Maito ja Me

Valiolaisen maitotilayrittäjän ammattilehti

Tavataan Valiolla icon

Tavataan Valiolla

Yhteisen maatalouspolitiikan uudistus

EU:n yhteisen maatalouspolitiikan eli CAP:n uudistusta valmistellaan. Tilatasolla tämä tuntuu turhauttavalta, koska viimeisin uudistus tapahtui hetki sitten. Muutokset EU:n kokoisessa laivassa eivät ole helppoja ja niiden valmistelu vie vuosia. Tämän takia uudistamisen pyörä pyörii käytännössä tauotta.

Maidon erityiskysymyksenä on toimivan turvaverkon rakentaminen.

Tällä hetkellä rasvattoman maitojauheen ostaminen julkisiin varastoihin toimii maito-sektorin keskeisenä turvaverkkona. Kovin kaksinen turvaverkko se ei ole. Viime vuonna yli viidennes EU:ssa tuotetusta rasvattomasta maitojauheesta päätyi interventiovarastoihin. Määrä on suurempi kuin kertaakaan sitten vuoden 1991 ja tullee kasvamaan tämän kevään aikana. Tämä ongelma tulisi ratkaista jo ennen CAP-päätöksiä.

Valio elää ja hengittää markkinatuotoista. EU:n yhteinen maatalouspolitiikka vaikuttaa kuitenkin yrityksen toimintaympäristöön. Näin ison uudistuksen yhteydessä on hyvä vilkaista hieman taaksepäin.

EU ja USA tähyilivät pitkään isompia siivuja maailmanmarkkinoista. Strategiat ovat poikenneet toisistaan. USA on lisännyt maidontuotantoaan hitaalla kirillä eli vajaan kahden prosentin vuotuisella kasvulla. EU puolestaan juoksi itsensä maitohapoille poistamalla kiintiöt ja sallimalla tuotannon hallitsemattoman kasvun.

Kiintiöiden poistamisen yhteydessä eri puolilla Eurooppaa pidettiin juhlapuheita, joissa korostettiin, kuinka EU:n maitosektorin tarjontaan ei enää julkisilla toimilla puututa. Aluksi näin tapahtuikin, mutta vain reilu vuosi kiintiöiden poistamisen jälkeen tilanne oli kriisiytynyt niin pahasti, että EU:ssa ryhdyttiin ostamaan pois tuotantoa vapaaehtoisen vähentämisohjelman kautta.

CAP-uudistuksen ympärillä käytävässä keskustelussa nousee jatkuvasti esille riskienhallinta.

Toistaiseksi avaukset pyörivät enemmän tai vähemmän erilaisissa katevakuutuksissa ja menetelmissä, joilla olisi mahdollista tasata hyvien ja huonojen vuosien välistä vaihtelua.

Hieman kärjistäen voi esittää kysymyksen: onko virkakoneiston mahdollista tuntea ja ennustaa markkinoiden liikkeet niin tarkasti, että hyvänä vuonna maksettaisiin vähemmän tukia ja huonona enemmän?

On toimijoita, jotka hyötyvät siitä, että markkinat heilahtelevat rajusti. Valion ja valiolaisten maitotilayrittäjien näkökulmasta on ensiarvoisen tärkeää, että maitomarkkinoiden kattila ei kiehu yli. Tukijärjestelmien on tasattava tuotanto-olosuhteista johtuvia lisäkustannuksia. Vuosien välisen vaihtelun tasaaminen tukijärjestelmien kautta ei ole järkevää, jos tuotanto ei ole normaalitilanteessa kannattavaa.

EU:n maatalousministerit ovat käyneet ensimmäiset viralliset keskustelut CAP-uudistuksesta. Suomen kannalta on rauhoittava tieto, että keskusteluissa ei tiettävästi noussut mitään erityisen uhkaavaa esille. Huolimatta Brexitistä ja monista muista uhkaavista tekijöistä, uudistuksella on vielä hyvät mahdollisuudet onnistua.

Ajattelemalla riskien hallintaa hieman laajemmin on mahdollista päästä käsiksi suurimpaan ongelmaan eli maitokriiseihin.

Mikä sitten estäisi EU:n maitomarkkinoita ajautumasta tilanteisiin, joissa tuottajahinnat sukeltavat kestämättömän alhaisille tasoille? Ratkaisun voisi löytää esimerkiksi vapaaehtoisten tuotannon vähentämisohjelmien ja kiintiöiden välimaastosta.