Maito ja Me

Valiolaisen maitotilayrittäjän ammattilaissivusto

Kysy asiantuntijalta icon

Kysy asiantuntijalta

Lievätkin utaretulehdukset aiheuttavat lehmille kipua. Kuva: Ann-Helena Hokkanen

Utaretulehduksen aiheuttamaa kipua kannattaa hoitaa

Hyvän utareterveyden ylläpitäminen sekä utaretulehdusten ennaltaehkäisy ja suunnitelmallinen hoito ovat olennainen osa maitotilan terveydenhuoltoa ja eläinten hyvinvoinnin turvaamista. Utaretulehdukseen sairastuneen naudan hyvinvoinnille ja toipumiselle on tärkeää, että tulehdukseen liittyvää kipua hoidetaan tehokkaasti.

Utaretulehdukseen liittyy sairauden vakavuudesta riippuen muutoksia niin maidossa, utarekudoksessa, lehmän elimistön toiminnassa kuin eläimen käyttäytymisessäkin. Tulehdusreaktio on elimistön puolustusreaktio, jolla keho reagoi kudosvaurioon ja taistelee taudinaiheuttajaa vastaan. Tulehtuneeseen neljännekseen siirtyy verenkierrosta elimistön puolustussoluja ja maidon soluluku nousee. Neljännekseen kertyy erilaisia tulehdukseen liittyviä aineita, jotka pitävät yllä tulehdusta ja aiheuttavat kipua. Samalla paikalle muodostuu nestettä ja tulehduseritettä, joka koostuu kuolleista bakteereista ja tulehdussoluista. Tulehtunut neljännes turpoaa, punoittaa, kuumottaa ja aristaa. Vakavammassa tulehduksessa lehmälle nousee kuume ja eläimen käytös muuttuu sairauden ja kivun vuoksi.

Jo lievä utaretulehdus aiheuttaa kipua

Utaretulehdusten aiheuttaman kivun tutkiminen on ollut harmillisen vähäistä, todennäköisesti siksi, että se on erityisen vaikeaa. Tulehduksia aiheuttavat monet erilaiset bakteerit, joihin lehmien elimistöt reagoivat eri tavoin ja tulehduksien vakavuus vaihtelee.

Eri eläimet myös reagoivat kipuun yksilöllisesti ja kipu on erilaista tulehduksen eri vaiheissa.

Lisäksi yksilöiden aiemmat kipukokemukset voivat vaikuttaa kivun kokemiseen. Ja vaikka naudat aistivat kipua kuten ihmisetkin, ne eivät helposti näytä kipua ulospäin.

Kivun arvioinnin vaikeuksista huolimatta tiedetään, että jo lievät utaretulehdukset, joihin liittyy vain muutoksia maidossa ilman yleisoireita tai muutoksia utareessa, aiheuttavat lehmille kipua. Tulehduksen on todettu voivan muuttaa lehmän seisoma-asentoa niin, että se seisoo takajalat kauempana toisistaan. Eläin voi myös aristaa tulehtunutta neljännestä sekä siirtää painoaan takajalalta toiselle.

Vakavammassa tulehduksessa potilaalle nousee kuume ja sydämen syke sekä hengitys kiihtyvät. Tulehduseritteen ja maidon pakkautuminen utareeseen pahentavat kipua.

Lehmän ruokahalu, pötsin toiminta ja märehtiminen vähenevät. Samalla maitotuotos laskee.

Eläin voi varoa makaamista tai maata tulehtuneeseen neljännekseen nähden vastakkaisella kyljellään.

Hyvin vakavaan, henkeä uhkaavaan tulehdukseen sairastuneen eläimen yleistila voi olla erittäin huono. Eläin kokee voimakasta kipua, se on apaattinen eikä välttämättä pääse enää itse ylös. Eläin ei syö eikä juo ja pötsin toiminta voi kivun ja tulehduksen takia lakata kokonaan.

Utaretulehduksessa kivulle herkistyminen on yleistä. Tulehdukseen liittyvät aineet herkistävät tulehdusalueen ja sen ympäristön kipuhermoja tuntemaan kivun entistä voimakkaampana ja myös eläimen keskushermostossa voi tapahtua muutoksia, jotka voimistavat kivun kokemista. Lisäksi vakaviin tulehduksiin liittyvä kipu voi myös pitkittyä. Tällainen krooninen kipu on itsessään sairaus ja sitä on erittäin vaikeaa hoitaa.

Kivun ja tulehduksen nopea hoitaminen ehkäisee kivulle herkistymistä ja kivun muuttumista krooniseksi.

Utaretulehdus muuttaa naudan käyttäytymistä

Maitoon ja utareeseen kohdistuvien muutosten lisäksi bakteerien aiheuttama utaretulehdus saa aikaan monimutkaisen reaktion naudan elimistössä ja käyttäytymisessä. Tämän tulehdussairauksiin yleisesti eläimillä liittyvän sairauskäyttäytymisen tarkoituksena on edistää paranemista ja siirtää elimistön voimavaroja sairaudesta selviämiseen. Sairaalle naudalle on tärkeää levätä. Energiaa säästetään puolustusjärjestelmän käyttöön ja toipumisen kannalta vähemmän tärkeät asiat, kuten esimerkiksi kiimakäytös, tappelut ja leikkiminen vähenevät selvästi. Myös syömiseen ja märehtimiseen käytetty aika vähenee.

Sairas eläin nukkuu normaalia enemmän ja se kokee tarvetta vetäytyä rauhalliseen ja turvalliseen paikkaan sairastamaan. Rauhallinen käyttäytyminen myös vähentää riskiä loukkaantua ja omiin oloihinsa vetäytyminen voi suojella lauman muita jäseniä tartunnalta.

Utaretulehduksiin kiinteästi liittyvä kuume nostaa elimistön lämpötilaa ja sillä pyritään edistämään puolustusjärjestelmän toimintaa sekä estämään taudinaiheuttajien lisääntymistä elimistössä. Ruokahalun laskun kaikkia syitä ei tiedetä, mutta sen arvellaan johtuvan siitä, että sairaana ei käytetä energiaa ruuan etsimiseen eikä ruuansulatukseen.

Sairaan eläimen syömistä ja juomista voikin joskus lisätä järjestämällä maittavaa ruokaa ja vettä mahdollisimman helposti saataville.

Sairauskäyttäytymiseen kuuluu oleellisesti siis se, että eläin käyttää normaalia enemmän aikaa maaten. Utaretulehduspotilaan kohdalla tämä on ongelma, sillä kipu utareessa saa itse asiassa eläimet makaamaan normaalia vähemmän.

Kivun hoitaminen onkin utareen kiputiloissa erityisen tärkeää, jotta kipu ei estäisi toipumista tukevaa luontaista sairauskäyttäytymistä.

Hyvät olosuhteet sekä varsinkin pehmeä ja mukava makuupaikka parantavat eläinten mahdollisuuksia maata riittävästi. Tällöin eläimet saavat levätä ja märehtiä tarpeeksi, jolloin myös pötsin toiminta on parempaa. Maittavaa rehua ja vettä tulee olla helposti saatavilla. Vakavasti sairaat lehmät voivat tarvita nestehoitoa ja syömättömät eläimet hyötyvät ruokahalua parantavasta hoidosta. Jos potilas ei pääse itse ylös, on sitä käänneltävä tiuhaan. Tiheä lypsy varsinkin tulehduksen alkuvaiheessa voi helpottaa painetta utareessa ja näin lievittää kipua.

Tulehduskipulääkkeet hoitavat kipua

Utaretulehduksia aiheuttavat monet erilaiset bakteerit, lehmät ovat yksilöitä, oireet ovat erilaisia ja kannattava hoito riippuu paitsi lehmästä myös aiheuttajabakteerista ja lypsykauden vaiheesta.

Tulehduksen hoitaminen antibiooteilla päätetään aina tilanteen, bakteerin ja potilaan mukaan.

Kivun hoitaminen kannattaa kuitenkin aloittaa mahdollisimman nopeasti. Myös vedinpolkemat ja potkun tai puskemisen seurauksena vaurioituneet neljännekset vaativat nopeaa kivun lievitystä. Jos neljännes on jätettävä runsaassa maidossa umpeen tai sitä ei esimerkiksi vetimen vamman vuoksi päästä tyhjentämään, tehokas kipulääkekuuri parantaa umpeutuksen mahdollisuuksia onnistua ja helpottaa eläimen oloa.

Tulehduskipulääkkeet ovat aineita, jotka hillitsevät tulehdusta, lievittävät kipua, laskevat kuumetta sekä vähentävät kivulle herkistymistä. Kaikki nautojen kipulääkkeet ovat reseptilääkkeitä, joita saa käyttää ja määrätä vain eläinlääkäri. Lisäksi nautoja saa lääkitä vain tuotantoeläimille hyväksytyillä lääkevalmisteilla. Lääkityksistä on pidettävä kirjaa. Suomessa tulehduskipulääkkeistä naudoille voidaan käyttää ketoprofeenia, meloksikaamia, fluniksiinimeglumiinia ja karprofeenia. Tutkimusten mukaan nämä lääkkeet ovat hyödyllisiä utaretulehduksen aiheuttaman kivun hoidossa.

Tutkimuksissa kipulääkettä saaneet utaretulehduspotilaat söivät ja lepäsivät sekä märehtivät enemmän kuin lehmät, jotka eivät saaneet kipulääkettä. Tutkimusten perusteella kipulääkityksestä on hyötyä jo lievissä tulehduksissa. Vakavampien utaretulehdusten antibioottihoitoon tulehduskipulääke kannattaa yhdistää aina.

Kipulääkitty eläin voi paremmin ja myös syö ja juo enemmän.

Tämä edistää maitotuotoksen palautumista. Tulehduskipulääkkeitä saa luovuttaa omistajille, niistä on olemassa suun kautta annosteltavia valmisteita ja niillä ei ole maidon varoaikaa tai se on lyhyt. Kuurien suositellut pituudet vaihtelevat lääkkeestä riippuen 1–5 päivään. Lievään solutukseen varoajaton suun kautta annosteltava valmiste sopii erityisen hyvin ja se voi parhaassa tapauksessa auttaa saamaan tulehduksen kuriin ennen kuin antibioottihoidolle edes on tarvetta.

Yhteistyössä eläinlääkärin kanssa

Kuten kaikilla lääkkeillä, myös tulehduskipulääkkeillä on haittavaikutuksia, varsinkin pitkien kuurien aikana. Tulehduskipulääkkeiden toimintamekanismin takia niiden haitat liittyvät pääasiassa ruuansulatuskanavan ärsytykseen ja munuaisten toimintaan. Ruuansulatuskanavan haittavaikutukset eivät liity paikalliseen ärsytykseen, joten kipulääkkeen antaminen suun kautta ei lisää potilaan mahahaavariskiä.

Yleensä perusterveelle naudalle lyhyestä 3–5 vuorokauden tulehduskipulääkekuurista utaretulehduksen hoidossa ei ole haittaa.

Sen sijaan syömätön lehmä, jonka juoksutusmaha on siirtynyt, voi saada tulehduskipulääkkeestä haittaa jo yhdestä annoksesta. Kipulääkityksen haittoja arvioidessa on kuitenkin syytä muistaa, että myös hoitamaton kipu aiheuttaa stressiä ja ruuansulatuskanavan haavaumia.

Joskus eläimen tila vaatii pidempää kipulääkitystä ja silloin lääkitys tehdään eläinlääkärin hyöty-haitta-arvion perusteella ja hänen valvonnassaan. Tulehduskipulääkkeitä on erilaisia ja niiden hyödyt, haitat ja annokset eroavat toisistaan. Nautojen kivunhoidon mahdollisuuksista saadaan myös koko ajan uutta tietoa ja lääkkeet kehittyvät.

Potilaan hoidosta kannattaa siis aina päättää yhdessä oman eläinlääkärin kanssa. Kivun hoitamisen mahdollisuudet ja tavoitteet kannattaa myös kirjata osaksi oman tilan kirjallista utareterveyssuunnitelmaa.