Maito ja Me

Valiolaisen maitotilayrittäjän ammattilehti

Kuva: Janne Viinanen

Utaretulehduksen kustannukset

Utaretulehdus on jokaisen lypsykarjatilan tuttu päänsärky – se on maailmanlaajuisesti lypsylehmien yleisin ja kallein sairaus.

Utaretulehdusten arvioitu hinta vaihtelee suuresti riippuen siitä, mitä tekijöitä otetaan huomioon kustannuksia laskettaessa. Kansainvälisissä tutkimuksissa oireilevan utaretulehduksen keskimääräiseksi hinnaksi on arvioitu 210 euroa tapausta kohti, vaihdellen 164–235 euron välillä riippuen, esiintyykö sairaus loppulypsykaudella vai pian poikimisen jälkeen.

Utaretulehduksen keskimääräinen hinta-arvio karjassa lehmää kohden vuodessa vaihtelee 61–97 euron välillä. Eri karjoissa tilanne on kuitenkin hyvin erilainen ja kustannukset voivat vaihdella karjakohtaisesti edellä esitettyä huomattavasti enemmän.

Mikä on utaretulehdus?

Utaretulehdus on nimensä mukaisesti maitoa tuottavan kudoksen tulehdus, joka melkeinpä aina johtuu utareeseen päässeiden bakteerien aiheuttamasta tartunnasta. Lehmän oma puolustusjärjestelmä yrittää päästä eroon utareeseen tunkeutuneista bakteereista lähettämällä utareeseen veren valkosoluja, kehon oman armeijan, taistelemaan näitä hyökkääjiä vastaan.

Jos taistelu bakteereja vastaan epäonnistuu osittain tai kokonaan, sairaus voi ilmentyä joko kliinisenä eli ulospäin näkyvin oirein tai se voi jäädä piilottelemaan utareeseen ilman näkyviä oireita piilevänä tulehduksena. Piilevissä tulehduksissa maidon kohonnut soluluku onkin se tyypillisin merkki siitä, että jotain on vialla.

Piilevän tulehduksen kustannukset

Utaretulehdus voi siis ilmetä helposti havaittavina, oireilevina hoitoa vaativina kliinisinä tapauksina, mutta myös piilevinä, lähinnä maidon solulukua kohottavina tulehduksina. Monilla tiloilla piilevä utaretulehdus on taloudellisesti kaikkein merkityksellisin ja eniten tappioita aiheuttava sairauden muoto. Piilevät tulehdukset syövät yrittäjän kukkaroa salakavalasti aiheuttamalla maitoa tuottavien solujen tuhoa ja johtaen vähentyneeseen maidontuotantoon.

Terveen lehmän maidon soluluku on tyypillisesti alle 100–150 000 solua/ml, ja jos soluluku kohoaa yli 200 000/ml, on se merkki utaretulehduksesta. Tulehdus ja maidon korkea soluluku vähentävät maidon ja maitotuotteiden säilyvyyttä ja johtavat maidon valkuaisaineiden määrän ja laadun heikkenemiseen. Tästä syystä meijerit maksavat laatulisää maidosta, jossa soluluku on alhainen. Yrittäjille laatulisän menettäminen voi olla yksi utaretulehduksen näkyvimmistä kustannuksista.

Piilevien tulehdusten vähentäminen ja niistä johtuvan korkean soluluvun laskeminen antavat mahdollisuuden maidosta saatavan hinnan maksimointiin.

Äkillisessä tulehduksessa suoria ja epäsuoria kuluja

Äkillisten, kuumeisten utaretulehdusten suorat kustannukset on helppo huomata: maidon väri ja ulkomuoto muuttuvat niin paljon, ettei maitoa voi lypsää tankkiin, eläimen tuotos putoaa, on kutsuttava eläinlääkäri ja lääkityn eläimen maito täytyy antibioottien takia kaataa viemäriin useiden päivien ajan. Suorat ja näkyvät sairauden seuraukset ovat kuitenkin yleensä vain pieni osa tulehduksen aiheuttamista kokonaistappioista.

Epäsuoria kustannuksia aiheuttavat heikentyvä maidon laatu, lehmien noussut teurastusriski, karjan kohonneet uudistuskustannukset ja sairaiden lehmien hoidon vaatima lisätyö.

Lehmien ennenaikainen poisto on vähentyneen maitotuotoksen ohella utaretulehduksen suurimpia kustannuksia.

Suomalaistutkimusten mukaan lehmät poistetaan usein ennenaikaisesti. Useimmiten lehmiä olisi taloudellisesti kannattavaa pitää viidenteen lypsykauteen saakka riippumatta siitä, onko lehmällä utaretulehdusta vai ei.

Tutkimukset ovat antaneet viitteitä siitä, että utaretulehdus heikentää myös lehmien tiinehtyvyyttä ja nostaa muiden sairauksien riskiä.

Suomalaistutkimus on osoittanut, että lehmien maidontuotanto alkaa pudota jopa viikkoja ennen kuin utaretulehdus havaitaan. Sama tutkimus osoitti, että kliinisen utaretulehduksen jälkeen lehmä ei enää saavuta tuotantopotentiaaliaan kyseisen lypsykauden aikana. Vähentynyt maidontuotanto onkin utaretulehduksen suurimpia negatiivisia seuraamuksia.

Myös piilevät tulehdukset aiheuttavat huomattavia tappioita, jotka kertyvät pääasiallisesti vähentyneestä maidontuotannosta ja heikentyneestä maidon laadusta. Hollantilaisen tutkimuksen mukaan vanhemmilla lehmillä, joilla on piilevä utaretulehdus ja soluluku 500 000 solua/ml tai yli, maidontuotanto vähenee jopa 1 kg/pv, mutta jo soluluvun kohoaminen 200 000 soluun/ml vähentää maidontuotosta noin o,5 kg/pv verrattuna lehmään, jonka soluluku on alle 100 000. Ensimmäisen lypsykauden eläimillä menetys ei ole aivan yhtä suuri.

Monet kustannukset vaikeasti havaittavia

Hollantilaistutkimuksen mukaan maitotilalliset usein aliarvioivat utaretulehduksen kokonaishinnan, joka suureksi osaksi koostuu pitkälle aikajaksolle jakautuvista epäsuorista ja vaikeasti havaittavista kustannuksista.

Hollantilaisista maitotilallisista 72 prosenttia aliarvioi utaretulehduksen hinnan karjassaan ja suuri osa heistä ei katsonut maidon kohonneesta soluluvusta aiheutuvien tappioiden koskevan heidän omaa karjaansa. Tämä antaa viitteitä siitä, että karjan taloudellista tilannetta on mahdollista parantaa selvittämällä utareterveys­tilanne kussakin karjassa ja arvioimalla esimerkiksi piilevien tulehdusten esiintyminen ja pyrkimällä niiden vähentämiseen.

Niin kauan kuin lehmiä pidetään ja lypsetään, utaretulehdusta tulee esiintymään, mutta sairauden esiintyvyyttä ja kustannuksia voidaan minimoida. Sairauden en­naltaehkäisy on paras keino; kannattaa miettiä, kuinka paljon ehkäisykeinoihin sijoittaa utareterveyden parantamiseksi.

Tärkein keino on huolehtia, että lehmien oma vastustuskyky on huipussaan. Perusedellytyksinä on, että lehmillä on riittävästi monipuolista ja niiden tarpeita vastaavaa rehua tarjolla, navetassa on mahdollisimman stressitön elinympäristö sekä kuiva ja puhdas alusta mennä makuulle, ja että eläimet pysyvät puhtaina.