Maito ja Me

Valiolaisen maitotilayrittäjän ammattilaissivusto

Suomalaisryhmä tutkailee, miten tanskalaisen pihaton ilmanvaihto on toteutettu uudella tekniikalla. Rakennuksen seinillä on ikkunat kahdeksassa rivissä, ja ne voidaan avata kukin erikseen.

Ympäristölupa ja ympäristötekniikoita lypsykarjatiloilla tanskalaisittain

Tutustumismatka Tanskaan vei joukon virkamiehiä ja tutkijoita seuraamaan tanskalaisten lypsykarjatilojen ratkaisuja lannankäsittelyssä hallinnassa.

Matkan järjesti juuri päättyvä Navettapäästö-hanke, jossa selvitettiin lypsykarjatilojen ammoniakkipäästöjä. Matkan aikana tutustuimme tanskalaiseen ympäristölupaprosessiin, kahteen perheyrityksenä toimivaan lypsykarjatilaan ja Århusin yliopiston Foulumin tutkimuskeskuksen tutkimustilaan.

Lisäksi vierailimme konsulttipalveluja maatiloille tuottavassa yrityksessä.

 

Ympäristölupaprosessi Tanskassa

Tanskassa kaiken kokoisilta tiloilta edellytetään ympäristölupaa. Kuitenkin pienillä tiloilla lupamenettely on kevyempi kuin suurten tilojen lupamenettely.

Suurten tilojen lupaprosessi kestää noin puoli vuotta ja ympäristöluvan hinta on noin 20 000 euroa. Lupa on voimassa kahdeksan vuotta, mikäli tilalla ei tehdä muutoksia, ja lupaa valvotaan kolmen vuoden välein.

Tilojen ammoniakin ja fosforin hallinnalle asetetaan vaateita. Ympäristölupaprosessiin osallistuvat tuottaja, neuvontakonsultti ja kunnan viranomainen.

Konsultin rooli tuottajan ja kunnan välissä on merkittävä. Kunnat luvittavat kaikki tilat yhtenäisellä prosessilla koko maassa. Luvittajien työ painottuu hyväksyttävien ratkaisujen etsintään. Suoria ratkaisuja ei tuottajalle anneta, vaan hänelle asetetaan vaateita muun muassa tilan ammoniakin ja fosforin hallinnalle. Kunnilla on käytössään ohjelma, jolla tuotetaan tilakohtaiset ammoniakkipäästöjen raja-arvot (total ammonia emission for the farm).

Tuottaja konsultteineen on velvollinen kehittämään ratkaisut, joilla vaateisiin päästään ja lupa saadaan.

Ympäristölupaprosessia hallinnoiva ministeriö pitää yllä listaa hyväksytyistä tekniikoista, joita tiloilla voidaan käyttää (Vera-sertifikaatti). Listalle pääsemiseksi tarvitaan tietyt standardoidut mittaukset tekniikan toimivuuden osoittamiseksi.

Tilojen ammoniakkipäästöraja lasketaan eläinmäärään perustuen eläinlajeittain. Tiloilla saa olla tietty eläinyksikkömäärä per hehtaari. Määrään voi saada lisäystä, jos ottaa käyttöön päästöjä vähentäviä tekniikoita niin, että kokonaispäästö ei nouse. Herkillä alueilla ennen mainittujen tekniikoiden käyttö voi olla pakollista ilman, että eläinmäärää saa niiden avulla lisätä. Järjestelmä on kansallinen ja sen muuttamista päästöpohjaiseksi on suunniteltu.

 

Kahden perhetilan ratkaisuja

Perhetiloista ensimmäisellä oli vanha pihatto ja uusi kehittynyttä ympäristötekniikkaa hyödyntävä pihatto. Lypsylehmiä oli 500 ja määrää oli tarkoitus kasvattaa lähitulevaisuudessa sadalla.

Uuden pihaton ilmanvaihto oli toteutettu uudella tekniikalla. Rakennuksen seinillä oli ikkunat kahdeksassa rivissä, ja ne voitiin avata kukin erikseen. Ilmaa poistettiin osin avoimen kattoharjan kautta, ja osin sitä imettiin lietekuiluista (syvyys 70 cm, pohjalla raapat) ritilän ja lannan pinnan välistä. Imetty ilma johdettiin ammoniakkipesuriin, jossa se sitoutui rikkihappoon muodostaen ammoniumsulfaattia.

Muodostuva typpipitoinen neste johdettiin lietesäiliöön lietelannasta erotetun nestejakeen joukkoon.

Laitetoimittajan (Agrifarm) mukaan tällä tekniikalla pihaton ammoniakkipäästöt vähenivät 75 prosenttia ja hajupäästöt 50 prosenttia. Uuden tekniikan käyttöönoton tuoma vähennys päästöihin mahdollistaisi eläinmäärän lisäämisen 600:een tai jopa 800 lypsylehmään.

Tilan lietesäiliö, jonne separoitu nestejae ja ammoniakkipesurin ammoniumsulfaatti johdettiin, oli katettu telttakatteella. Lantaloiden kattamista ei Tanskassa vaadita vakiotoimenpiteenä. Kuitenkin esimerkiksi sikalan tai turkistarhan lantala, josta on lähimpää asutukseen 300 metriä tai alle, tulee kattaa.

Toisella perhetilalla oli vanhan pihaton rinnalle rakenteilla uusien ympäristövaatimuksien mukainen 450 lypsylehmän pihatto. Koska tila sijaitsee lähellä suoalueita, uuteen pihattoon tarvitaan päästöjä vähentäviä lisätoimenpiteitä niin kutsuttuun normaaliin ympäristölupaan nähden.

Tilalla ratkaisuksi oli valittu happolisäys lietekuilun lantaan sekä puuhapeten (scraper robot) käyttö ritilöiden puhdistukseen. Käyttöönotettava lannan happolisäysjärjestelmä on Vera-sertifioitu. Rikkihappolisäyksellä suoraan lantakuiluun lannan pH lasketaan alle 6:n, tavallisimmin välille 5,6–5,7. Tällä saavutetaan valmistajan (JH Agro) mukaan nautatiloilla 50 prosentin ja sikatiloilla 70 prosentin ammoniakkipäästövähennys.

Järjestelmän kustannus on noin 75 000 euroa. Takaisinmaksuaika on 400 lehmän tilalla 4–6 vuotta, 200 lehmän tilalla 6–8 vuotta sen mukaan, mitä pelloilla viljellään.

 

Haponlisäyslaitteisto ja puuhapete olivat jo asennettuina paikoilleen ennen runkorakenteen pystytystä.

 

 

 

 

 

 

 

 

Tutkimustilan taustaa ja toimintaa

Foulumissa sijaitsevan tutkimustilan omistavat maatalousyrittäjien organisaatiot. Tilalle on koottu tutkimus aikaisemmin useassa paikassa toimineista pienistä yksiköistä. Tavoitteena on tehdä tutkimusta todellisia tiloja vastaavissa oloissa. Myös Århusin yliopiston tutkimusnavetta yhdistettiin tähän kokonaisuuteen muutama vuosi sitten.

Tilan navetassa on 210 lehmää ja 9 työntekijää. Rehu tuotetaan yliopiston 400 hehtaarin peltoalalla ja tuotettu lanta levitetään näille pelloille. Karjassa on omat ryhmät holstein-friisiläis- ja jerseyrotuisille lehmille. Tätä pidetään tarpeellisena, koska jerseytä on Tanskassa vielä melko paljon.

Parret on mukautettu lehmien koon mukaisiksi.

Jokainen lehmä on koko ajan mukana yhdessä–kahdessa kokeessa, jos kyseessä ei ole ruokintakoe.

Tällä saadaan koetoiminnan kustannuksia kohtuullistettua. Eläimistä tehdään jatkuvia mittauksia (paino, maidon tuotos, sorkkaterveys ja syönti), mutta mitään olosuhdemittauksia navetassa ei tehdä.

Tilalla on tehty tutkimusta maidon konsentroimisesta tilatasolla. Koe onnistui hyvin ja tuotteen laatu vastasi meijerissä tuotettua konsentraattia. Tutkimuksessa törmättiin kuitenkin lainsäädännölliseen ongelmaan, sillä lain mukaan vain meijeri voi käsitellä maitoa. Vierailuhetkellä selvitettiin, voidaanko prosessissa syntyvää vettä käyttää tuotantoyksikössä jollain lailla.

 

Testausta ja tutkimustiedonsiirtoa yrityksille

Århusissa vierailimme Tanskan neuvontaorganisaatio SEGESin osittain omistamassa yrityksessä nimeltään Agrotech , joka on yksi Tanskan yhdeksästä CTS (Certified Technological Service) instituutista ja ainoana suuntautunut kokonaan maatalous- ja elintarviketuotantoon sekä -teollisuuteen.

Agrotechin toimintaperiaate on siirtää tutkimustietoa liiketoiminnaksi konsultoinnin, teknologiapalveluiden ja innovaatioiden kautta.

Yritys tekee Vera-sertifiointeja kotieläintuotannon ympäristötekniikoille. Hyväksyntään tarvittavat testaukset tehdään Vera-protokollien mukaan: http://www.veracert.eu/en/technology-manufacturers/test-protocols/.

Muita yrityksen tuotteita ovat uusien tuotantoteknologioiden kehittäminen, prototyyppien testaaminen ja erilaiset tekniikoiden demonstroinnit. Meille esiteltiin kotieläintuotannon ympäristövaikutusten vertailua vuosilta 1990 – 2013. Siitä selvisi, että tuotannon volyymi Tanskassa on kasvanut ko. aikana 20 prosenttia, mutta samalla ammoniakkipäästöt ja typen ylijäämä ovat vähentyneet noin 40 prosenttia. Samoin kasvihuonekaasupäästöt ja fosforin käyttö ovat pienentyneet.

Verifiointidokumentti on tyypillisesti kuusi - kahdeksan-sivuinen, ja sen hinta riippuu protokollassa edellytetyistä mittausjärjestelyistä.

 

Teksti: Maarit Hellstedt ja Sari Luostarinen, Luke

Kuvat: Maarit Hellstedt