät ovat saaneet jatkoaikaa.”

Myllylä korostaa riittävän ilmanvaihdon tärkeyttä lehmien terveydelle ja hiekkaparsien toimivuudelle. Seinäratkaisuna navetassa on metrin korkuinen avattava paneeli alhaalla ja kolme metriä korkeat, sääasemaohjatut tuuliverhot sen päällä. Harjalla on ilmanvaihtohormit. Tiheä lannanpoisto ja tyhjä päätykuilu estävät ammoniakin syntymisen.

 

Myllylän navettaan valittiin normaalia kestävämmät rakenteet. Kattoelementit ovat puolitoista kertaa paksummat kuin normaalisti, jolloin halli pysyy talvella lämpimänä ja kesällä viileänä. Myös perustukset, lattia, pellitys ja runko ovat normaalia vahvemmat ja kestävämmin pinnoitetut.

Navetan suunnittelukäyttöikä on peräti 50 vuotta.

Eläinpaikan hinnaksi muodostui 11 500 euroa. Syväparret säästivät rakentamiskustannuksia, koska parsikannen valua ei tarvinnut tehdä. Uuden navetan rakentaminen vei vuoden.

 

Myllylän tila Oy, Pitkäsenkylä, Kalajoki

 

Teksti ja kuvat: Markku Pulkkinen