Maito ja Me

Valiolaisen maitotilayrittäjän ammattilaissivusto

Hyvän terveyden edistämiseksi täytyy joskus muuttaa suuntaa – joskus hiukan vähempikin riittää kuin tässä kuvassa. Kuva: Kristiina Sarjokari

Hyvä terveys

Hyvä terveys on osa eläinten hyvinvointia. Se on erittäin olennaista myös tilan taloudellisen tuloksen kannalta.

Terveyden edistämiseen kannattaa panostaa, sillä sairastaminen on kallista. Sairaudet aiheuttavat sekä näkyviä että piileviä kuluja ja tuotantotappioita. Ne vähentävät maitotuotosta ja nuorten eläinten kasvua sekä lisäävät kuolleisuutta. Hyvällä terveydellä on vaikutusta maidon laatuun. Etenkin utaretulehdukset muuttavat maidon koostumusta ja heikentävät sen säilymistä ja käyttökelpoisuutta elintarvikkeiden raaka-aineena. Eläinten hyvä terveys on myös osa positiivista maidontuotannon imagoa, sitä mielikuvaa joka välittyy kuluttajille.


Hyvä terveys tarkoittaa sitä, että eläimet eivät tarpeettomasti kärsi vammoista, sairauksista tai toimenpiteistä johtuvasta kivusta. Terveydentilaa on suhteellisen helppo mitata. Vertailukohteita oman karjan terveyden arvioimiseksi löytyy muun muassa tuotosseurannan raporteista, Nasevasta ja eläinten hyvinvointia määrittelevän Welfare Quality® -järjestelmän julkaisuista sekä terveydenhuoltoa käsittelevästä kirjallisuudesta.

Mitkä asiat kertovat, että
 karjan terveys on hyvällä tasolla?

Eläinten hyvinvointia määrittelevän Welfare Quality® -järjestelmän mukaan lehmien terveyden keskeisimpiä mittareita ovat ontumisen, ihovaurioiden, hengitystieoireiden (yskä, sierainvuoto, vaikeutunut hengitys), silmäsairauksien oireiden, ripulin ja tulehduksellisten emätinvuotojen esiintyvyys sekä soluttavien, synnytysvaikeuksista kärsineiden ja makaamaan jääneiden osuus sekä kuolleisuus.

Katso tästä linkistä WQ-järjestelmästä: www.welfarequality.net

Vasikoiden terveyden mittareina WQ-järjestelmässä käytetään ihovaurioiden, sorkka-alueen tulehdusoireiden, niveltulehdusten ja -vaurioiden, pureskeltujen häntien tai korvien, ontumisen, hengitystieoireiden (yskä, sierainvuoto, tihentynyt hengitys), silmävuodon, ripulin, puhaltuneiden pötsien, pitkän elottoman karvapeitteen, selvästi sairaana olevien vasikoiden ja kasvaneen kuolleisuuden esiintyvyyttä. Sairauden oireiden lisäksi järjestelmässä arvioidaan joidenkin kivuliaiden hoitotoimenpiteiden (nupoutus, sarven sahaus, hännän amputointi) määrää ja toteutustapaa.

Hyvän terveyden raja-arvot vaihtelevat hieman lähteestä riippuen. WQ-järjestelmässä huomioidaan pistelaskussa eri painokertoimin sekä oireen esiintyvyys että sen vakavuusaste. Esimerkiksi lieväasteisen ontumisen painokertoimena laskennassa käytetään lukua 0,14 ja vakava-asteisen ontuman kertoimena lukua 1.

Laskentatapa hyvinvoinnin arvioinnissa on siis suhteellisen monimutkainen, mutta laskennan apuvälineeksi on kehitetty Excel-pohjaisia laskureita. WQ-järjestelmää onkin koettu tarpeen yksinkertaistaa, muun muassa ETU Lypsykarja-asiantuntijaryhmä on työstänyt raja-arvoja Nasevan luokituksiin.

Tässä linkissä PDF: Naseva_tilakäynnin_ohjeet_versio_2-2012.pdf

Sairastavuus- ja kuolleisuusluvut olisi hyvä suhteuttaa karjakokoon ja karjassa esiintyvien tapahtumien määrään (esimerkiksi syntyneiden vasikoiden määrä, poikineiden lehmien määrä) eikä niinkään tiettyyn ajanjaksoon (esimerkiksi vuosi). Tämä kannattaisi huomioida myös erilaisten raporttien kehitystyössä.

Näin erikokoiset karjat saataisiin paremmin ”samalle viivalle” ja vertailukelpoisiksi keskenään. Todella isossa karjassa tapahtuu paljon lyhyessäkin ajassa, 100 vasikkaa saattaa syntyä vaikkapa puolen vuoden aikana. Pienessä karjassa vastaava määrä syntymiä tapahtuu esimerkiksi 5–10 vuoden kuluessa. Vuosi voi olla tarkastelujaksona huono erityisesti pienemmille karjoille, vuodet kun eivät ole keskenään samanlaisia (esimerkiksi 1 kuollut vasikka vuodessa / 10 syntynyttä = 10 % laskennallinen kuolleisuus, 1 kuollut vasikka viidessä vuodessa / 50 syntynyttä => 2 % laskennallinen kuolleisuus).

Hyvän lehmien terveyden tunnusmerkkejä ovat muun muassa alle 5 prosentin lehmäkuolleisuus, alle 10 prosentin ensikoiden poistoprosentti ja alle 20 prosentin vanhempien lehmien poistoprosentti, alle 10 prosentin ihovaurioiden ja ontumisen esiintyvyys ja alle 15 prosentin hoitoa vaativien utaretulehdusten esiintyvyys.

Hyvä terveys tarkoittaa sitä, että eläimet eivät tarpeettomasti kärsi vammoista, sairauksista tai toimenpiteistä johtuvasta kivusta.

Poikimahalvauksia tulisi esiintyä harvemmilla kuin 15 prosentilla kolmatta kertaa poikivista ja sitä vanhemmista lehmistä, jälkeisiä jäädä alle viidellä prosentilla poikineista ja valutteluja esiintyä alle 10 prosentilla poikineista. Piilevää ketoosia tulisi esiintyä vähemmän kuin 10 prosentilla lehmistä, asetonitautia alle viidellä prosentilla ja juoksutusmahaongelmia tai hapanta pötsiä alle kahdella prosentilla lehmistä.

Hyvän vasikoiden terveyden tunnuslukuja ovat WQ-järjestelmän mukaan esimerkiksi alle kahden prosentin vasikoiden syntymäkuolleisuus, alle kahden prosentin elävänä syntyneiden vasikoiden kuolleisuus puolen vuoden ikään mennessä, alle kuuden prosentin yskivien vasikoiden ja alle viiden prosentin ripuloivien vasikoiden osuus karjassa.

Vasikoiden nupoutuksessa on suositeltavaa käyttää rauhoitusta, puudutusta ja kivunlievistystä. Muutoin kuin sairauden vuoksi tehtävät kivuliaat toimenpiteet, kuten esimerkiksi joissain maissa yleinen hännän amputointi, ovat meidän eläinsuojelulaissamme kiellettyjä.

Kuinka hyvää terveyttä kannattaa edistää?

Tärkeimmät terveyden edistämiskeinot ovat suunnitelmallisia terveydenhuollon toimenpiteitä – huolellisesti mietityt toimintatavat, säännöllinen eläinten ja karjan terveystilanteen seuranta ja varhainen reagointi poikkeamatilanteisiin.

Kunnossa olevat perusasiat riittävät useimmiten: esimerkiksi eläinten iän ja tuotantovaiheen mukainen ruokinta, riittävä tila ja raitis ilma, runsaasti kuivitettu ja pehmeä makuupaikka, tehokas lannanpoisto, säännöllinen sorkkahoito ja tarttuvilta taudeilta suojautuminen.

Sairaustapauksiin kannattaa reagoida nopeasti, sillä vähennetään tuotostappioiden määrää. Sairaiden hoitoa tärkeämmässä roolissa on kuitenkin terveyden edistämiseksi tehtävät toimet.

Mikäli karjasi terveydentila kaipaa kohentamista, ota yhteyttä terveydenhuoltoeläinlääkäriin ja osuuskuntasi neuvojaan. Tekemäsi terveydenhuoltotyön tueksi kannattaa koota joukko alan rautaisia ammattilaisia, joiden kanssa keskustellen voitte tehdä suunnitelman asioiden parantamiseksi. Avoimuus on tässä työssä tärkeää. Kun kaikki tiimissäsi mukana olevat asiantuntijat puhaltavat kanssasi yhteen hiileen, saavutatte tavoitteet nopeammin ja kustannustehokkaammin.